Blogit

Lisää vakautta eläkejärjestelmän rahoitukseen

Tilastokeskuksen 30.9. julkaiseman väestöennusteen mukaan syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla. Vaikka syntyvyys on aivan viime aikoina noussut hieman alimmalta tasoltaan, on ennakoitu kehitys pidemmällä aikavälillä huolestuttavaa. Suomen väestö vanhenee ja työikäisten määrä laskee. Tämä johtaa myös kysymykseen eläkkeiden rahoituksen kestävyydestä tulevaisuudessa.

Äskettäin julkistettiin ETK:n tilaama Professori Torben M. Andersenin tekemä arvio Suomen eläkejärjestelmästä (etk.fi) sen riittävyydestä ja kestävyydestä. Arviossa eläkejärjestelmämme sai kiitosta monista ominaisuuksista ja Suomen tilanne todettiin kansainvälisesti varsin hyväksi. Haasteitakin raportissa tunnistettiin.

Andersenin raportin keskeiset nostot liittyivät järjestelmän rahoituksen kestävyyteen, sijoitustoiminnan sääntelyyn sekä riskiin eläkeläisten eriarvoistumisesta. Sijoitustoiminnan sääntelyn epäkohdat ovat laajalti tunnistettuja ja olen itsekin niistä kirjoittanut aiemmassa blogissani. Raportin perusteella järjestelmän suurimmalta haasteelta vaikuttaa sen tämänhetkinen rahoituksellisen epätasapaino.

Nykyisellä eläkemaksutasolla ei mitä todennäköisimmin tulla selviämään eläkevelvoitteista. Maksuja pitäisi nostaa tuntuvasti tulevina vuosikymmeninä ja raportissa suositeltiinkin tilanteeseen reagoimista mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Raportin retoriikka oli tältä osin mielestäni jopa yllättävän pehmeätä. Mitä nopeammin epätasapaino korjataan, sitä pienemmällä korjausliikkeellä tasapaino saadaan palautettua. Tämä on tärkeää myös sukupolvien välisen tasa-arvon kannalta.

Automaattisille vakauttajille isompi rooli?

Keskeinen teema professori Andersenin suosituksissa oli nk. automaattisten vakauttajien roolin kasvattaminen eläkejärjestelmän sisällä. Automaattisella vakauttajalla tarkoitetaan eräänlaista päätössääntöä, jossa eläke-edut (niiden indeksointi, karttuma tai eläkeikä) tai vakuutusmaksutaso sidotaan johonkin järjestelmän rahoitukselliseen tasapainoon vaikuttavaan muuttujaan. Esimerkki tällaisesta on Suomen eläkejärjestelmässä käytössä oleva elinaikakerroin, joka lasketaan kullekin ikäluokalle erikseen ja se vaikuttaa alkavan eläkkeen määrään elinajanodotteesta riippuen. Lisäksi vuodesta 2030 alkaen vuonna 1965 tai sen jälkeen syntyneiden eläkeikä sopeutetaan elinajanodotteen muutoksiin.  Mikäli ihmisten odotettu eläkkeellä oloaika kasvaa, kyseiset automaattiset vakauttajat alentavat automaattisesti eläkkeiden kustannusta pitäen järjestelmän tasapainossa. Vaihtoehtoisesti näitä korjauksia täytyisi näissä skenaarioissa tehdä poliittisen päätöksentekoprosessin kautta, mikä voisi luonnollisesti olla vaikeata.

Kun eläkejärjestelmän tasapainoa halutaan säätää, tehdään käytännössä muutoksia joko eläke-etuihin tai vakuutusmaksuihin. Automaattinen vakauttaja olisi siis päätössääntö, jolla eläke-edut tai vakuutusmaksut sidottaisiin johonkin muuttujaan. Eläkejärjestelmän tasapainon kannalta kiinnostavia muuttujia ovat ainakin 1) eläkeläisten odotettu eläkkeellä oloaika, 2) eläkevakuutusmaksujen maksajien lukumäärä, ja 3) sijoitettujen eläkevarojen odotettu tuotto. Odotettuun eläkkeellä oloaikaan liittyvään riskiin on Suomessa siis jo luotu mekanismit. Jos järjestelmään haluttaisiin luoda lisää automaattisia vakauttajia, kannattaisi nähdäkseni siis tarkastella maksajien lukumäärää sekä odotettua sijoitustuottoa.

