Blogit

Työkykyjohtamisen fokus työhön

Työkykyjohtamisen toimiviksi ratkaisuiksi ovat osoittautuneet tuen tarpeessa olevien työntekijöiden varhainen tunnistaminen ja yksilölliset ratkaisut työkuormituksen muokkaamiseen. Usein joudutaan kuitenkin toteamaan, että hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta sairauden jo alentama toimintakyky ei enää riitä työssä jatkamiseen. Siksi tarvitsemme uusia keinoja työkykyriskien varhaisempaan ehkäisyyn.

Esimerkkinä olkapääsairaudet

Viime joulukuussa ilmestyi fysiatri Maria Sirénin väitöskirja (helsinki.fi), jonka aiheena on olkapään sairaudet ja erityisesti niiden aiheuttama työkyvyttömyys ja työvuosien menetys. Ilmarisen näkökulmasta aiheesta tekee erityisen mielenkiintoisen näiden sairauksien yleisyys ja niihin usein liittyvä pitkäaikainen toiminta- ja työkyvyn heikentyminen. Käytännössä jo neljän kuukauden sairauspoissaolo olkapääsairauden takia johtaa tutkimuksen mukaan työelämästä poistumiseen.

Yksilöllisillä tekijöillä on merkitystä olkapääsairauden ilmaantumisessa ja siihen liittyvässä työkyvyttömyydessä. Naisilla on enemmän sairauspoissaoloja, ja miehet joutuvat useammin työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi ikä, ylipaino ja tupakointi suurentavat olkapääsairauden riskiä. Työntekijään kohdistuvilla toimenpiteillä voi ehkäistä sairastumista esimerkiksi tukemalla aktiivisesti savuttomuutta ja painonhallintaa. Kuitenkaan ilman työhön puuttumista ei voida tehokkaasti ehkäistä työkyvyttömyyttä.

Ratkaisut löytyvät työstä 

Väitöskirjassa tuodaan selvästi esille, että työntekijän ominaisuudet eivät ole merkittävin syy olkapääsairauksiin ja työkyvyttömyyteen. Todelliset ehkäisyn mahdollisuudet liittyvät työkuormitukseen. Väitöskirjatutkimusten tulosten perusteella miehillä 60 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia olkapääsairauksien aiheuttamista sairauspoissaoloista selittyi työn fyysisillä ja psykososiaalisilla kuormitustekijöillä. Työntekijöillä, jotka olivat tehneet raskasta olkapäitä kuormittavaa työtä yli kymmenen vuotta, oli erityinen riski joutua työkyvyttömäksi.

Työn muokkaaminen ei ole aina helppoa. Työssä tulee tulevaisuudessakin olemaan vaiheita, jotka kuormittavat niin fyysisesti kuin henkisesti. Kuitenkaan kenenkään terveys ei saa vaarantua työssä. Työturvallisuuslaki edellyttää työtapaturmariskien määrätietoista tunnistamista ja vähentämistä. Työhön liittyvissä sairauksissa, joihin olkapääsairaudetkin usein kuuluvat, syy-seuraussuhteiden osoittaminen ei ole yhtä selvää. Tästä huolimatta väitöskirjan mukaan tietyillä toimialoilla ja tietyissä ammateissa sairauspoissaolon ja työkyvyttömyyseläkkeen riski olkapääsairauksien vuoksi on huomattavasti keskimääräistä korkeampi.

Työn muokkauksesta työn kehittämiseen 

Syy työkyvyttömyyden epätasaiseen jakautumiseen ei ole se, että tietyille toimialoille ja ammatteihin valikoituisivat sairaammat työntekijät. Merkittävä osa työkyvyttömyyden riskistä johtuu haitallisesta tai pitkäaikaisesta työkuormituksesta, joka altistaa oireille ja sairauksille. Olkapään osalta tämä tarkoittaa erityisesti pitkäaikaista hartiatason yläpuolella tehtävää käsillä työskentelyä ja toistuvia raskaita nostoja.

Jos operatiivisella työkykyjohtamisella ensisijaisesti etsitään jo tuen tarpeessa olevia työntekijöitä, strateginen työkykyjohtaminen tarttuu sen sijaan myös työkykyä uhkaaviin työn piirteisiin, eli tässä tapauksessa olkapäitä kuormittavaan työhön ja työskentelytapoihin. Jo työn suunnitteluvaiheessa prosesseja tulisikin tarkastella myös turvallisuuden, työn sujuvuuden ja siten myös tuottavuuden näkökulmista.

Kun työtä kehitetään kaikille – ei vain tuen tarpeessa oleville – työntekijöille sopivammaksi, saadaan työkykyjohtamisesta lisäarvoa henkilöstön työkyvyn lisäksi myös koko liiketoiminnalle.

