Ongelma on ongelma, vaikka miten vääntäisi – Ratkaisuksi löytyy yksi konsti
Tosiasioiden kohtaaminen on meidän velvollisuutemme. Tämä koskee mielestäni meitä ihmisiä lajina maapallolla sekä kansalaisina, mutta yhtä lailla myös työntekijöinä. Liian monet kuitenkin pähkivät hankalien asioiden äärellä aivan yksin. Vuonna 2024 soisin jokaiselle esihenkilölle jonkun luottohenkilön, jonka kanssa voi keskustella johtamiseen liittyvistä ongelmista.
Työelämässä tosiasioiden kohtaaminen tarkoittaa muun muassa sitä, ettei ummista silmiään havaitsemiltaan epäkohdilta työssä. Se tarkoittaa myös, ettei selitä pois havaittua ongelmaa tai valehtele siitä, jotta se muuttaisi muotoaan tai ei olisi ollenkaan niin hankalasti käsiteltävä asia.
Havaittu ongelma ei poistu sillä, ettei siitä puhuta, mutta ei myöskään muuta muotoaan, jos siitä puhuu muunneltua totuutta.
Jos et ota puheeksi, niin kuka ottaa?
Tosiasioiden kohtaaminen johtamisessa on sitä, että ottaa huolen, ongelman tai poikkeaman suorituksessa puheeksi. Se on kokemukseni mukaan monille meistä ihmisten johtamisessa kaikkein vaikeinta ja mielellään sen työntäisi muiden tehtäväksi tai jättäisi kokonaan tekemättä.
Mutta jos sinä tai minä emme ota puheeksi, niin kuka ottaa? Pelot siitä, että sanoo jotain peruuttamatonta tai pahentaa tilannetta, ovat yleisiä ja ymmärrettäviä. Entä riittääkö oma osaaminen keskustelun käymiseen ja osaanko tarjota ratkaisuja?
Kaikki ongelmat ovat selvitettävissä
Ongelma kuin ongelma on selvitettävissä, kun sitä lähestyy suoraselkäisesti, rehellisesti ja hyvillä aikein. Tiettyä nöyryyttä tarvitaan myös. Näiden periaatteiden mukaan arjessa toimiminen on kuitenkin yllättävän vaikeaa, vaikka haluaisikin toimia oikein. Etenkin silloin, jos kokee hapuilevansa vähänkään sen kanssa, onko ongelmaa edes olemassa tai että se saattaa liittyä työntekijän terveyteen. Nämä ovat varsin tavallisia pohdintoja etätyön johtamisessa sekä lisääntyneiden mielenterveyden haasteiden äärellä.
Yksi yhteinen nimittäjä ongelmien ratkaisemisessa
Keskusteluissani esihenkilöiden kanssa on löytynyt yksi yhteinen nimittäjä, joka on tuntunut auttaneen monia tosiasioiden kohtaamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa. Se on ollut keskustelu muiden kanssa. Kun sanoittaa asian ja saa pallotella sitä jonkun kanssa, tietää yleensä jo itsekin oikean tavan edetä. Samalla selviää, että myös muut ovat olleet samanlaisissa tilanteissa, eikä oma ongelma ole täysin uniikki. Jaetun ongelman voisi ajatella olevan ainakin puolet pienempi.
Liian monet kuitenkin pähkivät asioiden äärellä aivan yksin, koska eivät rohkene, osaa, halua tai pysty pyytämään sparriapua. Niinpä vuodelle 2024 soisin jokaiselle esihenkilölle jonkun luottohenkilön, jonka kanssa voi käsitellä erilaisia johtamiseen liittyviä ongelmia ja siten vähentää omaa johtamisen tuskaa ja taakkaa! Tosiasioiden kohtaaminen ja ongelmien ratkaiseminen antavat pystyvyyden tunteen ja helpottavat piirun verran seuraavien johtamisongelmien kosahdettua kohdalle.
