Työelämä

Aloitatko aina loman loppuessa lähtölaskennan seuraavaa lomaa varten? Epäiletkö jaksavasi mukana työelämässä eläkeikään asti? Työkykyyn vaikuttavat monet tekijät työssä ja muussa elämässä. Vastuu työkyvyn ylläpidosta kuuluu niin työnantajille kuin jokaiselle meistä työntekijöistä.

Työn tekemisen tavat muuttuvat maailman mukana. Erilaiset yrittäjyyden muodot lisääntyvät ja yhä useampi tekee työtä sekä työsuhteessa että ammatinharjoittajana. Myös eläkkeen rinnalla työskentely on lisääntynyt.

Yrittäjän eläkkeen ja sosiaaliturvan perusta on yrittäjän YEL-työtulo. On siis merkitystä, mille tasolle sen asettaa. Eläkevakuutus on yrittäjän tärkein vakuutus, sillä YEL turvaa toimeentulon, jos yrittäjä sairastuu, menettää työkykynsä tai jää perhevapaalle. Jokainen YEL-maksu kasvattaa eläkettä ja parantaa muuta sosiaaliturvaa.

Työn tekemisen tavat ja yrittäjyys muuttuvat maailman mukana. Työn pirstaloituminen johtaa siihen, että erilaiset yrittäjyyden muodot lisääntyvät ja yhä useamman työt muodostuvat erilaisista pätkittäisistä tai samanaikaisista työsuhteista. Moni tekee työtä esimerkiksi sekä työsuhteessa että ammatinharjoittajana.

Suomen työllisyysaste on viime vuosina parantunut, mutta ei näytä saavuttavan muiden Pohjoismaiden tasoa. Hallitus on asettanut tavoitteekseen 75 prosentin työllisyysasteen, mikä tarkoittaisi 60 000 uutta työllistä hallituskauden aikana. Mutta millä keinoilla nykyiset työntekijät pysyisivät töissä ja työkykyisinä mahdollisimman pitkään?

Elämää ei voi ennustaa. Tämän tietää Stig Ekholm, joka liukastui ja kaatui selälleen helmikuussa 2017 omalla pihallaan. Kaatuminen johti yllättävän vakaviin seurauksiin.

Esihenkilötyössä kohtaa koko elämän kirjon. Näin totesin, kun pidin viime vuonna eri puolella Suomea yritysten esimiehille suunnattuja keskustelutilaisuuksia esihenkilötyön haasteellisista tilanteista ja varhaisesta tuesta. Kun nyt summaan edellisen vuoden kokemuksia, mieleeni piirtyy esihenkilöiden arjessa oleva tuska siitä riittämättömyyden tunteesta, jota kovin moni tuntuu työssään potevan.

Mitä jos yrityksesi ei saisi rekrytoitua huippuosaajia siksi, että työkykyjohtamisen taso ei teillä ole työnhakijan mielestä tarpeeksi hyvä? Työnantajamielikuvan merkitys kasvaa, ja erityisesti nuoret tutkivat työpaikkaa etsiessään organisaation arvoja ja vastuullisuutta sekä mielikuvaa työnantajana.

Tämä kirjoitus ei ole puheenvuoro itseohjautuvuuden puolesta tai sitä vastaan. Haluan havahduttaa jo ennestään tutun asian äärelle: kun työ muuttuu, työkykyriskitkin muuttuvat. On tärkeää pohtia, kuinka työpaikalla vastataan itseohjautuvasta työstä nouseviin inhimillisiin tarpeisiin sekä autetaan tarvittavien uudenlaisten taitojen kehittämisessä.