SISKON JA MIAN TYÖN MIELEKKYYS HEIDÄN PERHEYRITYKSESSÄÄN TULEE KOHTAAMISISTA JA SUREVIEN AUTTAMISESTA

5.10.2015
|
Artikkeli
image

Sisko Autio ja Mia Autio-Rönkä ovat kasvaneet yrittäjäperheessä ja katsovat maailmaa hautaustoimistonsa silmin. Tärkeää on kohtaaminen ja läsnäolo, samoin kuunteleminen.

Sisko Autio ja Mia Autio-Rönkä työskentelevät hautaustoimistossa, joka on heidän perheyrityksensä. Siskon isoisän Viipurissa vuonna 1928 perustamassa yrityksessä jatkaminen on tuntunut luonnolliselta.

– Meitä on kolme mukana, ja sisareni Sari on toimitusjohtaja. Näin pienessä yrityksessä kaikki tekevät kaikkea ja työ on joustavaa, Sisko sanoo.

– En usko, että työskentelisin hautaustoimistossa, ellen olisi kasvanut tähän. Äiti toivoi, että kokeilen muutakin, Mia kertoo.

Osa jatkumoa

Mia valmistui kasvatustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja on toiminut henkilöstöhallinnon tehtävissä. Perheyritykseen hän palasi kolme neljä vuotta sitten.

– On hienoa olla osa sitä jatkumoa, mikä perheyrityksessä on. Lukiossa muistan sanoneeni, että minusta ei ikinä tule yrittäjää, haluan lomat ja kahdeksasta neljään työn. Mutta tässä ollaan. Nyt kun olen ollut muualla, tätä osaa arvostaa. Hautajaisten järjestäminen on konkreettista auttamista. Tunsin, että henkilöstöhallinnon tehtävistä puuttui ihmisen kohtaaminen.

Siskon Sinikka-äidillä oli kukkakauppa Runeberginkadulla. Lapsena Sisko kertoo vieneensä kukkia ja toimittaneensa hautaustoimiston paperiasioita ympäri Helsinkiä. Hänen isänsä ei painostanut jatkamaan yrityksessä. Jatkaminen oli kuitenkin luonnollista.

– Kuolema ja elämän kirjo oli minulle tuttua sairaalasta. Olin sairaanhoitajana lasten valvontayksikössä, naistentautien parissa, sytostaattihoitoja antamassa ja Terhokodissa. Olen nähnyt, miten elämä menee. Olen hoitanut samaa ihmistä sekä sairaalassa että saattokodissa ja järjestänyt täällä hänen hautajaisiaan.

– Mullan alla -sarja herätti kavereissa tietenkin kysymyksiä. Kysyttiin, onko meillä vainajia kellarissa ja millaista on meikata. Ei ole ja Suomessa maskeerataan vain, jos ihminen itse on niin halunnut, Mia kertoo.

Työn mielekkyys tulee kohtaamisista ja surevien auttamisesta

Mian mukaan työn mielekkyys tulee ihmisten kohtaamisista ja surevien auttamisesta. Hautajaisten järjestäminen on hänen mukaansa konkreettista auttamista.

– Vainajan toive on tärkein. Tilaisuus pyritään hoitamaan niin kuin hän olisi eläessään halunnut. Joskus se on Stairway to heaven kirkossa, toisinaan lasten piirustukset arkun kyljessä.

Siskon mukaan omaisten kanssa ei ole kiire. Aikaa on niin paljon kuin asiat ottavat. Kuoleman äärellä mietitään paljon elämää. Yksinäisyys koskettaa myös.

 – On niitä, joiden hautajaisissa on paikalla vain vainaja itse ja hän on etukäteen yksin järjestänyt kaiken valmiiksi. Oman toiveen voi jättää tänne tai sitten tulla juttelemaan. Joskus teemme yhdessä näitä toivomuksia. Ne tilanteet koskettavat.

Työstä palautuminen

Mia ja Sisko kertovat purkavansa vaikeat ja rankatkin asiat puhumalla keskenään ja lenkkeilemällä.

– En lue sähköposteja kotona, mutta meillä on puhelinpalvelu auki 24 tuntia ja päivystämme vuorotellen. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi emme pysty purkamaan töitä ystävien kanssa. Luonto ja liikunta pitävät kunnossa, Mia kertoo.

 

Lisää tarinoita pitkästä työiästä Työpaikkanaurajat-sivustolta Facebookissa
Kuva: Aapo Huhta