Entä jos maailma olisikin huomenna avoin – millaiset ovat koronan jäljet työpaikoilla?

Jo yli vuoden ajan uutisten pääaihe on ollut koronapandemia. Välillä on uutisoitu pahenevasta leviämisestä ja kiristyvistä rajoituksista ja välillä on toivonpilkahduksista ja paremmasta huomisesta.

Korona-aikana jokainen on joutunut miettimään uudestaan omaa arjen hallintaansa. Työelämä ja työpaikat ovat kokeneet monenlaisia myllerryksiä.

Yritysten turvallisuuden hallinnassa ja riskienarvioinnissa ovat korostuneet koronan torjunta ja mahdollisten vaikutusten hallinta. Tämä on edellyttänyt uudenlaista tapaa seurata muuttuvaa tilannetta ja valita sopivia toimenpiteitä. Fyysisten vaikutusten lisäksi henkinen kuormitus on ollut ajoittain erittäin suurta.

Jo aiemminkin henkisen kuormittumisen arviointi on kuulunut työnantajan velvollisuuksiin. Aihe on ollut kuuma peruna ja se on koettu hankalaksi lähestyä. Eri ihmiset kokevat erilaisen kuormituksen kovin eri tavoin. Joku kaipaa rutiineja ja ohjausta, toinen taas nauttii siitä, että välillä on haastetta. Liiallinen kuormitus, josta ei pysty palautumaan, on kuitenkin pahasta.

Tähän yhtälöön täytyy nyt sovittaa vielä se, että työn muun kuormituksen lisäksi voidaan kokea kuormitusta siitä, voiko joku muu altistaa työntekijän terveyden vaaralle.

Lisäksi suurin osa ihmisistä kaipaa sosiaalisuutta ja kanssakäymistä toisten kanssa. Pandemia-ajan etäytyminen virtuaalityöskentelyyn on tuonut osalle kokemuksen siitä, mitä yksinäisten arki on ollut ennen koronaa.

Entä jos maailma olisikin huomenna avoin?

Entä jos yhtäkkiä palattaisiin aikaan pari vuotta sitten? Kuinka kauan kestäisi, että omat aivot antaisivat luvan luottaa ja olla lähellä toisia. Pandemian aikanakin on tehty työtä läsnä työpaikoilla, on moikattu työkaveria ja annettu apua, pohdittu asioita yhdessä.

Pidemmän tauon jälkeen on aina muistettava huolehtia työnopastuksesta, käytävä läpi koneiden ja laitteiden toiminta, keskusteltava pelisäännöistä ja erityisesti toimintatavoista esimerkiksi huolto- ja häiriötilanteissa. Sama koskee niin koronan vuoksi uuteen tehtävään talon sisällä siirtyvää kuin lomautukselta tai hoitovapaalta palaavaa työntekijää. Perehdytys ei siis koske vain uutta työntekijää eikä liity vain pandemian vaikutuksiin.

Eri organisaatioissa varautuminen on vaihdellut ja toimintamallit on rakennettu omaa tarvetta vastaaviksi. Pandemia on tuonut eri tavalla työn ulkopuolisen altistuksen haasteeksi työpaikalle ja huoleksi henkilöstölle. Miten itsestä kannattaa huolehtia silloin, kun kotona on riskiryhmäläinen ja työssä tapaa ihmisiä?

Työpaikkojen vaarojen tunnistamiseen koronapandemia on tuonut omanlaistaan inhimillisyyttä. Aiemmin riskit on usein määritelty fyysisen turvallisuuden näkökulmasta. Nyt työntekijä voi omassa kehossaan tuoda riskitekijän työpaikalle.

Koronapandemian myötä varautuminen ja muutosten hallinta on toivottavasti ottanut askeleen seuraavalle tasolle. Koronapandemia on tuonut valmiuden tarkastella asioita jatkuvasti ja tämä valmius jää myös jatkossa yritysten arkeen. Siis ihan niin kuin lainsäädäntöönkin on kirjattu.

Huomennakin turvallisuus tehdään yhdessä, joka päivä - ja huomennakin turvallisuus on pieniä suuria juttuja, joilla osoitetaan huolehtimista ja välittämistä.

Ulla Juuti
Business Developer, työturvallisuus
Pohjola Vakuutus, OP

• Lue lisää, mitä lakisääteisiä velvoitteita työturvallisuuteen liittyy (op.fi)
• Tiedätkö, mitkä ovat yrittäjän tärkeimpiä vakuutuksia (op.fi)