Älä tule paha konflikti, tule hyvä konflikti
Toimin työyhteisössä, joka on kekseliäs ja erittäin osaava, mukava ja hetkittäin jopa hersyvä. Mutta valitettavasti sen täysi potentiaali jää kuitenkin hyödyntämättä, sillä meillä ei ole suoraan puhumisen kulttuuria. Monen työyhteisön täysi potentiaali jää hyödyntämättä, jos pidämme ihannetilanteena yksimielisyyttä. Etenkin kun tosielämässä on usein kyse näennäisestä harmoniasta. Sen vallitessa emme puhu suoraan emmekä haasta – emmekä kehity. Jos pelkäämme konflikteja, tulemme samalla osoittaneeksi, että emme usko yhteisömme kykenevän käsittelemään erimielisyyttä.
Kääntäen: kun osaamme käsitellä erimielisyyttä, voimme huomata konfliktien voivan olla elämää eteenpäin vievä dynamo, eikä tuhoava voima. Silloin pelkkä törmäyksen mahdollisuus ei estä eriävien näkemysten esittämistä siinä pelossa, että joku loukkaantuu ja itse saa hankalan tyypin maineen.
Tunnereaktioita ei kannata pelätä
Yritysten tulee muuttua pärjätäkseen, kyetä tekemään nopeita siirtoja ja löytää uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin moitteettoman käytöksen kulttuuri ja joukkoon kuulumisen tarve ajavat nopean kehittymisen ja yrityksen tarpeen yli. Muutoksia ei tapahdu, ellemme muuta toimintatapojamme ja määrätietoisesti ohjaa itseämme ja kavereitamme epämukavuusalueille ja luotsaa vuorovaikutusta seuraavalle tasolle.
Se, että pelkää saavansa tunnereaktioita aikaiseksi, on hölmöä, sillä pikemminkin pitäisi pelätä, että ei saa mitään tunnetta aikaan! Tunteet kertovat asian tärkeydestä. Jos ihmiset eivät reagoi: hymyile, sure, hiilly, naura, innostu tai korota ääntään, ei tilanteella tai asialla ole heille väliä. Mukavaa voi olla, mutta kehitystä ei tapahdu – ja kaikki jää kädenlämpöiseksi. Vanhat sanonnat ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu” ja ”mikään ei muutu, jos mikään ei muutu” ovat totta enemmän kuin koskaan.
Konflikteja peräänkuuluttaessani kuulen säännöllisesti, kuinka rikkominen ei ole rakentavaa ja kuinka pitää ymmärtää ihmisten erilaisuus – toiset ovat herkempiä, eivätkä pysty toimimaan optimaalisesti, jos pelkäävät loukatuksi tulemista. Mikä ajaa meidät sovinnaisuuteen? Miksi kuvittelemme, etteivät kollegamme kestä suoraa puhetta? Miksi loukkaannumme itse herkästi?
Meidän pitää opetella luottamaan toisiimme ja törmäyksien hyvää tekevään voimaan. Luottamus syntyy yhdessä tekemällä ja yhdessä erehtymällä, toisiamme kiittämällä sekä tarvittaessa myös anteeksi pyytämällä.
Jumittuminen näennäisen yksimielisyyden harhaan pitäisi olla se pelottavin juttu kaikista. Valitse taistelusi!
Katja Atsar
Johtava valmentaja, Ilmarinen
Ilmarinen
@kmatsar
Kirjoittaja tekee työtä johtamisen parissa ja vastaa Ilmarisen ideakiihdyttämö Wauhdittamosta, innostuu helposti ja löytää keinot esteiden ylitykseen.
Lupaus vuodelle 2018
Kun töissä viettää lähes puolet aikuiselämästään, olisi kai reilua, että siitä edes vähän tykkäisi. Me pyysimme suomalaisia yritysjohtajia tekemään lupauksia, jotka vahvistavat hyvää virettä heidän työpaikoillaan. Minä puolestani lupaan, että tänäkin vuonna haastan ja puhun suoraan enkä pelkää konflikteja. Mikä on sinun lupauksesi? Lue lisää: ilmarinen.fi/lupaus.
Tee Ilmarisen testi ja tarkista, kuinka valmis sinä olet tulevaisuuden työelämään! futurescore.ilmarinen.fi
Lisää aiheesta
Täsmätyökykyisenä täsmätöihin?
On kulunut lähes kolme vuotta siitä, kun Ilmarisen johtaja Kari-Pekka Martimo julkaisi blogin Osittain vai riittävän työkykyinen. Ajatus täsmätyökyvystä toi erityisryhmien työllistymisen kentälle uuden ja positiivisen tavan tarkastella osatyökykyisten henkilöiden työ- ja työllistymiskykyä. Idean julkistus sattui juuri koronapandemian alussa. Mitä kuuluu täsmätyökyvylle ja täsmätyöllistymiselle nyt?
Miten työelämän pitäisi muuttua, jotta se olisi inhimillisesti kestävää?
Suurin osa työssä käyvistä ihmisistä kokee säännöllisesti työn imua. Motivoitunutkin työntekijä voi kuitenkin kuormittua työssään liiaksi. Inhimillisesti kestävän työelämän rakentaminen vaatii sitä, että käännämme katseemme työuupumuksen ehkäisystä työn voimavarojen tukemiseen.
Kun sairastuin, työ oli ankkurini muutoksessa
Joku viisas on sanonut, että muutos on kuin tuuli purjehtijalle. Emme voi vaikuttaa siihen, mistäpäin tuulee ja kuinka kovaa, mutta onneksi voimme säätää purjeemme niin, että myrskystä huolimatta pääsemme perille. Matruuseina meitä saattaa pelottaa, kun meillä ei ole täydellistä kontrollia ja hallintaa. Silloin on vain luotettava kapteenin kykyyn saattaa vene turvallisesti määränpäähänsä.