Katja Atsar
asiantuntija, Ilmarinen
- Me Ilmarisella tarjoamme vuonna 2024 varhaisen tuen koulutuksia tiettyihin teemoihin keskittyen. Varhainen tuki etätyössä on ollut kestosuosikki keskusteluissa jo muutamia vuosia, samoin varhainen tuki mielenterveysasioihin liittyen. Näistä molemmista teemme omat avoimet koulutukset esihenkilöille. Tutustu koulutuksiimme.
- Lisäksi meillä on oma koulutus varhaisesta tuesta kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyen. Esihenkilöklinikoilla pääsee ratkomaan omia johtamispulmia eri yrityksissä olevien kollegoiden kanssa yhdessä keskustellen. Tervetuloa ilmoittautumaan mukaan!
-
Reiska Korpinen 10.1.2024 klo 23.04
Noita keskusteluja ja varsinkin keskustelijoita piisaa nykyään työpaikoilla. Ja taas ehdotetaan näköjään vielä enemmän sitä sinne. Teot ja tekijät ovat samaanaikaan häviävää sorttia niissä. Kuulostaa hölmöläisten peiton jatkolta, ja sitä se myös on.Vastaa kommenttiin
- Ville Vallaton 11.1.2024 klo 18.53
Tissiposkia eli uusavuttomia alkaa olemaan nyt näköjään työpaikat pullollaan? Ehdotan kaikille raakaa palkkatyötä vikisemättä seuraavat yli 40 vuotta kuten allekirjoittanut ja mamma. Keskustelut hoitakoot kotonaan kuten allekirjoittanut ja mamma teimme keskenämme. Työpaikalla tehdään töitä eikä pulista joutavia, kuten allekirjoittanut ja mamma teimme yhteensä 90 vuotta vikisemättä. Ja tietysti terveenä eläkkeelle kumpikin, allekirjoittanut ja mamma. Pennut hoidettiin täyspäisiksi yhteisesti myös. Voimia Ilmariselle puhaltaa noihin veteliin tyhjäpäihin virtaa!Vastaa kommenttiin
- Ville Vallaton 11.1.2024 klo 18.53
-
Tietoisuus 14.1.2024 klo 23.34
Kaikki tekevät parhaansa, oman uskomusjärjestelmänsä mukaan. Joten myötätunto heikompia kohtaan on paras asenne. Ja nyt tarkoitan henkisesti heikompia. Himot ja halut ovat huonoja isäntiä korvienvälille, mutta hyviä renkiä kylläkin. Ainoa mikä auttaa on päivittää omaa uskomusjärjestelmäänsä aina parempaan ja toimivampaan. Sen jälkeen ymmärtää että henki on tosiaan vahvempi kuin materia. Annan yhden tärkeän uuden ja paremmin toimivan uskomusjärjestelmän kaikille nyt. Jokainen ihminen on oman elämänsä tärkein ihminen itselleen. Koska viettää koko elämänsä vain itsensä kanssa. Ja kun pitää itsestään aina ja kategorisesti parasta huolta, kykenee sen jälkeen pitämään myös itse itselleen valitsemista läheisistään parasta huolta. Henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Ja juuri tuossa järjestyksessä. Kun pitää henkeä ykkösenä kokoajan, seuraavat fysiikka ja talous automaattisesti siinä perässä. Lue, rohkeus ja pelko kasvaa käytettäessä. Kumpaa sinä käytät juuri nyt?Vastaa kommenttiin
-
Antti Brusi 16.1.2024 klo 14.25
