Blogit

Miten huolehtia työkyvystä itseohjautuvassa työssä?

Tämä kirjoitus ei ole puheenvuoro itseohjautuvuuden puolesta tai sitä vastaan. Haluan havahduttaa jo ennestään tutun asian äärelle: kun työ muuttuu, työkykyriskitkin muuttuvat. On tärkeää pohtia, kuinka työpaikalla vastataan itseohjautuvasta työstä nouseviin inhimillisiin tarpeisiin sekä autetaan tarvittavien uudenlaisten taitojen kehittämisessä.

Monet meistä ovat tottuneet toimenkuviin, joissa listataan vastuut ja valtuudet. Olemme tottuneet tehtäviemme tuunaamiseen ja siihen, että itselle voi tulla myös uusia vastuita. Mutta itseohjautuvuus ei ymmärtääkseni ole tätä? Itseohjautuvuudessa on mielestäni kysymys siitä, miten töitä tehdään. Itseohjautuvuudessa kyse on myös siitä, kuinka johtajuutta jaetaan yhä useammille, ja mikä ihmeellisintä – usein juuri tuo kysymys jää avoimeksi.

Itseohjautuvuutta voi oppia

Olen työskennellyt vuosikausia henkilöstöjohdossa ja uudistuvien työpaikkojen tukena. Työmotivaation heikkeneminen, kyynistyminen, epärealistiset suunnitelmat ja monet muut kuormittumisen signaalit ovat kokemukseni mukaan yleistyneet niin johdon kuin asiantuntijoiden keskuudessa. Olen myös havainnut, kuinka tällaisesta ajattelutavasta on tullut koko työyhteisön kulttuuria ja siihen yritetään jopa tottua. Näillä pieneltä tuntuvilla merkeillä voi olla kestäessään hyvinkin suuria vaikutuksia. Lopulta kyse voi olla työkyvyn pysyvästä alenemisesta.

Itseohjautuminen on taitolaji, jota voi oppia – ja useimpien meistä on jopa altistuttava sinnikkäälle harjoittelulle. Tarvitaan lisätreeniä mm. itsetuntemuksen, omien rajojen ja oman toiminnan säätelyn, selviytymisen ja itsensä ilmaisemisen taitoihin. Monet itseohjautumisen kriittiset taidot löytyvät itsestä – ja niitä opetellessa tulee kääntyä myös sisäänpäin so. itseenpäin.

Auttaa valtavasti, kun kykenen reflektoimaan ja osaan hiljentää vauhtiani. Auttaa, kun olen itseänikin kohtaan empaattinen ja päästän irti turhista huolista tai jo hävityistä kilpailuista. Voin antaa itselleni luvan epäonnistua ja olla keskinkertainen. Luotan myös siihen, että opin ja kykenen suoriutumaan työssäni hyvin, vaikka priorisoin itsestä huolehtimisen.

Mielenterveyden palveluita matalalla kynnyksellä

Itseohjautuvassa työssä vastuuta oman työn suunnittelusta, tekemisestä, tuloksista sekä oman ammattitaidon kehittämisestä on siirtynyt työntekijälle itselleen. Psyykkisesti kyseessä on aivan uudenlaisen ”suhteen” luominen omaan työhön ja ammatti-identiteettiin. Tämä ei synny hetkessä eikä aina ilman apua.

Itseohjautumisen kriittiset taidot auttavat pitämään huolta omasta ”kopasta ja kropasta” niin, että sietää kohtuullista kuormittumista samanaikaisesti etsien itselle mielekästä tapaa edetä – työyhteisön tarpeet tiedostaen. Näitä taitoja todellakin oppii. Ne tuovat ”vuosia elämään ja elävyyttä vuosiin”, kuten Juhani Laakso kirjoittaa Mielen taidot -kirjassaan.

Mielestäni itseohjautuvuuden aikakaudella olisi korkea aika täyttää tyhjiö työpaikan eri kehittämismuotojen ja työterveyshuollon välissä. Suuri joukko työssäkäyviä hyötyisi matalan kynnyksen mielenterveyden palveluista, joissa keskiössä olisi mielen taidoissa kehittyminen ammattitaitoisen valmentajan, työnohjaajan tai lyhytterapeutin ohjauksessa. Ei tarvita diagnoosia. Ei tarvita pitkää terapiaa eikä hoitoprosessia. Tarvitsemme työelämään matalan kynnyksen psyykkistä tukea ja inhimillisten taitojen valmennusta.

Pirjo Nikkilä
VTM, Sosiaalipsykologi, työnohjaaja, business coach, kognitiivinen lyhytterapeutti
www.hopeconsulting.fi
Missiona inhimillisten resurssien tehokkuus työelämässä.

Lue lisää Ilmarisen työkykypalveuista:

  • Raimo Huotelin 29.12.2019 klo 12.54
    Erinomaista. Ehkä voimme nähdä auttamisen laajentumisen myös fyysisen terveydenhuollon saralla, jossa perinteisesti lääkäri on keskeinen vaikuttaja. Mutta sittemmin fysioterapeutti on tullut välttämättömäksi vaikeisiin tilanteisiin, joihin lääkäri ei ehdi paneutua. Nämä hoitavat tilannetta silloin kun kysymys on selkeästi sairaudesta. Mutta koska terveetkin tarvitsevat ohjausta, kuvaan tulevat personal trainerit, ravintovalmentajat yms. On vain johdonmukaista, että lyhytterapia saavuttaa alaa, koska eivät kaikki sairasta vakavasti, tai edes ole sairaita, mutta ovat kuitenkin harmiensa kanssa ohjauksen tarpeessa. Yksinyrittäjänä ollessani huomasin tuon seikan: itsestään on pidettävä huolta, koska ei kukaan muukaan sitä puolestasi tee
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 10.6.2021

Mitä jos lehmät lentäisivät ja kaikki tekisivät mielekkäitä töitä?

Mitä jos robotit ja tekoäly avustavat kaikista työkykyisiä? Mitä jos terveystoimijat ja eläkeyhtiöt yhdistyisivät? Tai mitä jos hyvinvointi ja työkyky onkin jatkossa vain yksilön asia ja vastuu? Entä jos nykyinen työsuhdemalli poistuisi ja kaikki olisivat yrittäjiä?

Mitä jos lehmät lentäisivät ja kaikki tekisivät mielekkäitä töitä?

Blogit 2.6.2021

Koko kylän kehnoin piika

Onnekseni synnyin tähän maailman aikaan. Osaamiseni ja ominaisuuteni sopivat varsin hyvin 2020-luvun yhteiskunnan tarpeisiin, mutta 1800-luvulla olisin ollut toivottoman ei-toivottua työvoimaa.

Koko kylän kehnoin piika

Blogit 27.5.2021

Eläkevaroille parempaa tuottoa sääntelyä kehittämällä?

Suomen ikärakenne kehittyy epäsuotuisaan suuntaan ja vanhushuoltosuhde on kasvussa. Matalan syntyvyyden myötä ikärakenteen paranemista ei voi pitää todennäköisenä tulevaisuudessakaan. Ikärakenteen muutos vaikuttaa hoivamenojen ja eläkkeiden kautta merkittävästi julkisten menojen kasvuun. Kun työikäisen väestön määrä vähenee, on entistä harvalukuisemman joukon kannettavana yhä suurempi menotaakka.

Eläkevaroille parempaa tuottoa sääntelyä kehittämällä?
Lisää ajankohtaisia artikkeleita