Blogit ja artikkelit

Presenteismi eli ”puolikuntoisena” työskentely maksaa yhteiskunnalle vähintään sairauspoissaolojen verran. Korkeasta hinnasta huolimatta ilmiötä tunnetaan huonosti. Miten presenteismiä voi mitata ja vähentää työpaikoilla?

Työurani Ilmarisessa päättyy helmikuussa 38 vuoden jälkeen. Olen saanut olla mukana hienossa tarinassa. Luon nyt muutaman katseen menneeseen, siihen, miten työeläke on elänyt ajassa ja muuttunut vuosikymmenten mittaan.

Rahoitusmarkkinoita voidaan ajatella kansainvälisinä cocktail-kutsuina, joihin saapuu toivottuja ja usein myös pelättyjä vieraita. Rahoitusmarkkinat ovat kuin kaljakellunta Vantaanjoella: kukaan ei suoranaisesti ole isäntä, mutta tapahtuma kerää suuren osallistujamäärän.

Korona-ajan epävarmuus on luonut akuutin ja suuren kysynnän yhteiskunnalliselle viestinnälle ja ohjeistukselle, ja myös työnantajien viestintä- ja muutosaktiivisuudelle on ollut korostunut tarve. Korona on vauhdittanut henkilöstöjohtamisen käytäntöjen muotoilemista.

Niin kuin kaikki muukin maailmassa, myös eläkkeiden käsittely on nopeutunut vuosien saatossa tietotekniikan kehittyessä. Parhaimmillaan vanhuuseläkepäätöksen voi saada vuorokaudessa ja sairausperusteisen eläkepäätöksenkin parissa viikossa.

Tutkijat, kuten tunnettuna esimerkkinä Juha Siltala, ovat perinteisesti raportoineet jatkuvaa työelämän kurjistumista. Tutkimus on keskittynyt ongelmien esille nostamiseen ja erilaisten kuormittavien tekijöiden hallintaan, mikä on myös auttanut osaltaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien työpaikkatapaturmien sekä ammattitautien saamista paremmin hallintaan. Lisäksi työelämän muutokset voivat myös voimaannuttaa työntekijöitä parempaan menestykseen.

Ilmariseen tuli taannoin eräältä toimittajalta yhteydenotto, jossa hän kaipasi tietoja koronakriisin vaikutuksista ikääntyneiden työllisyyteen. Lomautus- ja irtisanomisuutiset olivat juuri silloin näkyvästi uutisotsikoissa. Työuransa loppupuolella olevien asemasta työmarkkinoilla on mediassa maalailtu aika ajoin negatiiviseen sävyyn, joten toimittajan kysymys tähän nähden vaikutti johdonmukaiselta. Ehkäpä säästökuureilla olevien yritysten ensimmäisinä poislähtijöinä ovat ikääntyneet?

”Osakkeet nousevat 10 – 15 prosenttia. Inflaatio nostaa päätään. Lyhyet korot pysyvät alhaalla ja pitkät korot hieman nousevat eli korkokäyrä jyrkentyy maltillisesti. Dollari heikkenee. Keskuspankit tekevät parhaansa, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan markkinoilla”. Näin voisi tiivistetysti kuvata markkinoilla vallitsevan yhteisymmärryksen käynnistyneelle vuodelle ja samalla säästää tuhansien markkinakatsaussivujen lukemisen.

Tove Janssonin muumiaiheisen kirjan otsikko ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?” on kysymys, jota olen pohtinut esimiesten kohdalla. Kohtaamisissa korona-aikana eri alojen esimiesten kanssa nousee heidän oma jaksamisensa tai pikemmin jaksamattomuutensa esiin lähes aina. Nyt on hyvä aika vetää yhteen vuonna 2020 kuulemiani asioita, etenkin kun korona-arki tuntuu jatkuvan vielä hyvän tovin.