Työelämä

Eläkkeelle siirtyminen on yksi työuran ja elämän merkittävistä siirroskohdista. Monella työpaikalla se tapahtuu kuitenkin ilman keskustelua, ilman vaihtoehtojen puntarointia, joskus jopa ilman hyvästejä. Miksi näin käy, ja mitä työnantajat voisivat tehdä toisin?

Kesäloma tarjoaa monelle meistä hartaasti odotettuja mahdollisuuksia työkevään kuormituksista palautumiseen, rentoutumiseen ja virkistymiseen. Tässä auttaa työajatuksista irtautuminen. Elämää ei kuitenkaan kannata elää vain lomia odotellen. Viimeistään loman lopulla voikin olla hyvä pohtia, miten myös arki voisi olla palauttavaa.

Kun työkyky horjuu, ei pitäisi joutua odottamaan kuukausia vastauksia. Miltä tuntuu jäädä epävarmuuden tilaan juuri silloin, kun elämässä on muutenkin tarpeeksi huolta? Lean-ajattelu tuo Ilmarisessa sujuvuutta työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen.

Työelämän kehittämiseen ja työurien pidentämiseen liittyvät kysymykset nousevat entistä tärkeämmiksi yhteiskuntamme vanhetessa ja työvoiman monimuotoistuessa. Miten voimme tukea kaikkien työkykyä, jotta mahdollisimman moni voisi osallistua työelämään ja rakentaa kestävän työuran?

Miten eri toimialoilla eläköidytään? Entä millä jatketaan työssä yli alimman eläkeiän? Eläkkeelle jäämisessä on toimialojen välillä jopa kaksinkertaisia eroja. Työuraindeksimme tilastot tarjoavat uutta tietoa toimialoittain.

Työkyvyttömyyseläkehakemusten määrät ovat kasvaneet työelämään kiinnittymättömillä nuorilla. Nuorten siirtymää työelämään täytyy helpottaa hyvillä työoloilla, osaavalla johtamisella ja riittävällä tuella uran alussa.

Kun menot jatkuvasti kasvavat, korostuu kustannustehokkuuden merkitys entisestään. Vaikka organisaatioiden suuntaviivat ja valinnat perustuvat liiketoimintastrategiaan, työkykyjohtamisen toimenpiteet toteutetaan usein ilman selkeää suunnitelmaa – ikään kuin tikanheittoa sokkona. Toivotaan, että edes jokin tikka osuisi maalitauluun.

Neuromoninaisuus kuvaa ihmisten erilaisia kognitiivisia toimintatapoja. Koko väestömme sijoittuu neurodiversiteetin spektrille, jossa noin 70–80 prosenttia on neurotyypillisiä ja noin 20 prosenttia kuuluu neuroepätyypilliseen vähemmistöön. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi ADHD- ja autismikirjon henkilöt, dyslektikot ja muut erityispiirteitä omaavat yksilöt. Neuromoninaisuudella on oma vaikutuksensa myös työntekoomme, ja siihen miten osaamme toimia erilaisten ihmisten kanssa.

Huomattava osa suomalaisista tekee fyysisesti raskasta työtä. He huolehtivat, että kauppojen hyllyissä on tavaraa ja toimittavat ne halutessamme kotiovellemme. He hoitavat vanhukset ja sairaat. He rakentavat meille taloja, siltoja ja teitä. Olemmeko unohtaneet, että näitä töitä keventämällä voimme pidentää työuria?