Tutkimus: uusia keinoja sairauspoissaolojen vähentämiseen

Avain poissaolojen vähentämiseen on työterveyshuollon toimien kohdentaminen riskiryhmille

Suomalaistutkimus osoittaa, että sairauspoissaoloja voidaan vähentää merkittävästi kartoittamalla työntekijöiden sairauspoissaoloriskiä ja kohdentamalla työterveyshuollon toimet erityisesti riskiryhmille, joilla on terveysongelmia. Tutkimusryhmässä, johon kohdistettiin erityistoimenpiteet, oli sairauspoissaoloja vuoden aikana keskimäärin vain 19 päivää. Vertailuryhmässä, joka sai normaalit työterveyshuollon palvelut, oli sairauspoissaoloja keskimäärin 30 päivää. Tutkimus on julkaistu eilen arvostetussa kansainvälisessä Occupational and Environmental Medicine -tiedelehdessä.

Tutkimuksessa selvitettiin v. 2004–2005 erään Ilmarisen asiakasyrityksen työntekijöiden omaan arvioon perustuvien terveysongelmien ja sairauspoissaolojen yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 1 341 rakennusalalla tai huolto- ja ylläpitotoiminnassa työskentelevää henkilöä.

Tutkimuksella haluttiin tutkimusjohtaja Simo Taimelan mukaan selvittää, voidaanko terveyskyselyillä löytää työntekijät, joilla on riski jäädä pitkälle sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Toisaalta tavoitteena oli tutkia, voidaanko työterveyshuollon toimia tehostamalla vaikuttaa sairauspoissaoloihin korkean työkyvyttömyysriskin ryhmässä.

Todennäköiset sairastajat löydetään kyselyllä

Työntekijöille tehtiin tutkimuksessa oirekartoitus, jossa he arvioivat itse omaa terveydentilaansa ja jaksamistaan. Vastausten perusteella työntekijät luokiteltiin kolmeen työkyvyttömyyttä ennustavaan ryhmään: matalan, kohonneen ja korkean sairauspoissaoloriskin ryhmään. Sairauspoissaoloa ennustavia tekijöitä tutkimuksessa olivat muun muassa kipu, fyysinen toiminnan haitta, mielialahäiriöt sekä uniongelmat.

Korkean sairauspoissaoloriskin ryhmään kuului noin 30 prosenttia työntekijöistä. Heidän poissaolonsa kattoivat kuitenkin yli 60 prosenttia yrityksen kaikista sairauspoissaoloista. Korkean riskin ryhmän keski-ikä oli hieman alle 47 vuotta.

Korkean riskin ryhmän työntekijät arvottiin kahteen joukkoon, joista toiset kutsuttiin ylimääräiselle käynnille työterveyshuoltoon yksilöllisen hoito-ohjelman suunnittelua varten. Toinen puoli jäi työterveyshuollon palvelujen piiriin samalla tavalla kuin ennenkin.

Seurantavuoden aikana ne korkean riskiryhmän työntekijät, jotka saivat tavanomaiset työterveyshuollon palvelut, olivat poissa keskimäärin 30 päivää. Merkittävää tuloksissa oli se, että ylimääräiselle vastaanotolle ja tehokkaaseen hoitoon ohjatut riskiryhmän henkilöt olivat puolestaan sairauspoissaolojen vuoksi poissa töistä keskimäärin vain 19 päivää.

Dosentti Antti Malmivaara Stakesista pitää tutkimusta on terveydenhuollon menetelmien arviointitiedon karttumisen kannalta merkittävänä.

 – Tutkimus osoittaa, että yksinkertaisella kyselymenetelmällä voidaan tunnistaa suuren riskin työntekijät ja saada heidät työterveyshuollon toimenpiteiden piiriin. Olennaista on, että työterveyshuollolla on merkittävä vaikuttavuus näiden henkilöiden toimintakykyyn.

Kaikki eivät käytä työterveyshuollon palveluja itsenäisesti

Tutkimustulosta selittää Simo Taimelan mukaan se, että työterveyshuollon palveluja eivät käytä kaikki ne, jotka niitä tarvitsevat.  Näin on siitä huolimatta, että työterveyshuolto on organisoitu hyvin, ja se sisältää määräaikais- ja ikäkausitarkastuksia sekä terveyden- ja sairaudenhoidon.

– Erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella on paljon keski-ikäisiä, raskasta työtä tekeviä miehiä, jotka eivät käy työterveyshuollon vastaanotolla ongelmistaan huolimatta. Heidät on kuitenkin saatu tällä menettelyllä vastaamaan terveyskyselyyn ja työterveyshuollon vastaanotolle. Palvelun etuna on myös, että kyselyllä voidaan etukäteen selvittää oleelliset terveysongelmat. Tällöin työterveyshuollossa voidaan heti lähteä suunnittelemaan hoitoa, eikä vastaanottoaikaa tarvitse käyttää terveydentilan selvittämiseen, Taimela uskoo.

 Tutkimusryhmään kuuluneen Ilmarisen eläkejohtaja Timo Aron mukaan tutkimustulosten pitäisi herättää keskustelua myös siitä, ovatko kaikille suunnatut terveystarkastukset oikea tapa vaikuttaa sairauspoissaoloihin vai onko tehokkaampia keinoja löydettävissä. – Eläkeyhtiössä olemme kiinnostuneita myös siitä, löytyykö tutkimuksesta tekijöitä, jotka ennustavat työkyvyttömyysriskiä. Lyhytaikaisilla poissaoloilla on taipumus toistua, kunnes ne johtavat pysyvään työkyvyttömyyteen. Työkyvyttömyyseläkkeiden kehitystä seurataan tutkimuksessa vielä kahden vuoden ajan, Timo Aro kertoo.

Nuoremmat jäävät helpommin sairauslomalle

Yllättävä löydös tutkimuksessa oli iän käänteinen yhteys sairauspoissaoloihin. Terveysongelmia oli 23 prosentilla 18–30-vuotiaista ja 54 prosentilla 55–61-vuotiaista. Silti nuoremmat näyttivät jäävän helpommin sairauslomalle kuin vanhemmat työntekijät, vaikka heidän terveytensä on parempi. – Nuorten ja vanhempien erilaisen sairaslomakäytännön syiden selvittely edellyttää jatkotutkimuksia, Timo Aro toteaa.

Sairauspoissaolojen väheneminen on yritykselle taloudellisesti merkittävää. – On yksinkertaista karkeasti arvioida, minkälaisiin kustannussäästöihin suuressa yrityksessä päästään, jos sairauspoissaolot vähenevät. Sairauslomien kustannukset voivat vaihdella erilaisissa yrityksissä esimerkiksi aikatauluista, mahdollisuudesta saada korvaavaa työvoimaa tai sopimussanktioista riippuen, Timo Aro sanoo.

Lisätietoja:

tutkimusjohtaja, dosentti Simo Taimela, Helsingin yliopisto kansanterveystieteen laitos, Evalua International Ltd Oy, puh.040 5750757, dosentti Antti Malmivaara, Stakes, puh. 040 5545435  ja eläkejohtaja, dosentti Timo Aro,  Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, puh. 010 284 2266.

Occupational and EnvironmentalMedicine -tiedelehti

Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä:
Evalua International Ltd.
Helsingin yliopisto, kansanterveystieteen laitos
Oulun yliopisto, matematiikan laitos
Stakes, Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, Finohta
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen