Blogit

Kun pomo mahdollistaa päihdeongelman

Yhtä asiaa olen koko työterveyslääkärin urani ajan ihmetellyt. Tilastojen mukaan 47 prosenttia suomalaisista miehistä ja 25 prosenttia naisista käyttää liikaa alkoholia*. Tämän päälle tulevat muut päihteet. Silti kun olen kysynyt työterveydessä yritysten johdolta, miten päihdeasioita heillä hoidetaan, olen saanut kovin usein iloisen vastauksen: ”Onneksi meillä ei ole ollut sellaisia ongelmia.” Joko tilastot valehtelevat tai todella moni sulkee silmänsä.

Kuinka työpaikka mahdollistaa päihteiden käytön

Moni on kuullut mahdollistamisesta: miten päihdeongelmaisen läheinen kerta toisensa jälkeen siivoaa sotkut, maksaa laskut tai muuten paikkaa töppäilyjä. Valitettavan usein mahdollistajana on myös työpaikka. Miten se on mahdollista? Eikös työpaikalla olla selvinpäin? Miten työpaikka muka voi kenenkään vapaa-ajan päihteiden käyttöä mahdollistaa?

Kyse on seurauksista, tai pikemminkin niiden puutteesta. Jos työntekijät näkevät toistuvasti, ettei rokulipäivistä seuraa nuhtelua kummempaa tai että pikkujouluissa törttöilleelle vain naureskellaan, on se suora viesti, että päihteiden käyttö on sallittu ja lieventävä asianhaara mokatessa. Emme todennäköisesti katsoisi läpi sormien, jos työpaikan iltatilaisuudessa joku ihan selvinpäin huutelisi mauttomuuksia, arvostelisi työkavereita kovaäänisesti ja illan päätteeksi hajottaisi vessan peilin. Miksi se on humalaiselle hyväksyttyä?

Samoin voi kysyä, miksi vaikka toistuviin flunssapoissaoloihin tartutaan hanakasti, mutta luvattomat maanantai- ja perjantaipoissaolot päihteiden vuoksi saavat jatkua. Toisinaan ongelmiin puututaan ja työntekijä ohjataan hoitoon, mutta menon jatkuessa paluun jälkeen samanlaisena, ei konkreettisia seurauksia tule. Varoituksia annetaan uudelleen ja uudelleen, jos on kännissä tullut töihin tai jäänyt kokonaan tulematta. Mutta kahdeksannen varoituksen jälkeen sekä työntekijä että työkaverit tajuavat, ettei se yhdeksäskään sen kummempaan johda. Se on lupa juoda.

Muutama sana motivaatiosta

Kukaan ei raitistu ilman motivaatiota. Motivaatiota on kuitenkin kahdenlaista, sisäistä ja ulkoista. Jos ihmisellä on vahva sisäinen motivaatio, eli oma halu raitistua, ovat onnistumisen mahdollisuudet luonnollisesti parhaimmat. Joskus riittää niin sanottu ulkoinen motivaatio. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa joku toinen asettaa sellaiset rajat ja seuraukset päihteiden käytön jatkamisesta, että motivaatio raitistua alkaa kehittyä.

Tyypillisin esimerkki on, että kumppani päättää lähteä lapset kainalossa, jos päihteiden käyttö jatkuu. Myös työpaikka ja esihenkilö voivat luoda olosuhteet ulkoisen motivaation löytymiselle. Aika monelle työpaikan menettämisen uhka on sen verran iso juttu, että se pelottaa enemmän kuin raitistuminen. Ulkoinen motivaatio toimii kuitenkin sisäisen motivaation herättäjänä ainoastaan silloin, kun kaikille on selvää, että sopimuksen rikkomisesta ihan oikeasti seuraa se, mistä puhuttiin.

Monesti työpaikat ulkoistavat päihdeasiat työterveyteen. Kun ongelmainen lähetetään työterveyshuoltoon, on omasta mielestä tehty se mitä voidaan. Jos asiaa miettii äsken kuvatun ulkoisen motivaation näkökulmasta, on työterveydellä kovin vähän keinoja raitistumishalujen herättämiseen. Puoliso voi uhata lähteä, työpaikka voi antaa varoituksen tai irtisanoa. Työterveys ei voi samanlaisia rajoja laittaa. Ei työterveyslääkäri voi kieltäytyä ketään hoitamasta, jos tämä vielä juo, tai työterveyshoitaja antaa varoitusta, jos joku ei suostu katkolle.

Työterveyden työkalupakissa olevat ohjaus ja neuvonta eli päihteiden puheeksiotto ja niiden haitoista kertominen johtavat ani harvoin raitistumiseen. Ei Jeppe siksi juo, ettei tietäisi sen olevan haitallista. Hän juo, koska on riippuvainen.

Rajat ovat välittämistä

Päihderiippuvuus on vakava sairaus, eikä siihen puuttuminen aina takaa onnistumista. Se on kuitenkin varmaa, että sormien läpi katsominen pahentaa tilannetta. Toipuminen vaatii paitsi motivaatiota, sisäistä tai ulkoista, myös toipujan koko lähiyhteisön tukea. Läheisten, työterveyden ja erityisesti esihenkilön mukanaolo luo onnistumiselle edellytykset.

Tukeminen ei suinkaan tarkoita loputonta ymmärtämistä ja sitä mahdollistamista, vaan puuttumista ja rajojen asettamista. Rajojen asettaminen ja erityisesti niiden pitäminen onkin monesti rakkautta aidoimmillaan. Lukuisat ovat ne kerrat, kun työntekijä on työterveysneuvottelussa palattuaan päihdekuntoutuksesta halannut kyynelsilmin esihenkilöä ja kiittänyt tätä elämänsä pelastamisesta. Joskus osansa halauksesta on saanut liikuttunut työterveyslääkärikin.

Heidi Furu
johtava asiantuntija, työterveys
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
Ilmarinen 

