Työelämä

Esihenkilötyössä kohtaa koko elämän kirjon. Näin totesin, kun pidin viime vuonna eri puolella Suomea yritysten esimiehille suunnattuja keskustelutilaisuuksia esihenkilötyön haasteellisista tilanteista ja varhaisesta tuesta. Kun nyt summaan edellisen vuoden kokemuksia, mieleeni piirtyy esihenkilöiden arjessa oleva tuska siitä riittämättömyyden tunteesta, jota kovin moni tuntuu työssään potevan.

Mitä jos yrityksesi ei saisi rekrytoitua huippuosaajia siksi, että työkykyjohtamisen taso ei teillä ole työnhakijan mielestä tarpeeksi hyvä? Työnantajamielikuvan merkitys kasvaa, ja erityisesti nuoret tutkivat työpaikkaa etsiessään organisaation arvoja ja vastuullisuutta sekä mielikuvaa työnantajana.

Tämä kirjoitus ei ole puheenvuoro itseohjautuvuuden puolesta tai sitä vastaan. Haluan havahduttaa jo ennestään tutun asian äärelle: kun työ muuttuu, työkykyriskitkin muuttuvat. On tärkeää pohtia, kuinka työpaikalla vastataan itseohjautuvasta työstä nouseviin inhimillisiin tarpeisiin sekä autetaan tarvittavien uudenlaisten taitojen kehittämisessä.

Otsikon kysymyksen esitin Kauppalehden Menestyjät -tapahtumassa Ilmarisen puheenvuorossa. Jo muutama luku Finterveys 2017 -tutkimuksesta liittyen suomalaisten terveyteen pysäyttää: 60 prosentilla naisista on korkea kolesteroli, 75 prosenttia miehistä on vähintään ylipainoisia ja 25 prosenttia nukkuu mielestään liian vähän. Työkyvyn käsite on vielä laajempi.

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Minulle kävi niin kuin monelle meistä: hukkasin itseni kiireiseen työelämään. Pieni paussi auttoi minua ymmärtämään, miten hyvä työyhteisö rakentuu pienistä teoista. Tajusin, että oma energia kannattaa suunnata hyviin asioihin ja samalla auttaa muita onnistumaan työssään.

Asiakas kertoi, että työntekijä oli ilman ennusmerkkejä palanut totaalisen loppuun. Työntekijä oli sanonut, ettei ollut itsekään huomannut mitään varoittavia signaaleja, mutta yhtäkkiä ruuhkabussissa ei enää tiennyt mihin oli menossa.

Kollektiivinen älykkyys, yhdessä oppiminen, tiimiäly...yhteistyön eri ilmiöiden ympärillä käy kova pöhinä. Työelämän uudistuessa ja mm. etätyön yleistyessä on helppo oivaltaa, miksi työtä kannattaa tehdä myös porukalla ja kuinka työyhteisö voi parhaimmillaan olla enemmän kuin osiensa summa.

Koulutaipaleen aloitus voi jännittää pieniä ekaluokkalaisia ja samanlainen fiilis saattaa olla myös heillä, jotka palaavat hoitovapaalta takaisin töihin. Mitä pidempään olet ollut pois työstäsi, sitä vieraammalta tuntuu avata työpaikan ovi ensimmäisenä päivänä.