Työkyvyn varhaisen tuen malli
Varhaisen tuen malli kokoaa yksiin kansiin työpaikan käytännöt ja toimintaohjeet työkyvyn hallinnasta, seurannasta ja varhaisen tuen tiimoilta. Esimerkiksi sairauspoissaolojen seuranta, työhön paluun tuki ja päihdeohjelma ovat osa työkyvyn varhaista tukea.
Mikä on varhaisen tuen malli?
Kaikki toimenpiteet ja käytännöt työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi sovitaan yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon kesken. Varhaisen tuen malli (käytetään myös varhaisen välittämisen malli tai varhaisen puuttumisen malli) on teidän yhdessä laatima dokumentti, johon olette nämä sovitut käytännöt ja ohjeet kirjanneet. Se sisältää kuvauksen yrityksesi työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen käytännöistä. Kirjallinen malli toimii arjen esihenkilötyön ohjenuorana, ja se on syytä laatia jokaisella työpaikalla.
Mitä varhaisen tuen malli sisältää?
Varhaisen tuen malli sisältää yleensä kirjallisen kuvauksen ainakin seuraavista käytännöistä:
- Ketkä ovat olleet mukana laatimassa mallia, ja miten se on käsitelty yhteistoiminnassa
- Kuka vastaa mistäkin eli kaikkien toimijoiden (yrityksen, esihenkilöiden, työntekijöitten ja työterveyden) tehtävät, vastuut ja työnjako
- Miten tunnistamme työntekijän varhaisen tuen tarpeen ja mitä teemme sen jälkeen eli varhaisen tuen toimenpiteiden sisältö ja käyttö
- Mitä sovittuja toimintatapoja ja tarpeellisia työkaluja työpaikalla on käytössä (sähköiset hälytys- ja kirjausjärjestelmät, varhaisen tuen keskustelulomakkeet, työkykyarviopyyntölomake, muut muistiopohjat, tarkistuslistat, päihdeohjelma ja hoitoonohjaussopimus jne.)
- Kuvaus sairauspoissaolojen hallintajärjestelmästä (ilmoituskäytännöt, kenelle sairauspoissaolotodistukset toimitetaan ja mihin ne tallennetaan, tietojen toimittaminen työterveyteen, sairauspoissaolojen reagointirajat, ketkä tietoja käsittelevät ja miten, salassapitoasiat, työhön paluun tukikäytännöt jne.)
- Kuvaus työkykyseurannasta, raportointikäytännöistä (kuka laatii, mitä sisällytämme niihin), vaikutusten analysoinnista ja toiminnan jatkuvasta parantamisesta.
Video: Varhaisen tuen malliin kuvattava prosessi
Katso alta video (4:09 min.) varhaisen tuen malliin kuvattavasta prosessista. Videossa kuvataan varhaisen tuen prosessi erityisesti esihenkilöille.
Päihdeohjelma – osa varhaisen tuen mallia
Päihdeohjelma on osa yrityksesi varhaisen tuen mallia. Se kertoo, kuinka toimitte työpaikalla päihteisiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena on ehkäistä ongelmia ja herättää keskustelua. Laatikaa päihdeohjelma yhteistyössä johdon, esihenkilöiden, työntekijöitten sekä työterveyden kanssa.
Kuvatkaa omassa päihdeohjelmassanne, miten suhtaudutte alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön, tupakointiin tai rahapelaamiseen työpaikalla. Kertokaa esimerkiksi, milloin tilanteeseen pitää puuttua, miten puheeksiotto tehdään, kuinka hoitoonohjaus etenee, miten tilannetta seurataan ja mitä seurauksia tulee, jos hoitoonohjaussopimus ei pidä. On tärkeää, että kuvaatte myös vastuut eli mitkä toimenpiteet ja seuraamiset ovat kenenkin vastuulla.
Tällä työkalulla, voit laatia oman yrityksesi tarpeisiin sopivan päihdeohjelman: Mieli ja työ: Päihdeohjelmatyökalu (ttl.fi)
Päihdeohjelma on käytännön johtamistyön tärkeä työkalu. Kun olette sopineet käytännöt etukäteen, ei esihenkilön tarvitse keksiä, miten toimia silloin, kun työntekijän päihdeongelma on käsissä. Puheeksiottoa ja keskusteluja auttaa myös, kun työntekijä, jota asia koskee, tietää, että samat käytännöt koskevat kaikkia.
-
Blogi: Kun pomo mahdollistaa päihdeongelman
Tilastojen mukaan 47 prosenttia suomalaisista miehistä ja 25 prosenttia naisista käyttää liikaa alkoholia. Silti kun olen kysynyt työterveydessä yritysten johdolta, miten päihdeasioita heillä hoidetaan, olen saanut kovin usein iloisen vastauksen: ”Onneksi meillä ei ole ollut sellaisia ongelmia.” Joko tilastot valehtelevat tai todella moni sulkee silmänsä.
Lue blogi -
Blogi: Ei tippa tapa, mutta ämpäriin hukkuu
Alkoholin suurkulutus on merkittävä uhka terveydelle. Suurin osa alkoholiriippuvaisista on työelämässä. Onko alkoholinkäyttö yksityisasia vai pitääkö siitä puhua työpaikalla? Jos pitää, niin missä tilanteissa ja miten?
Lue blogi