Älä tule paha konflikti, tule hyvä konflikti
Toimin työyhteisössä, joka on kekseliäs ja erittäin osaava, mukava ja hetkittäin jopa hersyvä. Mutta valitettavasti sen täysi potentiaali jää kuitenkin hyödyntämättä, sillä meillä ei ole suoraan puhumisen kulttuuria. Monen työyhteisön täysi potentiaali jää hyödyntämättä, jos pidämme ihannetilanteena yksimielisyyttä. Etenkin kun tosielämässä on usein kyse näennäisestä harmoniasta. Sen vallitessa emme puhu suoraan emmekä haasta – emmekä kehity. Jos pelkäämme konflikteja, tulemme samalla osoittaneeksi, että emme usko yhteisömme kykenevän käsittelemään erimielisyyttä.
Kääntäen: kun osaamme käsitellä erimielisyyttä, voimme huomata konfliktien voivan olla elämää eteenpäin vievä dynamo, eikä tuhoava voima. Silloin pelkkä törmäyksen mahdollisuus ei estä eriävien näkemysten esittämistä siinä pelossa, että joku loukkaantuu ja itse saa hankalan tyypin maineen.
Tunnereaktioita ei kannata pelätä
Yritysten tulee muuttua pärjätäkseen, kyetä tekemään nopeita siirtoja ja löytää uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin moitteettoman käytöksen kulttuuri ja joukkoon kuulumisen tarve ajavat nopean kehittymisen ja yrityksen tarpeen yli. Muutoksia ei tapahdu, ellemme muuta toimintatapojamme ja määrätietoisesti ohjaa itseämme ja kavereitamme epämukavuusalueille ja luotsaa vuorovaikutusta seuraavalle tasolle.
Se, että pelkää saavansa tunnereaktioita aikaiseksi, on hölmöä, sillä pikemminkin pitäisi pelätä, että ei saa mitään tunnetta aikaan! Tunteet kertovat asian tärkeydestä. Jos ihmiset eivät reagoi: hymyile, sure, hiilly, naura, innostu tai korota ääntään, ei tilanteella tai asialla ole heille väliä. Mukavaa voi olla, mutta kehitystä ei tapahdu – ja kaikki jää kädenlämpöiseksi. Vanhat sanonnat ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu” ja ”mikään ei muutu, jos mikään ei muutu” ovat totta enemmän kuin koskaan.
Konflikteja peräänkuuluttaessani kuulen säännöllisesti, kuinka rikkominen ei ole rakentavaa ja kuinka pitää ymmärtää ihmisten erilaisuus – toiset ovat herkempiä, eivätkä pysty toimimaan optimaalisesti, jos pelkäävät loukatuksi tulemista. Mikä ajaa meidät sovinnaisuuteen? Miksi kuvittelemme, etteivät kollegamme kestä suoraa puhetta? Miksi loukkaannumme itse herkästi?
Meidän pitää opetella luottamaan toisiimme ja törmäyksien hyvää tekevään voimaan. Luottamus syntyy yhdessä tekemällä ja yhdessä erehtymällä, toisiamme kiittämällä sekä tarvittaessa myös anteeksi pyytämällä.
Jumittuminen näennäisen yksimielisyyden harhaan pitäisi olla se pelottavin juttu kaikista. Valitse taistelusi!
Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
Ilmarinen
@kmatsar
Lisää aiheesta
Mistä puhutaan, kun keskustellaan eläkkeiden uudistamisesta ja leikkaamisesta?
Meiltä on viime aikoina kyselty, mitä hallituksen leikkauspuheet tarkoittavat. Lisäksi moni pohtii omalta kohdaltaan, pieneneekö oma eläke, pääseekö vielä osittaiselle vanhuuseläkkeelle tai tuleeko ensi vuonna indeksikorotusta. Kaikesta voi päätellä, että julkinen keskustelu on herättänyt huolta niin työelämässä yhä olevissa kuin eläkeläisissä.
Miten muokataan työtä konkarille sopivaksi?
Työuraa ei voi ainakaan koko matkalta painella maaliin asti täydellä vauhdilla ja itseään jatkuvasti ylittäen. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, että sovitamme ja muokkaamme työtä elämäntilanteeseen sopivaksi. Sekä työssä olevasta että työelämään tulevasta työvoimasta täytyy pitää hyvää huolta. Miten voisimme entistä paremmin huomioida työn vaatimusten lisäksi työntekijöiden perustarpeet, elämäntilanteen ja terveydentilan?
Monipuoliset mielenterveyspalvelut ehkäisevät ennenaikaista eläköitymistä
Käsittelemme Ilmarisessa viikoittain valtavan määrän ihmisten eläkehakemuksia ja olemme näin mukana ihmisten elämien dramaattisissakin käänteissä. Työkyvyttömyyseläkkeelle päätyminen on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta murheellinen tapahtuma. Yleisimpiä syitä työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveyden häiriöt. Tuoreen väitöstutkimuksen perusteella mielenterveyspalveluiden kehittäminen monimuotoisemmiksi voisi estää ennenaikaista eläköitymistä.