Blogit

Suomalaiset – siviiliuupuneita vapaa-aikauskovaisia vai työn ja muun elämän sankareita?

Työuupumus teki sen taas. Miten monet kerrat vuosien saatossa on sanottu, että eikö jo riitä? Ja että mikään ei uuvuta niin kuin jatkuva työuupumuskeskustelu! Viime viikkoina työuupumuskeskustelu mediassa on jälleen tehnyt comebackin (jopa toisen iltapäivälehtemme lööppinä!), ja keskustelu on lainehtinut moneen suuntaan. Yksi laine on osoittanut siihen suuntaan, että suomalaisissa työntekijöissä on jotain, joka mättää.

Yritysstrategi Tero Kuittisen Helsingin Sanomien haastattelu antoi ymmärtää, että suomalaiset usein erottavat tiukasti työajan ja vapaa-ajan toisistaan eivätkä vastaanota business-puhelua työpaikalta lähdettyään. Silti viimeisimmässä Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa (vuodelta 2013) puolet ylemmistä toimihenkilöistä sanoi joustavansa työajoissa ja tekevänsä korvauksetta ylitöitä. Oletan, että luku ei ole ainakaan pienentynyt neljässä vuodessa. Olisinkin enemmän huolissani työn rajojen hämärtymisestä kuin työntekijöiden joustamattomuudesta.

Lisäksi haastattelun mukaan näistä jäykistä rajoista kiinni pitävät suomalaiset kaiken lisäksi kärsivät ja valittavat työuupumuksesta toisin kuin Yhdysvalloissa. Hmm? Kävin läpi lukuisia suomalaisia ja yhdysvaltalaisia tutkimuksia työuupumuksesta ja vaikka ne eivät ole suoraan verrannollisia, näyttää yhdysvaltalaistutkimuksissa työuupumuksen taso olevan lähes aina suomalaisia korkeampi. Ja muuten: työuupumuksen käsite ja tutkimus keksittiin Yhdysvalloissa!

Tero Kuittisen haastatteluun puolestaan viittasi IS:n kolumnissaan (30.4.) Anna Perho, joka manifestoi sen puolesta, että rehellisyyden nimessä pitää puhua myös ”siviiliuupumuksesta” ja miten se johtaa syyn vierittämiseen työhön: Kun parisuhde tökkii, lapset imevät voimat vampyyrien lailla ja itse ei jaksa tsempata, saa esimiehen klo 16.02 lähettämä tekstiviesti kantaa vastuun kaikesta pahasta ja uupumuksesta.

En tunnista tällaista tyyppikuvaa suomalaisista työntekijöistä, eivätkä myöskään tutkimukset tue tällaista kuvaa suomalaisia työntekijöitä. Olen lukuisilla työpaikoilla tavannut enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat kuormittuneita nimenomaan työstään mutta tekevät parhaansa ja uhraavat voimiaan yli työaikarajojen.

Jutuissa tunnutaan syyllistävän suomalaisia työntekijöitä ja erityisesti heitä, jotka ”muka” uupuvat työsyistä. Aikoinaan väitöskirjassani yhtenä teemana tutkin sekä isossa tilastoaineistossa että syvähaastattelemalla työuupumuksesta kärsiviä mutta työssä sinnitteleviä ihmisiä. Kuva työ- ja ”siviili”uupumuksen suhteesta oli aivan päinvastainen kuin yllä esitetyssä: työuupumus ei syntynyt hetkessä vaan vuosien saatossa. Kun työssä oli riittävän pitkään ollut liikaa kuormitustekijöitä ja sen päälle osui vielä jokin muun elämänkriisi, oli yhtälö lopulta monelle liian kuormittava.

Ihmisten työvire ja suoritukset voivat vaihdella myös kotioloista johtuen. Aivan varmasti niiden merkitys työhyvinvoinnille on kuitenkin huomattavan pieni verrattuna siihen, mikä merkitys työoloilla on. Muuten työelämäkehittäjät ja konsultit epäilemättä marssisivat ihmisten koteihin työelämähankkeita toteuttamaan!

Työ ja muu elämä voivat vaikuttaa toisiinsa neljällä yleisellä tavalla: sekä työ että koti voivat vaikuttaa myönteisesti (uudet taidot, myönteiset kokemukset, itseluottamus ja muut yksilölliset voimavarat) tai kielteisesti (väsymys, stressi, aikapula) toisiinsa. Kun työntekijöiltä kysyy tutkimuksissa näistä ”läikkymisvaikutuksista”, tyypillisesti kodin kokemusten myönteiset vaikutukset työhön koetaan yleisimmiksi ja kotiolojen haitalliset vaikutukset työhön harvinaisimmiksi. Näiden välillä työn haitalliset ja myönteiset vaikutukset kotielämään koetaan suurin piirtein yhtä suurina. Työntekijät eivät tunnu yhtä mustavalkoisilta kuin viimeaikainen keskustelu työn ja muun elämän suhteesta.

