• Marsiin pitäisi päästä, vaikka lapset eivät osaa lukea


    Mummolassa pohjoisessa piipahti usein kyliltä tuttuja. Oveen koputettiin ex tempore, vaihdettiin kuulumiset ja juotiin pannukahvit tassilta ryystäen. Sokeripala hampaiden välissä päiviteltiin maailman menoa.


    Eikä tuosta nyt niin kauan ole. 70-luvulla pikku-Minna katseli lumoutuneena menneeseen maailmaan ja kuunteli isossa tupakeittiössä korvat höröllä naapurin Mansikin utaretulehduksesta tai kyläkauppiaan tytön tanssireissusta.

    Jos mummu tulisi nyt meille visiitille, olisi siitä sovittu kuukausia aikaisemmin. Televisiosta mummu kuulisi uutisia arktisten jäätiköiden sulamisesta ja älylaitteiden vahingollisesta vaikutuksesta keskittymiskykyyn. Voin kuulla hänen toistelevan itsekseen ”Marsiin pitäisi päästä, vaikka lapset eivät osaa lukea”.

    Tulevaisuus on sumea

    Minkälainen tulee olemaan Minna-mummun ja mahdollisen lapsenlapsen kohtaaminen vuonna 2050. Onko päivittely päinvastaista ja suurin osa suomalaisista palannut takaisin maaseudulle juomaan pannukahvit, elelemään luontaistaloudessa ja lukemaan Dostojevskin kootut teokset? Onkohan Minna-mummu se keskittymiskyvytön somessa roikkuja, joka ihmettelee lapsenlapsen elämäntapaa?

    Työskentelen Ilmarisessa, jossa eläkejärjestelmän muutosta arvioidaan mm. talous- ja sijoitustoiminnan näkymien, syntyvyyden, työllisyysasteen ja kuolleisuustilastojen avulla. Yksinkertaistaen: ensin analysoidaan mennyt ja sen jälkeen ennustetaan tuleva.

    Toivottu tulevaisuus on tulvillaan robotiikan ja automatiikan tuomia mahdollisuuksia. Huolen sävyttämässä tulevaisuusvisiossa lukutaito on rappeutunut ja ilmasto lämmennyt sietämättömäksi. Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta siihen kannattaa varautua.

    Epänormaali on uusi normaali

    Mummun ja Minnan elämäntapojen nopea muutos on mielestäni tulevaisuuskeskustelun ytimessä. Kyllä mummulla menisi karjalanpiirakka väärään kurkkuun, jos hänet vuoteen 2019 tuotaisiin. Se mikä oli normaalia mummun maatilalla, ei toimi tässä ajassa. Tulevaisuuden tutkijoiden kiinnostavan ajatuksen mukaan epänormaalista tulee uutta normaalia: mikä toimii tänään, kyseenalaistetaan nopeasti huomenna. Utopistista haihattelusta tulee rutiiniarkea.

    Eläkeyhtiön kvartaaliksi on sanottu 25 vuotta. Me emme hätäile, mutta varaudumme monenlaiseen. Hyödynnämme digitalisaation mahdollisuuksia palvellaksemme asiakkaita paremmin – ihmiseltä ihmiselle. Kuuntelemme hiljaisia signaaleja ja koitamme luoda parempaa työelämää myös huomiselle sekä seuraaville vuosille.

    Minna Palomurto
    yhteyspäällikkö
    Ilmarinen


    8 kommenttia

    Anne Peltomäki

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja ajattelemisen arvoisista asioista. Tietyllä tavalla nykymaailma on onneksi tasa-arvoisempi antaen useammalle mahdollisuuden suoriutua elämän haasteista, myös ’ns lukutaidottomat. Lukutaidon tasoja on useita, lukea voi osata vaikkei korkein elämän nautinto olisi kirjallinen, vaan esimerkiksi oman polkupyörän korjaamisesta tai talon maalaamisesta saatu mielihyvä. Monilukutaito jota nykypäivän maailmassa tarvitaan, on mahdollista ilman sitä kaikkein korkeamman tason lukutaitoa, ehkä ilman pitkän matematiikan tutkintoa myös. Digitaalinen kommunikaatio on helpotus monelle, sen verran kirjoitustaitoa löytyy monelta, että saa tekstiviestin lähtemään, ja ehkäpä se riittää. Itselläni on kokemusta lähes kolmen kvartaalin ajalta, ja olen hyvin positiivinen nykyisen tietoteknisen kehityksen osalta. Juuri niin, moni epänormaalina pidetty asia ei enää ole niin kauhistuttavaa. Taloudellinen epätasa-arvo sen sijaan huolestuttaa ja hävettää patrialkaalista vanhusta. Se, että Suomalainen lapsiperhe, joka pitää uuden sukupolven kasvamisen mahdollisena, on sen tasoisessa taloudellisessa ahdingossa, ettei vanhemmilla ole rahaa ostaa terveellistä ruokaa lapsilleen, osoittaa kauhistuttavan lyhytnäköistä päätöksentekoa. Sen toivoisin vielä näkeväni, että suomalaiset löytäisivät joukostaan 200 henkilöä, jotka ymmärtäisivät tuoda myös taloudellisen sekä koulutuksellisen tasa-arvon joukkoomme.

