Talous

Taloudesta puhutaan usein kuin säästä: kaikki tietävät, että se voi muuttua nopeasti, mutta harva osaa ennustaa sitä täsmälleen oikein. Viime vuodet ovat olleet taloudessa varsin epävakaisia. Taustalla ovat olleet korkojen nousu, inflaatiohuoli, geopoliittiset myrskyt sekä kotimainen synkkyyden perinne. Siksi on tärkeää pysähtyä katsomaan, mitä markkinoilla oikeasti tapahtuu. Ja se tarina on mielenkiintoisempi kuin yleinen tunnelma antaa ymmärtää.

On ollut etuoikeus saada johtaa Ilmarista viimeiset seitsemän vuotta. Ilmarinen on noussut Suomen suurimmaksi työeläkeyhtiöksi, ja olemme kehittäneet tehokkuuttamme ja tuottavuuttamme merkittävästi. Voisiko tuottavuusloikastamme ottaa oppia myös muualla?

Sairauspoissaoloista 25–30 prosenttia on jotain muuta kuin sairastamista. Asiaa on vaikea tutkia, mutta tämä arvio on tullut vastaan eri yhteyksissä. Kun kuulin tämän ensimmäisen kerran, en ollut uskoa korviani. Sittemmin olen ajatellut, ettei se ehkä sittenkään ole mahdoton ajatus.

Maailma on liukunut avoimesta taloudesta kohti protektionismia jo pitkään, joidenkin arvioiden mukaan jo noin vuosikymmenen ajan. Maailmantalouden yhteenlasketun viennin määrä suhteessa kokonaistuotantoon on ollut laskussa. Viime aikoina on otettu jälleen määrätietoisia askelia tällä polulla – edelleen kohti aiempaa sulkeutuneempaa maailmantaloutta. Mihin olemme siis menossa ja miksi?

”Maailma muuttuu Eskosein”, tätä hokemaa olemme saaneet kuulla aina silloin tällöin. Lausahdusta voisi pitää nykyään myös kiinteistö- ja rakennusalan mottona, kun vastuulliset toimintatavat ovat yleistyneet. Vastuullisesta rakennuttamisesta on tullut meille normaalia toimintaa, eikä vanhaan ole enää paluuta.

Rahapolitiikan tekijöiden ja pääomamarkkinoiden asettamat korot ohjaavat taloutta monella tavalla. Rahan hinta on maailman tärkein hinta. Sen avulla hinnoitellaan yritysten kannattavuus, kotitalouksien kulutusvara – ja myös tulevaisuuden arvo.

Tämä vuosi on mennyt kuin klassisessa Samuel Beckettin näytelmässä ”Huomenna hän tulee”. Euroopan keskuspankin koronlaskua on odoteltu saapuvaksi kuin näytelmän herra Godot’ta konsanaan. Koronlasku on vain siirtynyt EKP:n kokouksesta toiseen. Samalla näkemykset inflaation kehityksestä ovat muuttuneet, ja Suomen osakemarkkinan suunta on ollut varsin mollivoittoinen.

Meiltä on viime aikoina kyselty, mitä hallituksen leikkauspuheet tarkoittavat. Lisäksi moni pohtii omalta kohdaltaan, pieneneekö oma eläke, pääseekö vielä osittaiselle vanhuuseläkkeelle tai tuleeko ensi vuonna indeksikorotusta. Kaikesta voi päätellä, että julkinen keskustelu on herättänyt huolta niin työelämässä yhä olevissa kuin eläkeläisissä.

Suomen talous sakkaa pahasti ja pysyvästi, totesi tasavallan presidentti Sauli Niinistö avatessaan valtiopäivät helmikuun alussa. Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua 16 vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut, Niinistö totesi. Ongelma on merkittävä. Tuottavuusloikka on välttämätöntä, ja se on mahdollista toteuttaa.