• Muokkaa työtä mielelle sopivaksi – ennen kuin on pakko


    Mielenterveys on noussut erityisesti tänä vuonna keskeiseksi puheenaiheeksi työkykyjohtamisessa. Miten mielenterveyttä voi edistää työpaikoilla entistä paremmin?

    Eläketurvakeskuksen ja Kelan tilastot osoittavat, että mielenterveyden häiriöt ovat nousseet niin suurimmaksi työkyvyttömyyseläkkeiden kuin sairauspoissaolojenkin perusteeksi. Nämä ovat kiistattomia lukuja. Sen sijaan ei ole selkeää näyttöä siitä, että mielenterveyden häiriöt sinällään olisivat merkitsevästi lisääntyneet. Mielenterveydestä ollaan toki aiempaa enemmän halukkaita keskustelemaan, ja kynnys hakea apua on madaltunut.

    Olemme joka tapauksessa tilanteessa, jossa mielenterveys vaikuttaa aiempaa enemmän työkykyyn. Miten tämä voitaisiin huomioida työpaikoilla? Usein ensimmäinen toimenpide on lisätä työntekijöiden valmiuksia selviytyä työn kuormittavuuden kanssa. Itsensä johtamisen, ajankäytön hallinnan ja tietoisuustaitojen valmennukset ovat olleet suosittuja monilla työpaikoilla. Työntekijän valmiuksien ja voimavarojen tukeminen ei kuitenkaan yksinään toimi, jos kuormitus on liiallista tai työtilanne muutoin mahdoton.

    Henkinen kuormittavuus on yksilöllinen kokemus

    Jotta tilanteeseen päästäisiin toden teolla vaikuttamaan, täytyy ymmärtää, mikä työssä kuormittaa. On helppo oikaista ja todeta kiireen nyt vain kuuluvan asiaan tai toimialan olevan sellainen, jossa koko ajan vaaditaan mahdottomia. Koskaan ei kuitenkaan pitäisi oikaista ja olettaa. Henkisen kuormituksen kokemus on aina yksilöllistä ja se, mikä kuormittaa yhtä työntekijää, voi olla toiselle tärkeä voimavara. Kannattaa myös huomioida, ettei mielenterveyttä mahdollisesti uhkaava kuormitus aina johdu työstä. Työpaikoilla ei yksityiselämän asioita useinkaan voida ratkaista, mutta sopivan tuen tarjoaminen on silti mahdollista. Meillä kaikilla on sama pää harteillamme töissä ja vapaa-ajalla.

    Kun kuormitustekijät on tunnistettu, voidaan ryhtyä pohtimaan tarvittavia työn muokkauksia. Usein helpoimmalta tuntuu sopia työajan muutoksista. Tämä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan: pahimmassa tapauksessa työntekijä yrittää tehdä samat työt kuin ennenkin mutta lyhyemmässä ajassa. Sopivasti mitoitettu kuormitus ja riittävät edellytykset sen tekemiseksi luovat pohjaa hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Paitsi että muokkauksilla rajataan kuormittumista, tulisi myös pyrkiä edistämään jotain seuraavista: työn sujuvuus, itsetunnon vahvistaminen ja onnistumisen kokemukset, myönteiset ihmissuhteet, armollisuus ja hyväksyntä.

    Mikä on sopiva työn muokkauskeino? 

    Keinoja työn muokkaamiseksi on monia. Auttaisiko työajan lyhentämisen sijaan paremmin työajan joustoista tai etätyömahdollisuuksista sopiminen? Voitaisiinko työn tavoitteita säätää tilanteeseen sopivammiksi tai pilkkoa paremmin saavutettavissa oleviin osatavoitteisiin?

    Onko mahdollista rajata kuormittavia vuorovaikutustilanteita esimerkiksi asiakastyössä? Vai tukisiko tilannetta parhaiten yksintyöskentelyn välttäminen tai erilaisten työtehtävien välillä vuorotteleminen? Kumpi tukee mielenterveyttä paremmin: suurimmasta vastuualueesta luopuminen vai mahdollisuus keskittyä siihen paremmin?

    Jotta työn muokkauksesta ei tulisi liian kankeaa, kannattaa kokeilla pieniä muokkauksia mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Näin saadaan myös hälvennettyä asiaan mahdollisesti liittyviä häpeän tuntemuksia. Kun työn muokkaus on luonteva ja arkinen osa työntekoa, ei sitä tarvitse hävetä. Joskus jo se, että tietää työn tarvittaessa joustavan, voi olla riittävä tuki.

    En usko, että sopivien muokkaustapojen löytäminen sinällään on kovin vaikeaa. Toki yksittäisen työntekijän kohdalla tehdyt muokkaukset vaikuttavat muiden kuormitukseen ja työkuormaa pitää pyrkiä jakamaan oikeudenmukaisesti. Reiluuden nimissä mahdolliset muokkauksen reunaehdot olisi hyvä olla mietittynä ja keskusteltuna jo ennen kuin niitä tarvitaan. Suurin haaste on työilmapiirin muokkaaminen niin, että epäkohdista ja kuormituksesta voidaan keskustella. Ja että keskustelut johtavat toimenpiteisiin, jotta ei jouduttaisi miettimään muokkauskeinoja vasta sitten, kun on pakko.

    Simo Levanto
    asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
    @shlevanto


    3 kommenttia

    Lakisääteinen

    Mielenterveysasioista työpaikoilla onkin puhuttu jo pitkään. Puhetta piisaa, tekoja ei. Ainahan sitä on kiva pohdiskella eri kulmilta ja esitellä pohdinnan tuloksia, mutta joskus kannattaa pidättäytyä siihen, mikä se yrityksen perusliiketoiminta on.

    Pauli Leinonen

    Perusliiketoiminta ja perustehtävät, näistä lähdetään liikkeelle ja työn muokkaus tukee juuri näitä. On tärkeää myös tunnistaa omat parhaat tavat tehdä työtä ja mitkä aiheuttaa stressiä, esihenkilöllä myös tieto niistä.

    markku turpeinen

    Opiskeluaikoina meillä oli liuta ”kympin tyttöjä” ja muutama vähän tyhmempi poika. Joillakin pojilla, kuten minulla oli jo jokin muu ammatti takana. Kympin tytöt olivat ahdistuneita kun oppimistulokset eivät edenneet parhailla arvosanoilla. Pojille riitti vähemmän urheilun ja juhlimisen ohella. Kuudesta pojasta valmistui viisi ennen kuin yksikään tyttö. Kaikki pojat saivat kohtuulliset ammatit. Vuosikymmenten jälkeen olen tavannut muutamia opiskelukavereita. Pojat ovat edenneet tohtoreiksi ja omien firmojen vetäjiksi, Fiksut tytöt pienipalkkaisiin sosiaali- ja terveystoimen hommiin tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

    Lisää kommentti