Vakuutusmaksujen määrään liittyvä automaattinen vakauttaja voisi olla esimerkiksi syntyvyyslukuun sidottu mekanismi, jossa eläkemaksun tasoa tai eläkkeiden indeksointia säädettäisiin syntyvyyden mukaan. Andersenin raportin julkistustilaisuudessa Työeläkevakuuttajien (TELA) toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes esittikin tällaisen mekanismin tutkimista. Ehdotus on varsin intuitiivinen. Onhan jo aikojen alusta ihmisillä ollut vanhuuspäiviin varautumisessa kaksi perusstrategiaa: joko tehdä lapsia, jotka huolehtivat vanhemmistaan vanhuuspäivinä tai kerätä riittävästi omaisuutta. Nyky-yhteiskunnassa eläkejärjestelmän tasolla alhainen syntyvyys johtaa vastaavasti tarpeeseen nostaa eläkevakuutusmaksuja. Jos taas eläkemaksurasitusta on jakamassa suurempi työntekijäjoukko, voi yksittäiseen palkkaeuroon kohdistuvaa rasitusta alentaa. Työvoiman määrää kansantaloudessa voi lisätä syntyvyyden lisäksi työperäisellä maahanmuutolla, joten vaihtoehto voisi olla myös kytkeä mekanismi syntyvyyden sijaan suoremmin johonkin odotettua työikäisen väestön tai ennemminkin työllisten määrän muutosta kuvaavaan mittariin.

Miten vakauttajat vaikuttaisivat eläkejärjestelmän ymmärrettävyyteen?

Odotettujen sijoitustuottojen mittaaminen suoraan on melko vaikeaa, sillä tällöin joutuu tekemään arvauksia sijoitusomaisuuden tulevaisuuden allokaatiosta sekä eri omaisuusluokkien riskipreemioista. Odotetun sijoitustuoton voi esittää muodossa: Odotettu tuotto = Riskitön korko + Riskipreemiot. Riskipreemioiden taso on enemmän arvailua kuin faktaa, joten eläkevarojen tuotto-odotukseen liittyvä automaattinen vakauttaja voisi olla riskittömään korkoon sidottu mekanismi. Tällöin esim. eläkemaksutasoa tai palkasta kertyvän eläke-edun määrää säädeltäisiin jossain määrin markkinakorkotasoon sidotusti.

Automaattiset vakauttajat ovat teoreettisesti houkuttelevia mekanismeja. Varjopuolena niissä on se, että kansalaisen näkökulmasta ne voivat siirtää riskejä eläkejärjestelmästä yksittäiselle vakuutetulle tai eläkkeensaajalle. Ne myös tuovat järjestelmään jonkin verran monimutkaisuutta, mikä voi osaltaan heikentää eläkejärjestelmän ymmärrettävyyttä ja sitä kautta luottamusta. Kuten professori Andersen suosittelee, olisi eläkejärjestelmän tasapainon ja tulevien sukupolvien eläkkeiden hoitokyvyn turvaamiseksi kuitenkin hyvä selvittää myös automaattisten vakauttajien mahdollisia vaikutuksia.

Automaattiset vakauttajat tuovat eläke-etujen ja maksujen tasapainon säätelyyn objektiivisuutta ja kenties vähentävät puhtaammin poliittiseen päätösprosessiin liittyviä mahdollisia ongelmia ja riskejä. Pitäisin myös houkuttelevana ajatusta siitä, että kansakuntana kokisimme vahvemmin olevamme samassa veneessä, mitä tulee työllisyyden ja työllistämisen edellytysten luomiseen. Mikäli esim. jokaiselle palkansaajalle kertyvät eläke-edut olisi suoremmin kytketty työllisten määrään, voisi tämä tehdä mahdollisista työllisyyttä parantavista toimenpiteistä päättämisestä poliittisesti kivuttomampaa.

Matias Klemelä
talous- ja riskienhallintajohtaja, Ilmarinen
@matiasklemela (twitter.com)

