ilmarinen.fi-sivustolla voi esiintyä häiriöitä lauantaiaamuna 24.8 ennen kello kuutta sekä lauantai 24.8 sunnuntai 25.8 välisenä yönä. Pahoittelemme mahdollisia häiriöitä.

  • Multitasking – tee tuplasti ja saa puolet aikaiseksi


    Multitasking, eli useiden tehtävien suorittaminen samaan aikaan, on tehokkaan ja aikaansaavan ihmisen merkki. Vai onko?

    Onko multitaskaaja itse asiassa työelämän narri, joka kuviteltuihin odotuksiin vastatessaan tuhoaa sekä tuottavuutensa että pidemmällä tähtäimellä myös hyvinvointinsa?

    Myyttinen sankari vai virheellinen myytti?

    Työelämän sankaritarinoita tulee ovista ja ikkunoista. Toki keskuudessamme on erityisyksilöitä, jotka kykenevät poikkeuksellisiin suorituksiin. Mutta ehkäpä jotkut oletuksemme menestyksen taustalla olevista toimintatavoista ovatkin täysin virheellisiä.

    Yksi tällainen myytti ja yleisesti tehokkuuden merkkinä pidetty tapa on multitaskaaminen. Ajatuksena se tuntuu houkuttelevalta: teen vähän tätä ja vähän tuota – ja kyllä se kolmaskin juttu vielä siinä sivussa menee. Mutta kun ei valitettavasti mene. Vain 2,5 prosenttia ihmisistä kykenee tekemään useampaa asiaa samaan aikaan ilman että suoritustaso laskee. Ihmisistä 97,5 prosenttia siis vain huijaa itseään.

    Tutkimukset osoittavan yksiselitteisesti, että multitaskaaminen on myrkkyä aivoillemme. Se heikentää työmuistin toimintaa ja vaikuttaa sitä kautta haitallisesti myös pitkäkestoiseen muistiin. Näennäisesti fiksu toimintatapa onkin siis virhe vailla vertaa. APAn (American Psychological Association) raportoimien tutkimusten mukaan tehtävien jatkuva vaihtaminen voi syödä jopa 40 prosenttia tuottavasta työajasta.

    Jatkuva uudelleenorientoituminen vie tehot

    Aivomme suorittavat vain yhtä tehtävää kerrallaan eivätkä pidä keskeytyksistä. Kuvitelma siitä, että tekisimme useampaa asiaa samaan aikaan, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin – tehtävästä tai asiasta toiseen siirtyminen vaatii aivoiltamme jatkuvaa orientoitumista uuteen.

    Multitaskaajan kyky erottaa olennainen epäolennaisesta heikkenee, ja tehtävästä toiseen vaihtaminen muuttuu vaikeammaksi. Kognitiiviset prosessit heikkenevät, samoin kyky pohdiskella asioita. Multitasking laskee älykkyysosamäärää tulosta 15 pistettä kognitiivisten tehtävien suorittamisessa. Se heikentää myös tunneälyä ja vaikuttaa pidemmän päälle haitallisesti jopa aivojen rakenteeseen.

    Yksi keino multitaskaamisen haittojen hallitsemiseen on omien toimintatapojen tietoinen kehittäminen. Jatkuvan tehtävästä toiseen pomppimisen sijaan kannattaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan vaikka 20 minuuttia kerrallaan. Vasta sen jälkeen on aika suunnata huomio seuraavaan asiaan. Ja kyllä, tämä tarkoittaa myös sitä, että keskittyneen työskentelyn jaksolla ei vilkuilla meiliä, somea, uutisvirtaa eikä mitään muutakaan. Tällaisesta työskentelytavasta puhutaan Pomodoro-tekniikkana.

    Menestyksen salaisuus

    Jos tekemisestään nauttivien supersuorittajien salaisuus ei olekaan multitaskaaminen, niin mistä ihmeestä sitten on kysymys? Uskon, että nämä tehopakkaukset toimivat juuri päinvastoin – eli ovat nimenomaan erityisen hyviä keskittymään kulloinkin käsillä olevaan tehtävään. Kyky jättää kiinnostavalta tuntuvat ärsykkeet huomiotta ja toimia hyvin keskittyneesti tuottaa paitsi sisällöllisesti, myös hyvinvoinnin kannalta paremman lopputuloksen. Tehtävä tulee valmiiksi nopeammin ja kerralla oikein, joten se säästää aikaa kahta reittiä.

    Multitasking on tietokoneen käyttöjärjestelmälle hyvä ominaisuus, mutta meillä ihmisillä silkkaa tyhmyyttä. Yritetään siis olla fiksuja ja minimoida erilaiset keskeytykset sekä omassa että toisten töissä.

    Tomi Hussi
    johtava asiantuntija, Ilmarinen
    @TomiHussi


    Lue lisää: 

     

    Blogin lähteinä käytetty:


    1 kommentti

    Urban Finne

    Miksi "multitasking" eikä esimerkiksi "monitoimisuus". Olen ruotsinsuomalainen ja Suomessa käydessäni ihmettelen puhutun suomen muuttumista niin, että se vilisee englannin antamia sanoja. Maata kierreltyäni loman aikana olen havainnut, että näin on tapahtunut joka taholla, ei pelkästään ns. suurkaupungeissa vaan myös maaseudulla. No, sinänsä engallnin hallitseva asema ei tietenkään ole kummallinen juttu: suomalaislasten toinen kieli on englant ruotsin tai suomen jälkeen (mamut, saamelaiset ja romanit hetkeksi unohtaen). Kiintoisaa on, että 93 % suomalaislapsista valitsee englannin toiseksi kielekseen eikä esimerkiksi venäjää, jonka osuus kielivalinnoissa on 2 %. Aikamoista tärkeän naapurikielen syrjintää, vai kuinka? Lisäksi me kaikki saamme joukkoviestimien kautta valtaisia annoksia englanninkielistä asia- ja viihdetarjontaa. Tuntuu, että Suomi on jonkinlainen anglo-amerikkalaisuuden henkinen siirtomaa eli nykysuomeksi sanottuna "mentaalinen kolonia". Puhun edellä aidan seipäästä enkä aidasta; "multitasking" ärsyttii minua kovasti minua.

    Lisää kommentti