Eläkekeskustelussa tarvitaan malttia – järjestelmä ei ole rikki
Kun julkinen talous on tiukilla, katse kääntyy helposti eläkkeisiin. Se on ymmärrettävää, mutta keskustelussa on tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: valtiontalouden paineet ja työeläkejärjestelmän oma rahoituksellinen tila.
Suomalainen työeläkejärjestelmä ei ole kriisissä. Eläkkeelle jäädään aiempaa myöhemmin, eläkemaksuihin ei kohdistu äkillistä nousupainetta ja järjestelmään on rakennettu toimivia mekanismeja, joilla varaudutaan väestön ikääntymiseen ja eliniän pitenemiseen. Siksi mahdollisia muutoksia ei pidä tehdä hätäisesti eikä yksittäisten säästöpaineiden ohjaamina.
Eläketurvakeskuksen tuore pitkän aikavälin PTS-laskelma (etk.fi) vahvistaa tätä kuvaa. Laskelman mukaan työeläkkeiden rahoitusnäkymät ovat eläkeuudistuksen jälkeen aiempaa vahvemmat. Merkittävä muutos on, että työeläkemaksuille ei näy nyt nousupainetta. Yksityisen sektorin palkansaajien keskimääräinen eläkemaksu on sovittu 24,4 prosenttiin palkasta vuoteen 2030 asti, ja peruslaskelmassa maksutaso alkaa tämän jälkeen jopa laskea.
Osaketuottojen merkitys kasvaa
Hyvä uutinen ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme suhtautua tulevaisuuteen huolettomasti. PTS-laskelman keskeinen viesti on, että sijoitustuottojen – erityisesti osaketuottojen – merkitys eläkkeiden rahoitukselle kasvaa. Eläkeuudistus mahdollistaa aiempaa suuremman osakepainon, mikä nostaa pitkän aikavälin tuotto-odotusta. Samalla se tarkoittaa, että sijoitusmarkkinoiden heiluntaa on siedettävä nykyistä enemmän.
Avainsana on pitkäjänteisyys. Eläkesijoittaminen ei ole kvartaalipeliä vaan sukupolvien yli ulottuvaa vastuunkantoa. Sijoitusten arvo vaihtelee lyhyellä aikavälillä, mutta järjestelmätasolla vahva vakavaraisuus, laaja hajautus ja pitkä sijoitushorisontti antavat hyvät edellytykset kantaa riskiä hallitusti.
Työkyvyn tulee riittää eläkeikään asti
Samalla on syytä muistaa, että eläkejärjestelmän kestävyys ei ratkea vain sijoitustuotoilla. Tarvitsemme korkeaa työllisyyttä, pidempiä työuria ja ennen kaikkea työelämää, jossa ihmiset jaksavat ja pystyvät jatkamaan pidempään. Pelkkä eläkeiän mekaaninen nostaminen ei auta, jos työkyky ei kanna sinne asti.
Eläkekeskustelua tarvitaan, mutta sen pitää perustua faktoihin ja pitkään näkymään. Suomen työeläkejärjestelmä on rakennettu kestämään aikaa, väestömuutoksia ja markkinoiden vaihtelua. Siksi sitä kannattaa kehittää kuten tähänkin asti: pitkäjänteisesti, harkiten, asiantuntijatietoon nojaten ja luottamusta vahvistaen.
Mikko Mursula
toimitusjohtaja, Ilmarinen
Lisää aiheesta
Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.
Eläketieto kiinnostaa nuoria, kun se tulee vastaan arjessa
Nuoret eivät välttämättä etsi tietoa eläkkeestä aktiivisesti. Silti he ovat valmiita tutustumaan siihen, kun aihe tulee vastaan tutussa paikassa ja liittyy omaan talouteen. Siksi eläkeviestinnän tärkein kysymys ei ehkä ole, miten nuoret saadaan kiinnostumaan eläkkeistä, vaan miten eläketieto tuodaan sinne, missä nuoret jo ovat.
Tekoäly sekä parantaa että haastaa työkykyä
Tekoälyn viimeaikainen vyöry työelämään muistuttaa monin tavoin aiempia teknologisia murroksia. Osa ihmisistä näkee mahdollisuudet lähes rajattomina, toisia huolettaa jääminen kehityksen jalkoihin. Keskustelusta voi myös tehdä tutun havainnon: hyötyjiä vaikuttaisivat usein olevan ne, joilla on jo valmiiksi parhaat lähtökohdat omaksua uusia toimintatapoja.