Lue lisää varhaisesta tuesta ja puheeksiotosta

*Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja – THL

  • Majsteri Rantaluola 18.1.2022 klo 14.54
    Kirjoittaja olisi voinut vielä ALLEVIIVATA, että näitä puliveivaavia melkein-työntekijöitä kehittyy paljon enemmän II ja III sektorin suojatyöpaikkoihin kuin yksityissektorille, jolla on veronmaksuvelvoite. Tietysti hän ei voi sitä varmuudella tietää, jos hän hoitaa vain I sektorin juopottelijoita.
    Vastaa kommenttiin
    • Hannu Kärkkäinen 19.1.2022 klo 21.43
      Kyllä niitä enemmän löytyy ihan tavallista työpaikoista, nimenomaa yksityissektorilta. Mikä on II sektori, III sektorin kyllä tiedän ja siellä kyllä ei esiinny merkittävästi päihdeongelmaa työssä oloaikana. Monet kolmannen sektotrin työalat tekevät nimenomaan asumis/päihdepalveluja.
      Vastaa kommenttiin
      • Majsteri Rantaluola 20.1.2022 klo 00.33
        II sektori on julkinen sektori eli kunnat ja valtio. [Koska III sektori on vakiintunut termi ja vientialojen "täytyy" olla I sektori, kunnille ja valtiolle jää "II sektorin" rooli.] Et ole nähnyt, mitä se peli on siellä, mutta minä olen. H&R toimii sulle-mulle-tunnemme-puoluetoimistolta-periaatteella. Kaikkialla, minne voi palkata turhia käsiä, on ylimiehitys. Naisvaltaisilla aloilla on puolestaan ylinaisitus. Olen nähnyt kirjaston, jossa on töitä 2 naiselle, mutta siellä on 4 - 6 naista töissä. Monta ei näe töissä moneen viikkoon. Naiset saikuttavat mistä tahansa syystä. Pomot lähtevät työpaikoilta perjantaisin keskipäivän aikaan. Kenelläkään ei ole oikein mitään oikeaa tekemistä. Pari työmuurahaista hoitaa kaikkien velvoitteet, koska pelkäävät työpaikkansa puolesta. Jos budjetissa on ylimääräistä rahaa, jota ei voi jakaa palkkoina, ostetaan turhia kalusteita, jotka ovat uudempia mutta huonompia kuin vanhat, vaikka 50 000:lla. Jne. jne. jne. Tuollaiset työympäristöt oikein huutavat, että "anna minulle plo portviiniä". Ja kyllä sitä otetaankin.
        Vastaa kommenttiin
        • Hannu Kärkkäinen 20.1.2022 klo 18.50
          Yleeneä käytetään terveys ja sosiaalipuolella nimikkeitä, yksityinen, julkinen ja kolmas sektori. Olen olut kaikilla noilla sektoreilla töissä, jopa päihdetyössä ja sen kehittämisessä, lisäksi suunnittelemassa hoitoonohjausjärjestelmiä Julkisella ja kolmannensektorin puolella.. Kertomiisi ongelmiin en ole törmännyt julkisella puolella. Mutta nyt minusta tuo kirjoituksesi ei sovi tähän aiheeseen, eli skaala on liian leveä..Kyseessä oli, jos ymmärsin oikein päihdeongelma.
          Vastaa kommenttiin
  • Hannu Kärkkäinen 19.1.2022 klo 21.39
    Ensimäinen lähtökohta olisi jokaisellel työpaiklle laadittava hoitoonohjausopimus. Se tehdään yleensä työantajan , työterveyshuollon, työsuojelun, sekä työntekijäjärjestöjen kanssa yhdessä. Esimiehen ensimmäinen tehtävä on puheeksiotto, eli interventio. Miten sitä toteutetaan se on monissa työpaikoissa hyvin erilainen. Ilman hoitoonohjausopimusta työantajallahan ei nykyisen lain mukaan ole mitään estettä antaa lopputiliä päihteitten takia. Myöskään hoitoonohjaus ei poista tätä samtiomahdollisuutta, mutta se antaa mahdollisuuden yhteisesti sovittuna hoitoonohjaukseen. Työnjohto tarvitsee koulutusta päihdeongelmien kohtaamisessa. Onko se sitten pelkästään hoitoonohjausta, että henkilö lähetetään työterveysasemalle, mielestäni, ei ole. Hoitoonohjausopmus pitäisikin tehdä yhdessä eri sopijaosapuolten ja ao.henkilön kesken. Sen jälkeen työterveyshuolto valvoisi sopimuksen toteuttamista, sopimuksessa mainittujen sopimusten mukaisesti. Siihen voi sisältyä tarvittaessa laitoshoitoa, mutta ennen kaikkea avohoitoa, joka tapahtuu, myös työterveyshuollon ulkopuolella. Sopimusmenettely ei siis poista varoitusmenettelyä. Sopimusrkkomus taas voisi olla työsuhteen purkuperusta. Mikäli päihdeongelmaista ei pysäytetä riittävän voimakkaasti, niin sama peli jatkuu, vuodesta toiseen. Työantajan velvollisuus on myös poistaa päihtynyt henkilö työpaikalta. Hoitoonohjaussoimus antaa myös lain puitteissa ns.testausmahdollisuuden, päihde ja huumetesteihin. Jos sopimusta ei ole työantajalla on vain työkunnon arviointimenettely.
    Vastaa kommenttiin
