Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.
Parhaimmillaan tekoäly vapauttaa aikaa rutiineista. Se auttaa kirjoittamaan, analysoimaan, kokoamaan raportteja ja käsittelemään suuria tietomääriä. Näin ihmisille jää enemmän aikaa niihin tehtäviin, joissa he ovat korvaamattomia: päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun, vuorovaikutukseen ja luovuuteen.
Tekoäly ei kuitenkaan ole pelkkä työkalu, vaan yhä useammin myös työkaveri. McKinsey & Companyn raportti (2025) kuvaa tekoälyä murroksena, joka voi olla työelämälle yhtä mullistava kuin höyrykone teolliselle vallankumoukselle ja vaikutuksiltaan verrattavissa internetin synnyttämään muutokseen. Tekoäly voi madaltaa osaamisen kynnystä ja auttaa ihmisiä hankkimaan osaamista uusilla aloilla.
Moni asiantuntija aloittaa päivänsä keskustelemalla tekoälyn kanssa ja hyödyntää sitä yhteenvetojen laatimisessa, tiedon priorisoinnissa, sparrauksessa ja vaihtoehtoisten näkökulmien etsimisessä sekä on luonut tekoälyagentteja oman työnsä helpottamiseksi. Erityisesti tietointensiivisessä työssä tekoäly voi toimia jatkuvasti saatavilla olevana ajattelun tukena ja sparrauskumppanina.
Tuottavuuden rinnalla on puhuttava osaamisesta
Mitä vapautuneella ajalla tehdään? Työn määrä ei välttämättä vähene, vaan työn vaatimustaso voi tekoälyn myötä jopa kasvaa. Tekoälystä keskustellaan tällä hetkellä erityisesti tuottavuuden näkökulmasta: kuinka paljon aikaa säästyy, kuinka nopeasti sisältöä syntyy ja kuinka tehokkaasti tietoa voidaan käsitellä. Ajansäästö ei kuitenkaan automaattisesti vähennä työkuormaa. Kun yksi tehtävä valmistuu aiempaa nopeammin, tilalle tulee helposti uusia. Samalla työtahti kiihtyy ja odotukset kasvavat.
Tiedon etsimisen sijaan aikaa kuluu yhä enemmän tekoälyn tuottaman sisällön arviointiin, tarkistamiseen ja hyödyntämiseen päätöksenteossa. Siksi työelämässä tarvitaan vahvaa tekoälylukutaitoa. Sillä tarkoitetaan kykyä ymmärtää, arvioida ja hyödyntää tekoälyä sekä tunnistaa sen eettiset vaikutukset. Longin ja Magerkon (2020) mukaan siihen kuuluu joukko kyvykkyyksiä, joiden avulla ihminen voi arvioida kriittisesti tekoälyteknologioita, toimia vuorovaikutuksessa niiden kanssa ja soveltaa niitä erilaisissa tilanteissa.
Mitä voimme menettää tekoälyn myötä?
Tekoäly voi siis keventää työtä, mutta samalla siirtää kuormitusta uudenlaisiin tehtäviin. Jos tekoäly vastaa kaikkeen, lakkaammeko vähitellen itse ajattelemasta? Jos asiantuntijuus, ongelmanratkaisukyky tai kriittinen ajattelu rapautuvat, menetämme osan siitä, mikä tekee työstä merkityksellistä. Tekoälyn tehtävänä tulisi olla ihmisen osaamisen vahvistaminen, ei sen korvaaminen. Osaaminen voi vahvistua vain sitä käyttämällä.
Asiantuntijuus rakentuu uuden oppimisen, harjoittelun, virheiden, palautteen, pohdinnan ja kokemuksen kautta. Tekoäly voi tukea tätä prosessia erinomaisesti: se voi haastaa, sparrata, opettaa ja auttaa ymmärtämään asioita nopeammin. Jos se kuitenkin hoitaa yhä suuremman osan vaativasta ajattelusta, on aiheellista kysyä, miten asiantuntijuus rakentuu tulevaisuudessa. Mistä syntyvät syvällinen ymmärrys, kokemus ja hiljainen tieto, joita tarvitaan arvioimaan, milloin tekoäly on oikeassa ja milloin ei? Asiantuntijaksi ei kasveta saamalla valmiita vastauksia, vaan ymmärtämällä, miten niihin on päädytty. Tekoäly voi tukea oppimista, mutta se ei voi oppia ihmisen puolesta.
Tekoäly haastaa asiantuntijuuden uudella tavalla
Olemme tottuneet ajattelemaan, että osaaminen on kilpailuetu. Mutta millainen osaaminen? Jos tekoäly kirjoittaa, analysoi, etsii tietoa ja ratkoo ongelmia sekunneissa, mitä meidän pitäisi osata itse? Tekoäly ei vähennä osaamisen merkitystä, vaan muuttaa sitä. Painopiste siirtyy tiedon muistamisesta tiedon arviointiin, rutiininomaisesta suorittamisesta ajatteluun sekä yksin tekemisestä ihmisen ja tekoälyn yhteistyöhön ja tiedon oikeellisuuteen.