  • Tapio Miettinen 1.10.2021 klo 06.17
    Sijoitustoiminnan sääntelyä voisi olla vähemmän, jos olisi yksi yhtiö sijoittamista varten. Nykyistä järjestelmää on kovin hankala ymmärtää. Miksi lakisääteistä varoista kilpaillaan, kun kilpailulla ei ole varsinaista vaikutusta eläkemaksuihin.
    Vastaa kommenttiin
  • Tarmo Valkonen 1.10.2021 klo 09.27
    Etla on tutkinut automaattisia vakauttajia parikymmentä vuotta. Esimerkiksi syntyvyyssidonnaista maksua, Ruotsin tasapainosäännön soveltamista ja jo käyttöön otettuja elinaikasopeutuksia.
    Vastaa kommenttiin
  • Olli Saarinen 2.10.2021 klo 12.01
    Vaikka eläkejärjestelmä on kestävä, se ei ole oikeudenmukainen. Pakollinen riskivakuutus suosii pitkäikäisiä, mikä osaltaan on vaikeuttanut kuntaeläkkeiden yhdistämistä TyELiin. Kun vakuutusmaksu on neljännes bruttoansioista, ei kyse ole vähäisestä käyttämättömästä ansiosta, jos uupuu ennen eläkettä. Perustajasukupolvi jätti järjestelmään pysyvän rakenteellisen velan, mikä vaikeuttaa järjestelmästä luopumista tai sen supistamista. Nykyisten maksavien ikäluokkien osalta automaattinen vakauttaja, joka säilyttää laskennallisen kokonaiseläkkeen ennallaan, on ikäluokkien välillä oikeudenmukainen, mutta etuutta olisi syytä vähitellen alentaa, jotta emme olisi ikuisesti kiinni pakollisessa riskivakuutuksessa vaan voisimme korvata sen yhdenvertaisella tasaeläkkeellä ja vapaaehtoisella ansioeläkkeellä.
    Vastaa kommenttiin
  • Lauri Oinonen 2.10.2021 klo 16.16
    Parasta eläketurvallisuuden parantamista olisi käyttää eli sijoittaa eläkeyhtiöden rahoja nykyistä enemmän eläkkeisiin, joita varten ne ovat maksetutkin. Nyt erityisesti eläkkeitä heikentävän leikatun elkäkeindeksin vuoksi eläkeläiset kokevat toimeentulovaikeuksia ja se on pois ostovoimasta ja elinvoimaisesta kansataloudestamme. Tulisi harkita takautuvasti taitetun eli leikatun eläkeindeksin eläkkeiden vähentymisten maksamista, jotta jo pitkään tilapäiseksi tarkoitetusta 1990-luvun ratkaisun ostovoimaa ja koko kansantalouttamme kuihduttavista vaikutuksista päästäisiin. Eläkkeet ovat maksetut ansioista ja siksi nyt eläkeläisille maksettavat eläkeetkin tulisi maksaa ansioindeksin kehityksen mukaan. Nyt eläkkeiden leikattu indeksi on ehkä ja todennäköisesti pahin talouttamme kuihduttava tekijä. Eläkeläisten ostovoima synnyttäisi kotimaahan työpaikkoja työikäisille ja erityisesti nuorille ikäluokille ja tästä tulisi verotuloja kunnille, seurakunnille ja valtiolle ilman verojen korotuksia, koska kansakunnan työ- ja yrittäjätulot elvyttäisivät kautta maan koko kansantalouttamme. Tämä on tosiasia. Tästä voin esittää laskelmat!
    Vastaa kommenttiin
  • Esa Heikkinen 13.10.2021 klo 18.44
    Voisimmeko mitenkään analysoida julkisen sektorin ja yksityisen sektorin eläkevarallisuuden kertymää, tuottoa ja näiden kertymien riittävyyttä ? Vai onko niin ettei julkisella sektorilla ole edelleenkään minkäänlaista eläkevarallisuuskertymää, ts. jo vuosien tai vuosikymmenien aikana kerättyä eläkekertymää jota voitaisiin rahastoida/sijoittaa eläkevarallisuuden kasvua varten? Poislukien tietenkin Keva jossa ilmeisesti on kerätty varoja, ainakin osittain, tulevien eläkkeiden maksua varten. Paljonko siellä on eläkevajetta? Edelleen, onko julkisen sektorin eläkkeet edelleen lähes täysin tulorahoituksen varassa eli eläkkeet maksetaan verovaroista? Verovaroista joita ei näy edes riittävän koulutukseen, Poliisien työhön jne. Toivoisin rehellistä kesklustelua eläkkeistä. Tällä menolla kaikki työikäiset jotka sattuvat työtä saamaan ovat julkisen sektorin palveluksessa. Miten oikein eläkeasiaan pitäisi sitten suhtautua? Kansallistaa yksityisen sektorin eläkevarallisuus?
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 30.9.2021

Lisää vakautta eläkejärjestelmän rahoitukseen

Tilastokeskuksen 30.9. julkaiseman väestöennusteen mukaan syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla. Vaikka syntyvyys on aivan viime aikoina noussut hieman alimmalta tasoltaan, on ennakoitu kehitys pidemmällä aikavälillä huolestuttavaa. Suomen väestö vanhenee ja työikäisten määrä laskee. Tämä johtaa myös kysymykseen eläkkeiden rahoituksen kestävyydestä tulevaisuudessa.

Lisää vakautta eläkejärjestelmän rahoitukseen

Blogit 28.9.2021

Rakkauskirje poissaoleville työtovereille

Pandemia-aika on ollut minulle haasteellinen. Minä, ihmisrakas ja työkavereiden läsnäolosta voimaasaavaa toimistotyöntekijä, olen naputtanut konettani pääosin etätyön yksinäisyydessä. Kohtaamiset ovat tapahtuneet etänä, ja se ei todellakaan ole sama asia. Minulla on ikävä teitä, rakkaat työkaverini.

Rakkauskirje poissaoleville työtovereille
Lisää ajankohtaisia artikkeleita