Kati Huoponen, muotokuva.
Blogit

Tue nuorta työelämässä – ketään ei ole varaa menettää

Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.

Olin 19-vuotias juuri valkolakin saanut ylioppilas, kun päätin pitää monelle niin tyypillisen välivuoden opiskeluissa ja kurkistaa työelämän tarjoamiin houkutuksiin. Aloitin työt Vakuutusyhtiö Pohjolan Järvenpään konttorissa asiakaspalvelutehtävissä. Tämä tuntui luonnolliselta ja mielekkäältä paikalta, olinhan jo muutaman kesän saanut työskennellä kesäharjoittelijana samassa yrityksessä.  

Muistan vielä tänäkin päivänä yli 30 vuoden takaiset tunnelmat avatessani ensimmäisen pidempiaikaisen työpaikkani ovea. Osaanko? Uskallanko? Opinko? Tutustunko? Pärjäänkö? Kysymykset risteilivät mielessäni samalla kun nuoren naisen loputon usko itseensä ja kykyihinsä kulki vuoristorataa aallon harjalta pohjamutiin.  

Esimiehen ja työkavereiden tuki on kullanarvoista   

Onnekseni minut toivotti tervetulleeksi huippuporukka, jolla oli myös huippuesimies. Sain huolellisen perehdytyksen todella monenlaista osaamista vaativaan tehtävään. Ensimmäisten viikkojen aikana asiakaspalvelun esimies kohtasi kanssasi hyvin erilaisia asiakastilanteita opastaen vahinkovakuuttamiseen liittyviä yksityiskohtia sekä erilaisten ihmisten kohtaamista.  

Työkaverini pitivät huolen, että jokainen työpäivä aloitettiin hyväntuulisesti aamukahvin merkeissä ennen konttorin ovien aukeamista. Lounastauoilla kuulin hersyviä tarinoita kollegoiden arjesta myös työajan ulkopuolelta. Fiilis siitä, että me olimme aidosti yhtä suurta perhettä omina itsenämme, omine taitoinemme ja kehityskohteinemme, oli todella vahva. Jokaista työpäivää odotti innolla ja yhtään päivää ei halunnut ”missata”.  

Oli myös upea arvostuksen osoitus, että minulle tarjoiltiin pikkuhiljaa mahdollisuuksia ottaa uusia haasteita vastaan asiakaspalvelutyöni rinnalle. Minä osasin, uskalsin, opin, tutustuin ja enemmän kuin pärjäsin!  

Tue työhön kiinnittymistä – alkumetrien kokemukset kantavat pitkälle 

Vastaavia hienoja kokemuksia työelämän alkumetreille toivon jokaiselle nuorelle. Nuorissa on valtava potentiaali, ja sitä tulee myös vaalia ja vahvistaa. Aivan liian moni nuori kamppailee työelämään kiinnittymisen kanssa ja joutuu keskeyttämään työuransa mielenterveyshaasteiden vuoksi. Onko meillä ikääntyvässä Suomessa tähän varaa?  

Haastankin kaikkia työpaikkoja tukemaan nuorien työelämään kiinnittymistä. Unohdetaan edes pieneksi hetkeksi arjen kovat suoritustavoitteet ja -paineet ja inhimillistetään työelämää tarjoamalla nuorille riittävästi tukea, kannustusta, oppeja ja oivalluksia työn tekemisen arkeen. Älä heitä nuorta yksin kylmään veteen räpiköimään, vaan tarjoa hänelle hyvä pohja, mistä ponnistaa. Se kantaa läpi työelämän. 

Kati Huoponen 
osastonjohtaja, työkykyjohtamisen palvelut  
Ilmarinen  
@KatiHuoponen  

Lue lisää:  

Katso videot:  


Tutustu työkykyjohtamisen palveluihin 

  • JD 29.10.2019 klo 15.33
    Nuorten lisäksi sama pätee myös osatyökykyisiin. Valitettavasti järjestelmä terveydenhuollon pinnallisesta näennäishoidosta eri tahojen liian myöhään tarjoamaan näennäiskuntoutukseen - Kafka olisi kateellinen kun luomaanne himmeliä (ilmeisen mukava suojatyöpaikka monelle) - kertoo karua kieltä yksin räpiköimisen eetoksesta, läpi työuran. 11 miljardia pelkästään mielenterveysongelmien takia vuodessa kankkulan kaivoon, varaa todella näyttää olevan. Jos ette ole osa ratkaisua, olette osa ongelmaa.
    Vastaa kommenttiin
  • ev 31.10.2019 klo 02.02
    Mielestäni me suomalaiset myös yritämme liian kauan, ja siksi kuntoutus ym.myöhästyy.
    Vastaa kommenttiin
  • Maili 31.10.2019 klo 12.31
    Miten nämä nuoret esim 28v. sähkömies, joka on hakenut ja hakenut työtä, tehnyt satoja hakemuksia, muttei ole saanut työtä, sanotaan että puuttuu kokemusta, mutta jos et saa työpaikkaa, et saa kokemustakaan alalta. Mitä tehdä silloin, vitsit ja rahat loppu?? Terkuin työttömän äiti
    Vastaa kommenttiin
  • Heikki Karjalainen 31.10.2019 klo 13.38
    Kuka näkee tässä jotain poikkeavaa? Aina on töihin hakeuduttu, mutta myös sieltä potkuja saatu Pois herkkähipiäisyys!
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 17.2.2021

Työeläke on osa elämää ja Ilmarinen yhteiskuntaa

Työurani Ilmarisessa päättyy helmikuussa 38 vuoden jälkeen. Olen saanut olla mukana hienossa tarinassa. Luon nyt muutaman katseen menneeseen, siihen, miten työeläke on elänyt ajassa ja muuttunut vuosikymmenten mittaan.

Työeläke on osa elämää ja Ilmarinen yhteiskuntaa

Blogit 8.2.2021

Inflaatio – toivotun vieraan epätoivottu paluu

Rahoitusmarkkinoita voidaan ajatella kansainvälisinä cocktail-kutsuina, joihin saapuu toivottuja ja usein myös pelättyjä vieraita. Rahoitusmarkkinat ovat kuin kaljakellunta Vantaanjoella: kukaan ei suoranaisesti ole isäntä, mutta tapahtuma kerää suuren osallistujamäärän.

Inflaatio – toivotun vieraan epätoivottu paluu

Blogit 2.2.2021

Korona ravisteli HR-käytäntöjä – Muutos on mahdollisuus

Korona-ajan epävarmuus on luonut akuutin ja suuren kysynnän yhteiskunnalliselle viestinnälle ja ohjeistukselle, ja myös työnantajien viestintä- ja muutosaktiivisuudelle on ollut korostunut tarve. Korona on vauhdittanut henkilöstöjohtamisen käytäntöjen muotoilemista.

Korona ravisteli HR-käytäntöjä – Muutos on mahdollisuus
Lisää ajankohtaisia artikkeleita