Tulevaisuudessa korostuu etenkin sellainen osaaminen, joita on vaikea automatisoida, kuten:
- kriittinen ajattelu
- kyky oppia uutta ja poisoppia vanhaa
- ongelmanratkaisu- ja reflektointikyky
- kokonaisuuksien hahmottaminen
- vuorovaikutustaidot
- kyky esittää oikeita kysymyksiä
- yhdessä oppiminen
- eettinen harkinta.
Väittäisin, että edellä mainitut asiat onnistuvat tekoälyn kanssa vain, jos ihmisellä on jo käsiteltävässä olevasta asiasta syvällistä osaamista. Oman osaamisen pitäisi kasvaa tekoälyn myötä, ei kaventua. Vaarallista on hypätä suoraan tekoälyn tarjoamaan ratkaisuun ymmärtämättä, miten siihen on päädytty.
Uteliaisuus ja kyky oppia entistä tärkeämpää
Tekoäly ei kuitenkaan muuta oppimisen peruslainalaisuuksia: opimme jatkossakin lukemalla, tekemällä, harjoittelemalla, havainnoimalla, keskustelemalla, kokeilemalla ja reflektoimalla. Tekoäly voi toimia sparraajana ja oppimisen tukena, mutta se ei voi oppia puolestamme.
Tekoälyn merkittävin vaikutus ei välttämättä kohdistu teknologiaan tai työprosesseihin, vaan siihen, miten rakennamme tulevaisuuden osaamista, asiantuntijuutta, yhteistyötä ja kestävää kilpailukykyä. Jos työn vaatimukset ja työntekijän osaaminen eivät kohtaa, kuormitus kasvaa ja työkyvyn riskit lisääntyvät.
Siksi tekoälyaikakauden tärkeimpiä taitoja ovat uteliaisuus ja kyky oppia uutta. Lopulta ratkaisevaa on se, miten osaaminen näkyy asiakkaalle: parempana palveluna ja asiakaskokemuksena, sujuvampana asiointina ja laadukkaampana vuorovaikutuksena. Ihmisen on edelleen oltava kuskin paikalla.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten työnantajat voivat tukea osaamisen kehittymistä sekä rakentaa kulttuuria, jossa tekoäly vahvistaa työntekijöiden kyvykkyyttä, osaamista ja työn hallinnan tunnetta sekä vaikuttaa samalla positiivisesti myös työkykyyn. Tästä lisää seuraavassa blogissa.
Johanna Laitila
työkykyjohtamisen kehityspäällikkö
Ilmarinen

Lisätietoja
- Lue asiantuntijapsykologi Juho Mertasen blogi: Tekoäly sekä parantaa että haastaa työkykyä
Lähteet
Long, D., & Magergo, B. (2020). What is AI literacy? Competencies and design considerations. Proceedings of the 2020 CHI Conference on Human Factors in Computing Systems, 1–16.
Mayer, H., Yee, L., Chui, M., & Roberts, R. (2025). Superagency in the Workplace: Empowering People to Unlock AI's Full Potential. McKinsey & Company.
Ota maksuttomat työkykypalvelut käyttöösi
Työkykypalvelumme auttavat sinua tukemaan työntekijöidesi jaksamista, ehkäisemään työkykyriskejä ja rakentamaan arkea, jossa ihmiset voivat hyvin ja onnistuvat työssään. Saat palvelut käyttöösi, kun olet asiakkaamme.
Kokeile työkykypalveluita
Lisää aiheesta
Tekoäly työkaverina: vahvistuuko osaaminen vai ulkoistuuko ajattelu?
Mikä on tekoälyn rooli työkaverina, ja miten se muuttaa osaamista? Aihe on henkilöstöjohtajien pöydällä monestakin syystä. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan myös toimintatapojen, kulttuurin, asiantuntijuuden ja johtamisen muutoksesta. Samalla tekoäly ja osaaminen ovat olennaisia henkilöstöjohtamisen ja työkykyyn liittyviä kysymyksiä.
Eläketieto kiinnostaa nuoria, kun se tulee vastaan arjessa
Nuoret eivät välttämättä etsi tietoa eläkkeestä aktiivisesti. Silti he ovat valmiita tutustumaan siihen, kun aihe tulee vastaan tutussa paikassa ja liittyy omaan talouteen. Siksi eläkeviestinnän tärkein kysymys ei ehkä ole, miten nuoret saadaan kiinnostumaan eläkkeistä, vaan miten eläketieto tuodaan sinne, missä nuoret jo ovat.
Tekoäly sekä parantaa että haastaa työkykyä
Tekoälyn viimeaikainen vyöry työelämään muistuttaa monin tavoin aiempia teknologisia murroksia. Osa ihmisistä näkee mahdollisuudet lähes rajattomina, toisia huolettaa jääminen kehityksen jalkoihin. Keskustelusta voi myös tehdä tutun havainnon: hyötyjiä vaikuttaisivat usein olevan ne, joilla on jo valmiiksi parhaat lähtökohdat omaksua uusia toimintatapoja.