    Joonas Ranta

    Mummonkin luulisi ymmärtävän että keskiarvoisella osaamisella ei juuri merkitystä aloihin joissa työskentelee vain huippuossajat. Itse artikkelin pointeista sen verran että vakuutusyhtiön tulevaisuus on haastava kun väestö vanhenee ja prosentuaalisesti yhä useampi hakee korvauksia. Vakuutusmaksuja voi nostaa vaan tiettyyn pisteeseen asti. Syntyvyyden nousu on ainoa keino jolla katetaan tulevaisuuden vanhusten kulut. Syntyvyys saadaan nousuun vain sillä että ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa ja varallisuutta. Tämä taas onnistuu ainoastaan ostovoimaa ja tulotasoa nostamalla joka puolestaan onnistuu vain työn verotusta laskemalla ja sääntelyä vähentämisellä. Nykyinen yliverotus ja sääntely johtaa merkittäviin ongelmiin tulevaisuudessa. Vakuutusyhtiöt voisivat olla kaukaa viisaita ja lähteä nyt lobbaamaan matalampaa verotusta , sääntelyä sekä kevyempää tulonsiirtotasoa. Tässä voittaisi vakuutusyhtiöiden lisäksi Suomen kansa pitkällä aikavälillä.

    ihmettelevä Ilmari

    Pieni vihje mistä nämä uudistuksiin tarvittavat rahat saataisi, sen olisi voinut lisätä juttuun. Kun katsoo Suomen taloudellista tilannetta ja sen työllisyyttä niin hallituksen toimien työllistymisvaikutuskin olisi hyvä kertoa. Eli mille aloille on työllisyyttä saatu lisää ja paljonko siitä on saatu tuottoa? Tarkoitan todellista tuloa, en tilaston muokkausta. Eikä lapset ole mikään tulolähde ellei kaikille ole tuottavaa työtä. Kun tulevat työikään. Ihmettelen myös sitä, ettei lamojen aiheuttajat (talouden erikoisosaajat) joudu maksamaan voitoistaan väärien lottonumeroiden tappioita kansan varallisuuden hukkaamisesta pelatessaan uhkapelejä? Entä miksi päättäjät (luottamushenkilöt) Myöntyvät antamaan verovaroja pankkiireille ja sijoittajille joiden uhkapelit epäonnistuvat? Markkinatalous ilman vastuuta tappioita ei ole demokratiaa. Eikä tasa-arvoa eikä yhdenvertaisuuttakaan. Teoriakaan ei ole konkretiaa. Se on toive onnistumisesta ja sen kokeilun seuraukset maksavat ne tyhmemmät. Eli äänestäjät jotka uskovat vain puheisiin.

    Anne Peltomäki

    Kiitos viisaista sanoista. Realismia on se, että meitä on tässäkin maassa hyvin erilaisia osaajia, on huippuosaajia, jotka eivät yllä innovatiivisuuteen, on laaja-alaisia visionisteja, joita tarvitaan päätöksenteossa, on matemaatikkoja, jotka helposti rakentavat laskelman kuin laskelman, jonka joku heiltä tilaa. Meillä olisi tässä maassa upeat mahdollisuudet tehdä asioita hyvin luoden ihan jokaiselle meistä hyvä elämä. Miksi sitä ei tapahdu? Yksilölliselle ahneudelle on annettu vapauksia, niille on annettu hiljainen hyväksyntä. Ei siinä mitään, jos lukutaito on mahdoton asia kaikille oppia, mutta kun ei ole kyse siitä, vaan siitä, että resurssit tarvitaan heille, joilla on neljäsataakertainen osaamiskyky toisiin verrattuna, ja sen mukainen palkka. Sitä on vaikea ymmärtää. Kyky katsoa tarpeeksi pitkälle, minne se on kadonnut? Sen osasivat jo yli sata vuotta sitten maamme perustajat joilla ei ollut nejläsataakertainen palkka meihin muihin verrattuna. Kaikkien ei pidä tehdä kaikkea, on tehtävä sitä mitä oikeasti osaa, ei vain kuvittele osaavansa. Jokaiselle löytyy sopivaa tekemistä koska tekemistä tässä maailmassa kyllä riittää.

    Timo Tirkkonen

    Rakenteiden purun voisi alkaa lopettamalla kuusinkertaisella henkilökunnalla tehtävän lakisääteisen työeläkkeiden perimisen ja maksamisen, jäisi enemmän rahaa koulutukseen !

    Juha Hietapakka

    Joskus olisi hyvä ymmärtää robotiikan tuoma kyllästymisen tunne, mutta sen ymmärtäminen saanee selventävän vastauksen ns. älykkään suunnittelijan tuomasta kuvasta koneen kyvykkyyteen itse säännellä nautittavan käytön tuomia mahdollisuuksia. Digitaalisaation omahyväisyys on taas vertaansa vailla oleva ihmeellisyys, jonka mahdollisuudet tuottaa taloudellista kasvua on täysin riippuvaista innovatiivisesta ajattelusta, mikä osallistaa digitaalisaation työvälineenä eikä kehityksen suuntaa määräävänä ihmeleluna ! :)))

    Anne Peltomäki

    Hienosti ja osuvasti sanottu. Kiitos.

    Lisää kommentti