Joo minullakin ihan oikea ongelma kun olin töissä Bensowin venemyynnin parissa, täällä Turun seudulla. aikoinaan Tuli uusi pomo, ei siinä mittään. Alussa kaikki hyvin, mutta kun aikaa kului. Täysi turhake. Ei se mitään siellä tehnyt ja myynti sekä asiakkaiden jälkihuolto, josta pidin tiukasti kiinni. Ei se eikä sen kärpänen saanut mitään aikaiseksi. Pakkohan siinä oli viheltää peli poikki. Hiukan turhauttavaa, mutta jälkipeleissä myös antoisaa. En vetänyt turpaan kumpaakaan, vaikka lähellä oli. Tuli uusia vaihtoehtoja ja vanhat asiakkaat ottivat jutun kivasti ja kauppa kävi. Ihmeen kauan ne saivat siellä notkua noin vuoden ennen kuin niille tuli monosta. Että silleen. Toisaalta luulen, että näitä turhapuroja syntyy uusi sukupolvi kerrallaan ja se tosiasia, jossa ja siinä saatte olla tositarkkoina. Näin eläkkeellä on toki kiva muistella. Pahoinvointi työelämässä on oikeasti ongelma ja se ei mitenkään saisi liittyä työn tuottavuuteen. Liian monet ovat ilmeisesti samassa tilanteessa, kuten itselläni aikoinaan, kun oma työni tavallaan kaapattiin. Vaan hauskaahan se oli oikeasti näin jälkikäteen ajateltuna. Lähdin kädet taskussa viheltäen vekka ja nuo kaksi jäivät parkumaan perään. Oikeasti ns. johtohenkilöiden kantsisi miettiä pari kertaa....Vastaa kommenttiin
-
Tarja Kaltiomaa 23.1.2024 klo 04.54
Ongelmat ovat ongelmia, mutta niiden luonne mieltää niitä pakoilemaan. Kun ongelman ratkaisuksi esitetään jotakin loitolla olevaa ei-mahdollisuutta, ongelma etääntyy, eikä siihen löydy ratkaisua. Jos ongelmaan halutaan ratkaisu, se kuuluu löytää läheltä ongelmaa. Katja Astar toivoisi jokaiselle henkilöjohtajalle kuulijaa, joka auttaisi ongelman ratkaisussa. Jospa ratkaisu on, että kuulija on se työntekijä, jonka ongelmaa ollaan käsittelemässä. Jospa laskeudutaan niitten henkilöitten luo, joitten asioista on kysymys, ja joitten asiaa käsitellään. Silloin on jokaisella kuulija ja jokaisella joku, jolle voi puhua.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi yhä useampi mielenterveyssyistä kuntoutusta hakenut saa kielteisen päätöksen? – Tässä kolme syytä
Työkyvyttömyyseläkettä haetaan eniten mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyden pitkittyminen on huolestuttavaa, koska heillä olisi paljon työvuosia jäljellä. Miksi kuitenkin yhä useampi mielenterveyssyistä ammatillista kuntoutusta hakenut saa kielteisen päätöksen?
Mistä puhutaan, kun keskustellaan eläkkeiden uudistamisesta ja leikkaamisesta?
Meiltä on viime aikoina kyselty, mitä hallituksen leikkauspuheet tarkoittavat. Lisäksi moni pohtii omalta kohdaltaan, pieneneekö oma eläke, pääseekö vielä osittaiselle vanhuuseläkkeelle tai tuleeko ensi vuonna indeksikorotusta. Kaikesta voi päätellä, että julkinen keskustelu on herättänyt huolta niin työelämässä yhä olevissa kuin eläkeläisissä.
Miten muokataan työtä konkarille sopivaksi?
Työuraa ei voi ainakaan koko matkalta painella maaliin asti täydellä vauhdilla ja itseään jatkuvasti ylittäen. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, että sovitamme ja muokkaamme työtä elämäntilanteeseen sopivaksi. Sekä työssä olevasta että työelämään tulevasta työvoimasta täytyy pitää hyvää huolta. Miten voisimme entistä paremmin huomioida työn vaatimusten lisäksi työntekijöiden perustarpeet, elämäntilanteen ja terveydentilan?