    • Heidi Furu 26.1.2022 klo 11.23
      Juuri näin. Ehdottomasti tarvitaan työpaikalle hyvä ja toimiva päihdeohjelma, jossa kuvataan milloin ja miten pitää puuttua, miten hoitoonohjaussopimus tehdään, miten tilannetta seurataan jne. Se jää kuitenkin paperille, jos rohkeus ottaa asioita puheeksi puuttuu tai jos asian seuranta ulkoistetaan pelkästään esim. työterveyteen.
      Vastaa kommenttiin
  • Juhani Heiska 25.1.2022 klo 09.09
    Kyllä tässä jotenkin pitäisi huomioida seuraava kokonaisuus: ALKOHOLIONGELMAN SAIRAUSLUONNE Alkoholismi ei ole sairaus samassa mielessä kuin esimerkiksi virussairaudet, koska se liittyy tietynlaiseen peliin tai näytel¬mään, jonka pää¬henkilöt voi JUOMARIN lisäksi luokitella ja kuvata parhaiten seuraa¬vas¬ti: YHDYSHENKILÖ: Baarimikko, tarjoilija, ryyppykaveri, pimeän pullon toimittaja tai muu sellainen, joka ymmärtää erityisesti juomaria. VAPAUTTAJA: Hoitaja, kuntouttaja, kannustaja, auttaja tms., joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena ja voi auttaa. SIVULLINEN: Rahan vippaaja, juoppokuski, ryyppäämisten salassapitäjä, kunnon kaveri tms., joka on jotenkin ryyppäämistilanteissa seurailijana tai pohdiskelijana. Samalla hän voi hankkia itselleen suvaitsevaisen mainetta, jutun¬kerto¬jan asemaa tai muuta ihmissuhde¬hyö¬tyä. VAINOOJA: Työnantaja, poliisi, ulosottomies, velkoja, raittiussaar¬naaja tms., joka moralisoi, moittii, syyttää tai pakottaa juomaria. Alkoholismi ilmenee edelläkuvattujen roolihenkilöiden ja ALKOHOLISTIN välisessä vuorovaikutuk-sessa, jota voi jäsentää parhaiten seu¬raavas¬ti: YHDYSHENKILÖN kanssa syntyy varsinaisia ryyppäystilanteita. Joskus ryy¬pätään "sen kunniaksi" ja joskus otetaan "ryyppy murheeseen" tai muuta sellaista. Tähän kuuluu myös ilmiö nimeltä kuivaryyp-pääminen, joka tarkoittaa värikästä kerrontaa erilaisista oman ryyppykierteen vaiheista. Yh¬dyshenkilölle voi helposti myös sanoa suoraan haluavansa paeta. VAPAUTTAJAN kanssa pelaamisen yksi tilanne on hoitajan huiputtami¬nen. Esimerkiksi hoidon aikana itsetunnon kohotessa annetaan ymmär¬tää myös alkoholin käytön paranevan, vaikka ryyppääminen jatkuu helposti jo siitä, kun hoitaja onnittelee ryyppäämättömyydestä. Vapauttajakin saattaa ilmentää alkoholistista pelaamista. Esimerkiksi puoliso ei lähes¬kään aina koe perheen humalatilanteiden loppumista hyvänä, vaikka sanoo sydä¬mensä pohjasta toivovansa ryyppäämisen loppu-van. Vapautta¬jan kanssa pelaamisen yksi muoto on myös ns. jalkapuo¬lena esiintymi¬nen. Tämä tar-koittaa seuraavan sanoman julistamista ympäristölle: "Koska olen sairas, ei minulta voi juuri mitään vaa-tia." SIVULLISEN kanssa temppuileminen on usein säälin tunteen herättämis¬tä. Sivullinen puolestaan osallistuu piirin pyörittämiseen helposti siten, että vaihtaa roolinsa yhtäkkiä vainoojan rooliksi. Esim. työ¬paikalla on saatettu jonkun myöhästelyjä, krapulapäiviä tms. sietää vuosikausia ja sitten yhtäkkiä mitta on täysi. Sivullisen kanssa pelaaminen ilme¬nee myös salailuissa. Usein nimittäin ryypätään, jottei joku on¬gelma tai vaikka oma häiriö paljastuisi sivulliselle. VAINOOJAN kanssa syntyy ainakin noidankehiä. Esim. mies ryyppää, koska vaimo on taipuvainen uskottomuuteen ja vaimo on taipuvainen uskottomuu¬teen, koska mies ryyppää. Toinen tyypillinen tilanne on katteettomien lupausten antaminen alkoholin käytön suhteen. Esim. sanonta, "ei koskaan enää", muodostuu merkiksi sille, että kohta ryyppääminen alkaa. Kolmas tapa on vainoojille mieliksi oleminen. Tämä on tietynlaista kuonoonker¬jäämistä, jossa selvästi pyritään vainon kohteeksi ja samalla saamaan jonkinlainen oikeus lieventää ahdistuneisuutta alkoholilla.
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 3.5.2022

Minkälaista työkykyongelmaa ratkomme ja millä keinoin?

Viimeaikaisten tilastojen ja analyysien valossa näyttää nousevan esiin hyvin huolestuttava ilmiö: yhä useampi meistä ei kykene selviytymään työssään, mutta nykyiset keinot eivät ole riittäviä ongelmien ratkomiseen. Ilmiön parempaan ymmärtämiseen sekä ratkaisujen kehittämiseen ja toimeenpanoon tarvitsemme työelämän kaikkia toimijoita.

Minkälaista työkykyongelmaa ratkomme ja millä keinoin?
Lisää ajankohtaisia artikkeleita