Blogit ja artikkelit

Mielenterveyden häiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys on kasvussa. Syyksi on arvioitu muun muassa tietotyön lisääntymistä, työelämän epävarmuutta ja niin työn kuin muiden elämänalueiden vaatimusten kasvamista.

Jo yli vuoden ajan uutisten pääaihe on ollut koronapandemia. Välillä on uutisoitu pahenevasta leviämisestä ja kiristyvistä rajoituksista ja välillä on toivonpilkahduksista ja paremmasta huomisesta.

Sijoitusten maantieteellinen ja omaisuusluokkakohtainen hajauttaminen on välttämätöntä sekä riskienhallinnan että kestävien tuottojen näkökulmasta. Viime vuosina perinteinen hajauttaminen on kohdannut haasteita nollakorkoympäristössä. Suomen työeläkejärjestelmässä myös vakavaraisuussääntelyllä on suuri vaikutus tuottoisiin hajauttamismahdollisuuksiin.

Kuvittele sirkusesitystä, jossa lavalle astuu sirkuspelle kädessään lauta ja lieriö. Pelle asettaa rullan lattialle ja laudan sen päälle. Tämän jälkeen pelle astuu laudan päälle ja säilyttää tasapainonsa. Mielikuva sopii myös osakemarkkinoihin. Pelle heiluu, mutta pysyy laudan päällä. Heiluminen kuvaa osakemarkkinoiden volatiliteettia, ja laudalla pysyminen tuottojen karttumista ajan saatossa. Yleisö pidättää hengitystään, kun pelle huojuu hankalan näköisesti. Pellen asemaa mutkistaa toinen pelle, joka saapuu lavalle tönimään työtoveriaan. Töniminen on markkinoiden ulkopuolinen sokki, kuten koronavirus tai laajamittainen luonnonkatastrofi.

Sijoittajia kiinnostavat sekä toimintaympäristön riskit sijoituskohteena oleviin yrityksiin että yritysten toiminnan vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön. Ihmisoikeudet ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Yritystoimintaan ja ihmisoikeuksiin liittyvää tietoa on saatavilla, mutta jatkossa tarvitaan yhä kokonaisvaltaisempaa tietoa sijoituspäätösten tueksi. EU:n valmisteilla oleva yritystoiminnan ja hankintaketjujen vastuullisuutta koskeva regulaatio edellyttää yrityksiä kiinnittämään yhä tarkemmin huomiota toimintansa ihmisoikeusvaikutuksiin mahdollistaen kattavamman tiedon myös sijoittajille.

Monelle meistä kunto- ja terveysliikkujista kesä on kestävyysliikunnan kulta-aikaa. Löydämme liikkumisen iloa muun muassa luonnosta nautiskellen kävelylenkin lomassa, lenkkipolkuja pinkoen tai pyörän selässä kiitäen. Monet hurahtavat laskemaan omia kilometrejään ja tähtäävät täysillä kohti omia tavoitteitaan tai kisailevat esimerkiksi pyöräkilometreistä Kilometrikisassa. Ranteeseen puetaan tietenkin suoritusta mittaava älylaite. Eihän sitä muuten tiedä liikkuneensa.

Yrittäjien luottamus eläkejärjestelmään on vaatimaton Suomen Yrittäjien tuoreen tutkimuksen perusteella, alivakuuttaminen on yleistä ja valtion rahoitus on kasvussa. Vuoroin arvostellaan yrittäjiä ja eläkevakuuttajia alivakuuttamisesta. Mistä tässä on oikein kyse?

Vuodesta 2007, eli ensimmäisen iPhonen julkaisusta lähtien, voimistunut alustatalous on kovaa vauhtia laajenemassa perinteiseen, digitalisaation ulkopuolella olleeseen palveluliiketoimintaan. Korona-aika on vauhdittanut ilmiötä, josta osoituksena on esimerkiksi valtavasti kasvaneet algoritmijohtoiset ruuan kotiinkuljetuspalvelut. Painettujen puhelinluetteloiden jäätyä historiaan, perinteiset palvelualan pienyritykset joutuvat nykyään olemaan aktiivisesti läsnä somessa, Google-hauissa, kuluttaja-arvioissa ja kilpailutuksia tekevissä palveluissa ollakseen asiakkaiden näkökulmasta olemassa.

Mitä jos robotit ja tekoäly avustavat kaikista työkykyisiä? Mitä jos terveystoimijat ja eläkeyhtiöt yhdistyisivät? Tai mitä jos hyvinvointi ja työkyky onkin jatkossa vain yksilön asia ja vastuu? Entä jos nykyinen työsuhdemalli poistuisi ja kaikki olisivat yrittäjiä?