• Töissä vain rahan takia?


    Pizzalähetti kävi ovella. Pizzat vaihtoivat nopeasti omistajaa, ja ennen kuin ehdin sulkea oven, lähetti oli jo loikkinut kauas portaikkoon. Samanlainen kohtaaminen oli syksyllä pesutornin asentajan kanssa; pesutorni sisään, asennus, ulos. Siinä ei paljon kuulumisia vaihdeltu. Asentajalla oli jo kiire seuraavaan paikkaan.


    Nämä kohtaamiset herättivät kollegan kanssa keskustelun työn merkityksestä. Eikö ole tylsää tehdä samaa työtä päivästä toiseen? Millaisia ovat työn haasteet ja koetaanko ne mielekkäinä? Jos asiakkaan kanssa ei ehdi juttelemaan mitään, voiko työn kokea merkityksellisenä? Vai onko vain hyvä asia, jos asiakkaan kanssa ei tarvitse puhua? Mistä pizzalähetti saa kiksit vai saako? Huomasimme, ettemme oikeastaan tiedä.

    Me, jotka kehitämme työelämää työksemme, emme aina ymmärrä perusduunarin kokemusta. Sama koskee johtajia. Esimiesasemaan urallaan edenneet ihmiset ovat itse usein kaltaisiamme merkityksellisyyden metsästäjiä ja työyhteisön kehittäjiä, joiden odotukset työltä saattavat erota radikaalisti työntekijöiden odotuksista.

    Kysy, älä oleta

    LinkedIn-feediini osui hiljattain keskustelu siitä, voiko asiansa osaava putkimies olla tosissaan, kun hän sanoo tekevänsä työtä vain rahan takia. Osa keskustelijoista epäili, että putkimieskin tekisi töitä tyytyväisen asiakkaan vuoksi, mutta että hän ei ehkä vain osaa sanoittaa asiaa siten.

    Mutta mitäpä jos putkimiehen ainoa motiivi onkin raha? Entäpä jos hän onkin täysin kykenevä sanoittamaan motiivinsa? Miksi monen on niin vaikeaa hyväksyä ajatusta, että joillekin työ on vain keino elättää perhe tai rahoittaa vapaa-aikaa? Tai että vaikka työ ei olisikaan koko elämä, voi sen silti tehdä innostuneesti, sitoutuneesti ja hyvin.

    Esihenkilön tehtävänä tässä ajassa on harvoin kertoa työntekijöille valmiit vastaukset. Keskeisempää sen sijaan on tunnistaa työn tekemisen esteitä ja luoda edellytyksiä työssä onnistumiseen. Ensimmäinen askel matkalla tällaiseen palvelevaan johtamiseen on työntekijöiden tarpeiden ymmärtäminen. Se edellyttää avoimuutta tarkkailla ja rohkeutta kysyä. Ja silloin, kun ihminen vastaa, on syytä kuunnella: aina vastaus ei ole sitä, mitä odottaisi, mutta kyse ei ole välttämättä siitä, etteikö ihminen osaisi sanoittaa tarpeitaan. Vastaus voi kuitenkin tarjota oivalluksia siihen, miten työntekijää voi hänen työssään parhaiten tukea. Kannattaa kysyä – ja kuunnella!

    Aku Varamäki
    työpäivämuotoilija, yrittäjä
    @akuvaramaki
    http://www.workdaydesigners.com


    8 kommenttia

    Nimetön

    Työnteko toisen taloudelliseksi hyväksi ei voi perustua muuhun kuin rahanpulaan. Jos Kela maksaa elämisen kustannukset, niin miksi pitäisi tehdä työtä?

    Mikko Vesterinen

    Kyllä on niin vasemmistolaista ajattelua kommenttisi, että. Vain jos on oikea syy, esim. työkyvyttömyys jonkun vamman tai sairauden vuoksi, on hyväksyttävää olla työtön. Aina pitää ihmisellä olla halua tehdä töitä ja ansaita rahaa. Ei maailma laiskoja elätä. Jokainen on oman onnensa seppä.

    Ari

    Siksi, että Kelalla olisi rahaa millä maksaa!

    Timo Totuus

    Työntekijää voi tukea työssään parhaiten esim. maksamalla hänelle sitä oikeaa palkaa,josta kertyy myös eläkettä,eikä pitämällä orjatyössä. Suomessa on välillisesti 500 000 orjatyöntekijän kasvava joukko,joista osa ei pääse pois asemastaan. Sipilän hallitus vaan paukutteli henkseleitään,kun aiheutti tämän järjettömän eriarvoisuuden kuilun. Nyt raha liikkuu pois työtä tekeviltä ja kulutuksesta,joka on kulutusyhteiskunnassa tuhon tie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Orjuus

    Timo

    Olisko niin että mainitsemiesi ammattiryhmien palkka muodostuu siitä kuinka nopea olet. Ei mm. pizzamies kanssasi juttelemalla tienaa. Alle 2€/toimitettu ateria😀

    Jope

    Psykoterapia on paljon kalliimpi palvelu kuin pizzan kuljetus.

    Opa

    Tein yli 15v tuotantotyötä ennen kuin luin itselleni insinöörin paperit. Koko tuon 15v aikana en tavannut ainoatakaan lattiatason työntekijää, joka olisi tehnyt työtään sekuntiakaan kauempaa kuin taloudelliset syyt edellyttivät. Nykyisessä työssäni olen tavannut muutaman ihmisen, jotka kuulemma nauttivat työstään, mutta eivät hekään sitä suostuisi tekemään, ellei rahallinen korvaus olisi riittävä. Helppo tapa jokaiselle miettiä, pitääkö työstään todella vai ei: Jos taloutesi on muutoin turvattu, tekisitkö työtäsi hyväntekeväisyytenä, ilmaiseksi? Jos vastaus on ei, todennäköisesti et tee työtäsi mistään suuresta kutsumuksesta. Itse en ainakaan tee.

    Yksi monista

    Emme me ihmiset niin erilaisia ole tässäkään! Kukapa tuntisi intohimoa työhön, joka koostuu toisiaan seuraavista toistoista loputtomiin? Kaikki me haluamme haasteita työssämme, mutta kaikki eivät vain pysty kouluttautumaan niin pitkälle, että voisivat toimia esim. asiantuntijatehtävissä. Joku sanoo: oma vika! - onhan koulutus Suomessa ilmaista. Ihmisen henkilöhistoria kuitenkin vaikuttaa hänen voimavaroihinsa ja mahdollisuuksiinsa kaikilla elämänalueilla. On onnetonta, jos työn kehittäjätkään eivät kykene ymmärtämään asioita syvällisemmin.

    Lisää kommentti