Tekoäly sekä parantaa että haastaa työkykyä

Tekoälyn viimeaikainen vyöry työelämään muistuttaa monin tavoin aiempia teknologisia murroksia. Osa ihmisistä näkee mahdollisuudet lähes rajattomina, toisia huolettaa jääminen kehityksen jalkoihin. Keskustelusta voi myös tehdä tutun havainnon: hyötyjiä vaikuttaisivat usein olevan ne, joilla on jo valmiiksi parhaat lähtökohdat omaksua uusia toimintatapoja.

Työelämän historiassa isot muutokset ovat harvoin olleet yksiselitteisesti hyviä tai huonoja. Sama näyttää pätevän myös tekoälyyn. Se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia työn sujuvoittamiseen ja työkyvyn vahvistamiseen. Samalla se muuttaa työn sisältöä tavoilla, joiden vaikutuksia emme vielä täysin ymmärrä.

Jos tekoäly tehostaa työtämme, miksi se ei tunnu helpommalta?

Ilmarisessa työkyky määritellään kykynä suoriutua työtehtävistä työnantajan ja omien odotusten mukaisesti. Tekoälyn tuella moni tehtävä valmistuu nopeammin, tiedon löytäminen helpottuu ja työn laatu paranee. Jos määritelmää tarkastellaan kirjaimellisesti, tekoäly näyttäisi olevan työkyvyn näkökulmasta siis lähes ihmeratkaisu. Tässä ei kuitenkaan ole vielä koko kuva.

Vaikka tekoäly vähentää monia rutiinitehtäviä, se ei välttämättä vähennä työn vaativuutta. Ihmisen tehtäväksi näyttäisi jäävän yhä useammin tekoälytyökalujen tuottaman tiedon arviointi, yhteensovittaminen, tarkistaminen ja valvonta sekä monimutkaisempien ongelmien ratkaiseminen. Työ muuttuu siis vaativammaksi, päätöksiä on enemmän ja kokonaisuudet vaikeampia hahmottaa. Tämä voi olla mielekästä ja motivoivaa, mutta se on usein myös kognitiivisesti kuormittavampaa. Ihmiset kuvaavatkin tekoälytyökalujen käytöstä seuranneen päätösväsymystä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, uupumusoireita ja työpaikanvaihtoaikeita.

Vaikka tekoäly voi tehdä meistä tuottavampia kuin koskaan, se ei välttämättä tee työstä kevyempää. Aiempien teknologisten innovaatioiden vaikutus ei ainakaan ole ollut yksiselitteinen.

Työssä kuormittaa myös epävarmuus

Tekoälyyn liittyvä keskustelu keskittyy usein teknologiaan ja tiedonkäsittelyyn. Työkykynäkökulmasta meidän on kuitenkin syytä muistaa, että kuormittumisen kannalta olennaisilta osin ihmisen biologinen ja psykologinen perusta on sama kuin ennenkin.

Tiedonkäsittelykuorman lisäksi meitä kuormittavat työssä edelleen mm. epäselvät roolit, liialliset vaatimukset, hallinnan puute, kokemus epäoikeudenmukaisuudesta sekä yhteentörmäys työn ja muun elämän välillä. Tekoälyn vaikutuksia työkykyyn, työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen ei siis kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka monta tehtävää se automatisoi.

Jos työntekijä ei tiedä, mitä häneltä odotetaan tekoälyä hyödyntävässä työssä, epävarmuus kasvaa. Jos tekoälyn lupaama tehokkuus muuttuu jatkuvasti kasvaviksi vaatimuksiksi ja koveneviksi tavoitteiksi, hallinnan tunne voi heikentyä. Jos työn tekemisen tavat muuttuvat nopeammin kuin osaaminen ehtii kehittyä, moni kokee jäävänsä jälkeen. Tällä hetkellä työkalujen muutoksen vauhdista meinaavat pudota yksittäisten työntekijöiden lisäksi työn rakenteet, johtaminen ja sääntely.

Tekoäly voi siis poistaa kuormitusta yhdestä kohdasta ja lisätä sitä toiseen. Työkyvyn kannalta ratkaisevaa ei olekaan itse teknologia, vaan tapa, jolla sitä käytämme.

Työkykyä vahvistavat yhä samat asiat kuin ennen tekoälyäkin

Ihmiset voivat hyvin, kun työ sujuu kitkattomasti, työyhteisössä toimitaan oikeudenmukaisesti ja omaan työhön pystyy vaikuttamaan. Myös mahdollisuus oppia uutta, kehittää osaamistaan ja saada tukea työyhteisöltä sekä esihenkilöltä ovat keskeisiä hyvinvointia vahvistavia voimavaroja.

Tekoäly voi parhaimmillaan vahvistaa kaikkia näitä. Se voi vapauttaa aikaa mielekkäämpään työhön, auttaa oppimaan nopeammin ja poistaa työn turhauttavimpia osia.

Pahimmillaan se voi kuitenkin tehdä täysin päinvastoin. Jos käyttöönotto toteutetaan kiireellä ja vain ruuvia kiristäen, roolit jäävät epäselviksi ja työntekijät jätetään liian usein selviytymään yksin. Seurauksena voi olla kasvavaa kuormitusta ja riittämättömyyden tunnetta, mikä puolestaan on omiaan kampittamaan sekä halua sopeutua uuteen että kykyä oppia muutoksessa tarvittavia taitoja. Vaikka tekoäly voi parhaimmillaan vapauttaa aikaa vuorovaikutukseen, voi käydä myös niin, että kysymme apua vain tekoälyltä ja erkaannumme toisistamme vielä nykyistäkin kauemmaksi.

Olennaisin kysymys muuttuukin siitä, mikä yksittäinen työkalu otetaan käyttöön ja mikä ei, siihen, millaista työtä työkalujen ympärille rakennetaan, ja kuinka ihmisiä autetaan sopeutumaan ja suoriutumaan muuttuvissa rooleissaan.

Kolme kysymystä jokaiselle työpaikalle

Tekoälymurros haastaa työntekijät, esihenkilöt ja organisaatiot pohtimaan uudelleen työn kuormitusta, osaamisvaatimuksia ja hyvän työn edellytyksiä. Muutosvaiheessa meidän kannattaa tukeutua ymmärrykseemme siitä, kuinka ihmiset yleensä toimivat muutoksen melskeissä. Näin tekoäly saadaan otettua sujuvasti kyytiin päästämättä sitä kuitenkaan kuskin paikalle.

Työkykynäkökulma mielessä pitäen, pysähdy ainakin näiden kolmen kysymyksen äärelle:

1. Mitä työntekijältä odotetaan nyt, kun osa työstä tehdään tekoälyn avulla?
2. Tehostuuko työ? Kasvaako työn määrä tai vastuu samaan aikaan, kun työ tehostuu?
3. Onko henkilöstöllä riittävästi aikaa ja tukea uuden oppimiseen? Osaammeko tukea heitä siinä?

Vastaukset näihin kysymyksiin kertovat myös, millaisia työkykyvaikutuksia tekoälyn käyttöönotolla tulee olemaan.

Juho Mertanen
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen

Ota maksuttomat työkykypalvelut käyttöösi

Työkykypalvelumme auttavat sinua tukemaan työntekijöidesi jaksamista, ehkäisemään työkykyriskejä ja rakentamaan arkea, jossa ihmiset voivat hyvin ja onnistuvat työssään. Saat palvelut käyttöösi, kun olet asiakkaamme.

Kokeile työkykypalveluita