Kari-Pekka Martimo
osastonjohtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus, Ilmarinen
@kp_martimo (Twitter.com)

Lue lisää TyökykyAreenasta 

  • Tapio Miettinen 7.6.2022 klo 07.22
    Ilmarinen onkin kunnostautunut syrjinnän osalta surullisesti. Tietääkö HR tehtävänsä tyky-mielessä? Esimerkkinä yhtiön käyttäytymistä ei ainakaan voida pitää.
    Vastaa kommenttiin
    • Pekka Nieminen 7.6.2022 klo 19.38
      Jutussa puhutaan kauniisti työkykyriskeistä, mutta millä tavalla Ilmarinen kohtelee henkilöstöään ja vähemmistöjä? Onko se vastuullista toimintaa? Kantaako Martimo vastuunsa tässä vai katsotaanko asiaa läpi sormien?
      Vastaa kommenttiin
    • Kari-Pekka Martimo 15.6.2022 klo 14.58
      https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2022/jutyosuhteen-paattamisessa-ei-syrjivia-perusteita/
      Vastaa kommenttiin
    • Kari-Pekka Martimo 15.6.2022 klo 14.59
      https://www.ilmarinen.fi/tietoa-ilmarisesta/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2022/jutyosuhteen-paattamisessa-ei-syrjivia-perusteita/
      Vastaa kommenttiin
  • Harri Markkula 16.6.2022 klo 06.41
    KP, Mielenkiintoinen kirjoitus ja sen pohjana oleva väitöstutkimus. Itse kirjoittelin aikoinaan samaa ongelmatiikkaa filosofoiden: "Työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon tavoite on yhtenevä, eli työn tekeminen tai tekemisen mahdollistaminen. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin oleellisesti toisistaan poikkeavat. Työntekijän tule parhaan kykynsä mukaan huolehtia terveydestään, osaamisestaan, ammattitaidostaan, eli kokonaisuutena työkyvystään. Työnantajan tehtävä on järjestää työvälineet, -tilat ja -olosuhteet sen mukaan, mitä näistä on työntekijän kanssa yhteisesti sovittu. Työterveyshuollolle jää työntekijän terveyden ja työolosuhteista aiheutuvien terveysriskien arviointi sekä näiden sovittaminen yhteen niin, että työn tekeminen on mahdollista ilman työntekijälle tai ympäristölle syntyvää sairastumis- tai tapaturmariskiä. Työterveyshuollon kohde ei näin ajatellen olekaan kumpikaan, eli yksilö tai työolosuhteet, vaan se on näiden yläpuolella oleva käsite, eli yksinkertaisesti työ. Työllä on "tarve tulla tehdyksi". Siksihän työ ylipäänsä on olemassa ja jopa valtion erityissuojeluksessa. Työterveyshuollon tehtävänä tuleekin pitää huolehtimista omalta osaltaan siitä, että työtä on mahdollista tehdä." https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl01332/search/markkula?db=152542 Tässäkin asiassa pitää päästä pois osaoptimoinnista. Tavoitehan on yhteinen. Kyse ei ole joko/tai työntekijän tai työnantajan edusta, koska jos työntekijä sairastuu, se aiheuttaa työn yksikkökustannuksen nousun monellakin eri tavalla. Pitäisikö mielestäsi tätä ajattelua ja keskustelua vielä voimallisemmin edistää?
    Vastaa kommenttiin
  • Justin 27.6.2022 klo 10.02
    Ilmarinen harjoittaa syrjintää kaikissa mahdollisissa muodoissaan. 😑Onko tämä mukamas työhyvinvointia!!??
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 4.8.2022

Mikä säilyisi ja muuttuisi 1.1.2023 YEL-lakimuutoksessa?

Yrittäjät ja media ovat havahtuneet vilkkaaseen keskusteluun ennen juhannusta eduskunnan käsittelyyn annetusta yrittäjän eläkelain (YEL) uudistuksesta. Koska julkisuudessa näkyy osin vääränlaisia käsityksiä suunnitteilla olevasta muutoksesta, tiivistän muutamia keskeisiä nostoja, mikä säilyisi ja muuttuisi YEL-lakimuutoksen myötä, jos hallituksen esitys pysyy eduskunnan käsittelyssä nykyisellään.

Mikä säilyisi ja muuttuisi 1.1.2023 YEL-lakimuutoksessa?

Blogit 1.8.2022

Tuliko loma tarpeeseen?

Entä jos tuleva syksy ja talvi olisivat sellaiset, että ensi kesänä loma ei tulisikaan välttämättömään tarpeeseen?

Tuliko loma tarpeeseen?

Blogit 13.7.2022

Taide luo merkityksellistä elämää myös eläkeiässä

Hyvinvoiva ikääntyvä väestö on kaikkien etu. Nykyisessä vauraassa yhteiskunnassamme hyvinvointiin liittyvät ongelmat eivät suinkaan ole kadonneet, vaan muuttaneet muotoaan. Elämän merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemukset – tai niiden puute – ovat nousseet suurimmiksi ikääntyneen väestön hyvinvointia määrittäviksi tekijöiksi. Hyvinvointia kuitenkin edelleen tarkastellaan enimmäkseen terveyden ja taloudellisen toimeentulon näkökulmista, jolloin itse koettu elämänlaatu jää ulkoapäin määriteltyjen tavoitteiden (syö terveellisesti, liiku riittävästi!) varjoon. Hyvinvointi rakentuu ennen kaikkea yksilön kokemukselle elämästä elämisen arvoisena – merkityksellistä elämää ei saavuteta pelkästään terveyssuosituksia noudattaen.

Taide luo merkityksellistä elämää myös eläkeiässä
Lisää ajankohtaisia artikkeleita