Katja Atsar
Työkykyjohtamisen asiantuntijaKatja Atsar työskentelee Ilmarisessa työkykyjohtamisen asiantuntijana. Hän on kiinnostunut erityisesti kyseenalaistamisesta, suomalaisten käyttämättömän potentiaalin hyödyntämisestä ja paremmasta työelämästä.
”Saan paremmin tehtyä hommat, kun työkaverit eivät ole keskeyttämässä”
Miten pitäisi johtaa porukkaa, joilla kaikilla on omia yksilöllisiä erityistarpeita, joihin yrityksen tulisi taipua, jotta työntekijät olisivat tyytyväisiä? Yhtä aikaa yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on määritelty yrityksen keskeisiksi menestystekijöiksi ja kaikkia tulisi kohdella yhdenmukaisesti. Ja kuitenkin kaikista työntekijöistä haluttaisiin pitää kiinni.
Mistä merkityksellisyyttä työhön, kun sota pistää tärkeysjärjestyksen uusiksi?
Kun ensin korona ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi ilmat pihalle, on päässä pyörinyt ajatus siitä, mitä järkeä omassa työssä on? Omat murheet ja vaivat eivät olekaan enää ajattelun keskiössä, ei tärkeitä, eikä vakavia. Yhtäkkiä uusista asioista tuli merkityksellisiä, aikaisemmin merkityksellisistä asioista merkityksettömiä. Tärkeysjärjestys on ollut pakko tarkastella uudelleen.
Venyykö pomon spagaatti vielä ja onko lasi puoliksi tyhjä?
Vuosi 2020 oli esihenkilöille hankala. Venymistä vaadittiin ja tuli kasoittain uusia tehtäviä entisten vaatimusten päälle. Vuoden päätteeksi totesin, että moni esihenkilö tuntui olevan kovin väsynyt ja vailla tukea. Kevät 2021 tuntui olevan edelleen raskas, mutta kesän koittaessa ja koronan hellittäessä lisääntyi puhe normaaliin palaamisesta ja joku totesi, että vihdoin voisi alkaa itse höllätä. Kuten tiedämme, paluu normaaliin peruttiin myöhemmin.
Tuttu helvetti vai tuntematon taivas?
Työ sinänsä ei ollut työtä kummempaa ja hetkittäin työkavereiden kanssa oli jopa mukavaa. Silti pääsääntöisesti oma työ tuntui samalta kuin täillä tervassa, ja aamuisin ei olisi millään jaksanut aloittaa uutta työpäivää. Motivaatio työhön oli lähes kokonaan kadonnut. Niitä hetkiä, jotka tekivät työssä käynnistä mukavaa, oli viimeisen neljän vuoden aikana ollut todella harvassa.
Mitä jos lehmät lentäisivät ja kaikki tekisivät mielekkäitä töitä?
Mitä jos robotit ja tekoäly avustavat kaikista työkykyisiä? Mitä jos terveystoimijat ja eläkeyhtiöt yhdistyisivät? Tai mitä jos hyvinvointi ja työkyky onkin jatkossa vain yksilön asia ja vastuu? Entä jos nykyinen työsuhdemalli poistuisi ja kaikki olisivat yrittäjiä?
Exit koronasta -suunnitelma työpaikoille – oikeastiko?
Viime viikkojen päivän ilahduttavin hetki on ollut noin kello 11.35, jolloin THL on julkistanut uudet koronaluvut. Ne ovat olleet laskusuunnassa ja yrityksissä on ruvettu entistä rohkeammin keskustelemaan etätyöläisten toimistoille paluusta.
Kuka lohduttaisi Nyytiä?– Korona-ajan esimiehet ovat hajoamassa!
Tove Janssonin muumiaiheisen kirjan otsikko ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on kysymys, jota olen pohtinut esimiesten kohdalla. Kohtaamisissa korona-aikana eri alojen esimiesten kanssa nousee heidän oma jaksamisensa tai pikemmin jaksamattomuutensa esiin lähes aina. Nyt on hyvä aika vetää yhteen vuonna 2020 kuulemiani asioita, etenkin kun korona-arki tuntuu jatkuvan vielä hyvän tovin.
Meillä ei ole mitään hätää
Katsoin Ylen Tilipäiväkirjat yhdeltä istumalta. Siinä joukko nuoria naisia kertoi reaaliaikaisesti, miten koronakevät vaikutti arkeen, työntekoon ja mieleen. Kaikkien arki muuttui kertaheitolla maaliskuussa dramaattisesti. Tarinat olivat valtavan koskettavia, aidon ja rehellisen oloisia.
Mahtuuko vaatteet, osaanko keskustella – paluu työpaikalle voi olla täynnä huolia
Toimistotyöntekijät palaavat työpaikoille koronakevään ja -kesän jälkeen monia huolia mielessä. Pitkä ja hyvin erikoinen koronakevät vaati veronsa ja kesä tuli tarpeeseen. Samalla alkoi pohdinta, mikä on uusi normaali, jossa tulemme työskentelemään. Vähemmälle jäi se, miten ihmeessä sopeudumme takaisin normaalimpiin ympyröihin.