Blogit ja artikkelit

Monelle meistä kunto- ja terveysliikkujista kesä on kestävyysliikunnan kulta-aikaa. Löydämme liikkumisen iloa muun muassa luonnosta nautiskellen kävelylenkin lomassa, lenkkipolkuja pinkoen tai pyörän selässä kiitäen. Monet hurahtavat laskemaan omia kilometrejään ja tähtäävät täysillä kohti omia tavoitteitaan tai kisailevat esimerkiksi pyöräkilometreistä Kilometrikisassa. Ranteeseen puetaan tietenkin suoritusta mittaava älylaite. Eihän sitä muuten tiedä liikkuneensa.

Yrittäjien luottamus eläkejärjestelmään on vaatimaton Suomen Yrittäjien tuoreen tutkimuksen perusteella, alivakuuttaminen on yleistä ja valtion rahoitus on kasvussa. Vuoroin arvostellaan yrittäjiä ja eläkevakuuttajia alivakuuttamisesta. Mistä tässä on oikein kyse?

Vuodesta 2007, eli ensimmäisen iPhonen julkaisusta lähtien, voimistunut alustatalous on kovaa vauhtia laajenemassa perinteiseen, digitalisaation ulkopuolella olleeseen palveluliiketoimintaan. Korona-aika on vauhdittanut ilmiötä, josta osoituksena on esimerkiksi valtavasti kasvaneet algoritmijohtoiset ruuan kotiinkuljetuspalvelut. Painettujen puhelinluetteloiden jäätyä historiaan, perinteiset palvelualan pienyritykset joutuvat nykyään olemaan aktiivisesti läsnä somessa, Google-hauissa, kuluttaja-arvioissa ja kilpailutuksia tekevissä palveluissa ollakseen asiakkaiden näkökulmasta olemassa.

Mitä jos robotit ja tekoäly avustavat kaikista työkykyisiä? Mitä jos terveystoimijat ja eläkeyhtiöt yhdistyisivät? Tai mitä jos hyvinvointi ja työkyky onkin jatkossa vain yksilön asia ja vastuu? Entä jos nykyinen työsuhdemalli poistuisi ja kaikki olisivat yrittäjiä?

Onnekseni synnyin tähän maailman aikaan. Osaamiseni ja ominaisuuteni sopivat varsin hyvin 2020-luvun yhteiskunnan tarpeisiin, mutta 1800-luvulla olisin ollut toivottoman ei-toivottua työvoimaa.

Suomen ikärakenne kehittyy epäsuotuisaan suuntaan ja vanhushuoltosuhde on kasvussa. Matalan syntyvyyden myötä ikärakenteen paranemista ei voi pitää todennäköisenä tulevaisuudessakaan. Ikärakenteen muutos vaikuttaa hoivamenojen ja eläkkeiden kautta merkittävästi julkisten menojen kasvuun. Kun työikäisen väestön määrä vähenee, on entistä harvalukuisemman joukon kannettavana yhä suurempi menotaakka.

Raskaiden koronavuosien jälkeen monet odottavat jo taukoa töistä malttamattomana. Loma onkin hartaasti odotettu palautumisen ja virkistäytymisen mahdollisuus. Monen toiveena on paluu kohti normaalia rentoutuneena loman jälkeen.

Perheenjäsen loukkaantuu vakavasti ja liikkuminen vaikeutuu. Liike hidastuu ja jokainen mutka kotona ja töissä hankaloittaa liikkumista. Tuleeko omasta kodista loukku, josta pitää päästä pois? Näin ei tarvitse olla. Kodit ja liiketilat voi jo suunnitteluvaiheessa muokata niin, että kulku on esteetöntä kaikissa tilanteissa.

Suomalainen työkykyjohtaminen on kehittynyt ajoittain nopeasti, ajoittain pienin askelin. Olisiko nyt aika ottaa tiikerinloikka strategisen työkykyjohtamisen suuntaan?