TYÖN IMUSSA VAI EI? MITTAA ITSE!

10.2.2016
|
Artikkeli
image

Työn imussa voittavat kaikki, sillä organisaation tulos paranee ja työ tuntuu mielekkäältä. Työssä kannattaa ponnistella, sillä se palkitsee.

Työpäivän saldo on vahvasti plussalla. Pari viikkoa sitten aloitettu hanke nytkähti eteenpäin, ja kiitoksia luovasta ratkaisusta sateli sekä esimieheltä että asiakkaalta. Töihin on aamulla mukava tulla, ja hyvä tuuli puhaltelee illaksi kotiin asti.

Työn imu on vahvasti läsnä.

Mutta mistä kaikesta työn imu käytännössä rakentuu?

Työn imun tutkija Jari Hakanen määrittelee, että tärkeä osa työn imua on tunne siitä, että työ on mielekästä. Työssä kannattaa ponnistella, sillä se palkitsee.

Hakanen on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkimusjohtaja sekä Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori. Hän on tutkinut työn imua 2000-luvun alusta asti.

– Työn imu ei ole vain kivaa ja hauskaa tekemistä. Tosin sitäkin se voi olla, kun on onnistunut työssään ja tehnyt sellaista, josta voi olla ylpeä.

Työn imua kokeva näyttää keskittyneeltä ja energiseltä eikä huomaa ajan kulumista. Hän on ponnistellut projektinsa kanssa, välillä ehkä myös väsynyt. Mutta kun ponnistelut tuottavat tulosta, hän saa uutta energiaa.

Imua joka ammattiin

Työn imua voi tuntea missä tahansa ammatissa. Viidesosa suomalaisista ilmoittaa tuntevansa työn imua päivittäin ja reilu kolmannes muutaman kerran viikossa.

– Noin viidesosalla työn imua on hyvin harvoin. Heidän kannattaisi miettiä, miten töitä voisi järjestellä uudella tavalla.

Työn imua kokevia yhdistää tunne siitä, että he tekevät asioita omasta tahdostaan, että kaikki ei tule ylhäältä annettuna. Vaikka tehtävät toisinaan olisivat epämukavia, he kuitenkin pystyvät hyväksymään ne.

Toinen tärkeä juttu on yhteisöllisyys. Vaikka arki välillä mättäisi tai tehtävät tuntuisivat pakkopullalta, homma hoidetaan valmiiksi hyvällä porukalla.

Yhtä lailla tärkeää on aikaan saamisen tunne. Kun asiat yleisesti ottaen sujuvat, ei ole niin väliä, vaikka joku kohta joskus jumittaa.

Aikaa ydintyölle

Hakasen mielestä ihmisten luovuutta aliarvioidaan. Esimiehet voisivat rohkaista ihmisiä rakentamaan työstään mielekkäämpää, tuunaamaan työtään. Ihmiset tekevät fiksuja asioita, kun heillä on siihen lupa.

Kehityskeskusteluissa kannattaa kysyä suoraan, mikä ketäkin motivoi, millaisista asioista työssä saa energiaa. Miten kukin kehittäisi vaikkapa asiakastapaamisia?

Monella työpaikalla tehtäviä voidaan järjestellä, kierrättää ja tuunata niin, että ihmiset pääsevät tekemään töitä heille luontevammin.

Hakanen on huomannut, että ammatista riippumatta moni kokee tekevänsä yhä vähemmän perustyötään, sitä, mihin hän on saanut koulutuksen ja mitä varten hänet on ensisijaisesti palkattu työhön.

Työpäivät tuppaavat täyttymään sälästä. On jonninjoutavia palavereja, turhilta tuntuvia sähköposteja ja asioita, jotka naapuriosasto voisi mainiosti hoitaa ilman kaikkien kuittauksia.

Ylimääräinen sälä paitsi kuormittaa, vie myös mahdollisuutta tuntea useammin työn imua. Toissijaiselta tuntuvan työn merkitys kokonaisuudelle olisi voitava ymmärtää.

Hakanen kehottaa miettimään, miten saisi raivattua enemmän aikaa ydintyölle. Olisiko palaverien määrää mahdollista vähentää ja osallistua vain kaikkein keskeisimpiin?

Sähköposteja varten voisi varata vaikkapa iltapäivälle kolosen. Kaikkiin ei tarvitse vastata täydellisesti. Jos vastausmeilinsä lopettaa sanoihin ”Lähetetty puhelimesta”, vastaanottaja ei edes odota saavansa täydellisiä lauseita.

Lisää resursseja leipiintyneistä

Tuskin on työpaikkaa, jolla ei tehostettaisi ja haettaisi parempia tuloksia.

Hakasen mielestä isommat tulostavoitteet eivät fiksusti hoidettuina tarkoita työn imun katoamista. Hän kääntää asian siten, että työn imu vaikuttaa tulokseen positiivisesti. Työn imussa ihmiset saavat enemmän aikaan.

Toisaalta joissakin organisaatioissa puhutaan lisäresurssien tarpeesta mutta samaan aikaan töitä tehdään tylsistyneinä.

– Leipiintyneissä ihmisissä on potentiaalia ja energiaa, joka kannattaa ottaa käyttöön. Ehkä sen jälkeen ei enää olisi lisäresurssien tarvetta.

Tylsistymiseen tepsivät tutut keinot: työn tuunaus, yhteisöllisyys, palaute.

Työn imua voi mitata

Hakasen sanomaa työn imusta on kuunneltu sekä työnantaja- että työntekijäleireissä.

– Minulta on joskus kysytty, vaihdanko sanomisiani sen mukaan, kummalle porukalle puhun. Olen vastannut, että ei minun tarvitse. Kyseessä on win-win-tilanne. Kun töitä tehdään imussa, kaikki voittavat.

Onko työpaikoilla mahdollista selvittää, kuinka paljon työn imua ihmisillä on? Auttavatko perinteiset henkilöstökyselyt sen tutkimisessa?

Hakanen huomauttaa, että työtyytyväisyydessä ja työn imun tuntemisessa on huomattavat erot. Imu on aktiivista, energisoivaa, motivoivaa ja mahdollisuuksia näkevää.

Työhönsä tyytyväinen ei välttämättä kaipaa uusiutumista eikä hänen vireystasonsa yllä ehkä niin korkealle kuin työn imussa.

Hakanen on testannut lukuisissa tutkimuksissa työn imun -kyselyn, joka on myös Työterveyslaitoksen työn imu -sivustolla. Sen avulla kuka tahansa voi selvittää omaa työn imun tilaa.

Testi koostuu yhdeksästä kysymyksestä, joissa selvitetään muun muassa työn innostavuutta ja oman tarmokkuuden tunnetta.

Muutama esimies on kertonut Hakaselle ottaneensa sivuston ja sen testin käyttöön kehityskeskustelujen yhteydessä. He pyytävät työntekijöitä vastaamaan kysymyksiin ennen yhteistä tapaamista.

Työntekijät saavat valita, näyttävätkö tulokset esimiehelleen vai eivät. Kysymysten teemoista joka tapauksessa jutellaan yhdessä.

Työn imua opiskellaan Ilmarisen Parempaa työelämää -valmennuksissa. Huhtikuussa alkavassa seminaarisarjassa asiantuntijana on työn imun tutkija Jari Hakanen.

Teksti: Kirsi Riipinen
Kuvat: Olli Urpela