Blogit

Mistä merkityksellisyyttä työhön, kun sota pistää tärkeysjärjestyksen uusiksi?

Kun ensin korona ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan laittoi ilmat pihalle, on päässä pyörinyt ajatus siitä, mitä järkeä omassa työssä on? Omat murheet ja vaivat eivät olekaan enää ajattelun keskiössä, ei tärkeitä, eikä vakavia. Yhtäkkiä uusista asioista tuli merkityksellisiä, aikaisemmin merkityksellisistä asioista merkityksettömiä. Tärkeysjärjestys on ollut pakko tarkastella uudelleen.

Muidenkin työpaikoilla näkyy sama. Ajatukset ovat Ukrainassa ja ukrainalaisten hädässä. Toisaalta absurdi ajatusten poukkoilu tunnistettiin myös yhteisesti; pitäisikö keskittyä kotivaraan vai ostaa uusi ihana kevätmekko? Voiko suunnitella vappulounasta vai lähettää kaikki ylimääräinen apua tarvitseville?

Yhtäkkiä emme tiedä varmana oikein mitään ja se, mikä merkitys omalla tekemisellä on, tulee murskaavalla tavalla kyseenalaistetuksi. Kokoustammeko ihan sovitulla tavalla ja jatkamme normaalisti aloitettuja projekteja? Mitä järkeä on tehdä samaa kuin tähän asti, kun ympäristö on peruuttamattomasti muuttunut? Onko oma tekeminen vain puuhastelua, jolla ei todellisuudessa ole mitään väliä.

Rutiinit ja vuorovaikutus ovat arvokkaita

Sodan sytyttyä ensimmäisissä kohtaamisissa esihenkilöiden kanssa keskustelu sivusi normaalin tekemisen tärkeyttä. Sitä, että mitä järjettömämpi tilanne on, sitä enemmän on järkeä pitää sovituista kiinni ja edetä aikaisemmin määritellyllä tavalla. Mutta tästä syntyy se suuri paradoksi, jonka äärellä mieli poukkoilee: aika moni asia on täysin vähäpätöinen, jopa merkityksetön kriisitilanteissa, mutta toisaalta pitäisi pyrkiä keskittymään arjen pyöritykseen ja ihan tavallisiin asioihin.

Ajattelen, että työn ja olemisen merkityksellisyys saattaa löytyä nimenomaan rutiineista ja siitä, että mielen kaaoksen jäsentämisessä pidetään kiinni sovitusta. Työn ongelmien ratkominen ja työelämän vastoinkäymisten selättäminen antaa uskoa omaan pystyvyyteen. Työntekijöiden tarpeet linkittyvät nyt entistä enemmän selkeyteen, ja sovitut toimintamallit ovat vahvuutta.

Pohdin kuitenkin, ettei se riitä, vaan yhteinen keskustelu omasta ja tiimin tekemisestä ja niiden merkityksestä tässä tilanteessa on kriittistä. Arvokas syntyy ihmisten välillä, keskustelu on hyödyllistä kaikille ja vuorovaikutuksessa tulee uusia ajatuksia. On oikeastaan pakko jäsentää tilannetta yhdessä, koska tapahtumat ja omat ajatukset ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi yksin käsitellä, saati ratkaista.

Mitä esihenkilö voi tehdä?

Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että kutsu tiimi kasaan. Kysy, miltä tilanne tuntuu. Kysy, miltä työn tekeminen tässä tilanteessa tuntuu. Kerro mikä muuttuu ja mikä ei ja kysy minkä tiimin mielestä pitäisi muuttua vallitsevassa tilanteessa. Kytke tekeminen isompaan kuvaan, tarinaan. Miksi olette tekemässä, mitä olette tekemässä ja mikä arvo sillä on myös muuttuneessa maailmassa. Ja tarjoa konkreettisia väyliä, mistä voi hakea apua ja tukea omille ajatuksille.

Keskustele lisäksi osaamisesta, sillä siitä puhuminen ei mene koskaan hukkaan. Merkityksellisyyden löytämistä voi nimittäin ruokkia, kun teemaa käsitellään osaamisen näkökulmasta. Miten nykyinen tekeminen kehittää osaamista ja jatkossa pärjäämistä. Muuttuuko osaamistarpeet vallitsevasta tilanteesta johtuen ja miten, jos muuttuvat? Miten voimme yhdessä lisätä osaamistamme ja kasvattaa sillä voimavarojamme.

Edellä mainittuihin teemoihin päädyimme esihenkilöporukassa ja koen, että näistä olisi apua ainakin minulle. Puhutaan itsemme ja toisemme työkykyisiksi!

Katja Atsar
Työkykyjohtamisen asiantuntija 
Ilmarinen
@kmatsar (Twitter.com)

Katja Atsar toimii kouluttajana Ilmarisen Varhainen tuki ja haasteelliset johtamistilanteet -koulutuksissa. Koulutukseen voivat osallistua Ilmarisen asiakasyrityksissä työskentelevät esihenkilöt, jotka ovat joko uransa alkuvaiheessa tai kaipaavat tukea työssä kehittymiseen. Tutustu ja ilmoittaudu mukaan!

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 13.5.2024

Yli viisikymppisten syrjintä on työelämän pahinta myrkkyä

Suomessa väestörakenne on suuressa muutoksessa. Syntyvät ikäluokat ovat yhä pienempiä, työikäisten suhteellinen määrä vähenee ja vanhempien ikäryhmien osuus kasvaa. Samaan aikaan kun työuria pitäisi pidentää, suomalaisessa työelämässä ikäsyrjitään edelleen yli 55-vuotiaita. Tarvitsemme laajaa asennemuutosta ja monimuotoisuuden tunnistamista työpaikoilla – myös johtamisen pitää muuttua.

Yli viisikymppisten syrjintä on työelämän pahinta myrkkyä

Blogit 7.5.2024

Tilannekuvasta toimeen – Näin tieto ohjaa parempaan työkykyjohtamiseen

Useissa yrityksissä pohditaan, miten parhaiten suunnistaa erilaisen henkilöstön työkykyyn liittyvän datan keskellä. Mikä data on tärkeämpää kuin toinen ja mitä johtopäätöksiä datasta voi tehdä? Tiedolla johtamisen palvelumme tilannekuva antaa kuvan kokonaisuudesta ja auttaa eteenpäin.

Tilannekuvasta toimeen – Näin tieto ohjaa parempaan työkykyjohtamiseen

Blogit 2.5.2024

Uskalla puhua eläkkeestä

Kuinka moni miettii eläkettä 17-vuotiaana, kun ensimmäisistä työansioista alkaa kertyä eläkettä? Palkkalaskelmalla kyllä näkyy työeläkemaksun osuus, mutta eläke tuntuu kaukaiselta vanhusten jutulta. Työelämän, opiskelun ja perhe-elämän muutoskohdissa on kuitenkin hyvä tietää, millaista turvaa lakisääteinen työeläkejärjestelmä meille kaikille tuottaa ja miten siihen voi itse vaikuttaa.

Uskalla puhua eläkkeestä
Lisää ajankohtaisia artikkeleita