Minustakin on ärsyttävää, kun työtoveri segmentoi työn ja muun elämän tiukasti erillisiksi juuri projektin deadlinen alla. Tietenkin siviiliasiat vaikuttavat toisinaan työtehoon, milloin haitallisesti, milloin suotuisasti. Ja on hyvä, että työhyvinvoinnista ja työn ja muun elämän kokonaisuudesta keskustellaan moniäänisesti. Työelämän turbulenssissa, jossa epävarmuus kuluttaa ja yhteisöllisyys on koetteilla, en kuitenkaan lähtisi työelämää parantamaan työntekijöiden asenneongelmasta käsin. Työntekijöiden asenteet ja joustavuus ovat pääasiassa suurenmoisia ja erityisesti siellä, missä työntekijöitä arvostetaan ja missä heitä rohkaistaan ammatilliseen kehittymiseen ja vahvuuksiensa käyttämiseen.

Mitä työuupumukseen tulee, on ilahduttavaa, että viime viikkoina myös työuupuneitten ääni on kuulunut. Nina Nores-Syvänen kertoo työuupumuksensa taustoista TTT-lehden verkkosivuilla ja Rosa Meriläinen Ylen jutussa siitä, miten työuupuneena hän ei kyennyt valitsemaan edes tomaatteja kaupassa. Myös ministeri Jari Lindström on avoimesti kertonut työuupumuksestaan esim. Helsingin Sanomien jutuissa. Kannattaa lukea, mitä työuupumus ihmiselle tekee! He kaikki ovat olleet rohkeita kertoessaan työuupumuksestaan ja samalla altistuessaan syyllistäville äänille.

Suomalaisella työelämällä on riittävästi haasteita ja ihmettelyn aiheita. Itse usein ihmettelen työssäni ja tutkimuksissani sitä, mikä kaikesta huolimatta saa alalla kuin alalla niin monet ihmiset kokemaan työnsä mielekkäänä, tekemään töitä energisenä työn imussa, auttamaan työtovereitaan, tsemppaamaan työn ja muun pyörteissä ja vielä kokemaan, että työn ja kodin kokemukset usein myös rikastuttavat toinen toisiaan. Varmin keino lisätä henkilöstön joustavuutta ja hyvinvointia on inhimillinen, kannustava johtaminen sekä aidon tilan antaminen itsensä johtamiselle.

Jari Hakanen
tutkimusprofessori
Työterveyslaitos

Jari Hakanen on yksi Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennussarjan valmentajista. Hakasen Työn imu -valmennus järjestetään seuraavan kerran keskiviikkona 27.9. Helsingissä. Työn imu -valmennuksessa selviää, kuinka synnyttää intohimoa työhön ja ylläpitää sitä arjessa.

Ilmarinen juhlii satavuotiasta Suomea keräämällä sata tekoa paremman työelämän puolesta. Tehdään yhdessä työelämästä parempi ja työpaikkojen hyvät teot näkyväksi! Tule mukaan ja jaa hyvä tekonne!

Lisää aiheesta

Blogit 14.1.2021

Markkinoilla riittää uskoa osakemarkkinan hyvään kehitykseen

”Osakkeet nousevat 10 – 15 prosenttia. Inflaatio nostaa päätään. Lyhyet korot pysyvät alhaalla ja pitkät korot hieman nousevat eli korkokäyrä jyrkentyy maltillisesti. Dollari heikkenee. Keskuspankit tekevät parhaansa, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan markkinoilla”. Näin voisi tiivistetysti kuvata markkinoilla vallitsevan yhteisymmärryksen käynnistyneelle vuodelle ja samalla säästää tuhansien markkinakatsaussivujen lukemisen.

Lue artikkeli

Blogit 12.1.2021

Kuka lohduttaisi Nyytiä?– Korona-ajan esimiehet ovat hajoamassa!

Tove Janssonin muumiaiheisen kirjan otsikko ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on kysymys, jota olen pohtinut esimiesten kohdalla. Kohtaamisissa korona-aikana eri alojen esimiesten kanssa nousee heidän oma jaksamisensa tai pikemmin jaksamattomuutensa esiin lähes aina. Nyt on hyvä aika vetää yhteen vuonna 2020 kuulemiani asioita, etenkin kun korona-arki tuntuu jatkuvan vielä hyvän tovin.

Lue artikkeli

Blogit 11.1.2021

Vad har corona lärt oss om sjukfrånvaro?

Sjukdom är bara en av de många faktorer som påverkar sjukfrånvaron. Under coronatiden har rapporterats att antalet sjukledighetsdagar har minskat bland personalen. Vilka är de orsaker som kan ligga bakom denna förändring?

Lue artikkeli
Lisää ajankohtaisia artikkeleita