Alhainen korkotaso nakertaa tulevia eläkkeitä – miten säästämme lapsillemme 100 miljardia?

Suomalaisten eläkevaroja rahastoidaan, mutta samalla alhainen korkotaso syö odotettuja sijoitusten tuottoja. Onnistummeko nostamaan odotettuja sijoitustuottoja yhdellä prosenttiyksiköllä ja helpottamaan tulevien sukupolvien taakkaa 100 miljardilla eurolla? Katse tulisi kiinnittää siihen, miten eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaan saadaan lisäjoustoja vastuuvelan tai vakavaraisuusvaateiden laskentaa muokkaamalla.

Suomen väestö ikääntyy ja ikärakenteen kehityksen ennustetaan jatkuvan huonona lähivuosikymmenet. Yli 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on tällä hetkellä jo noin neljännes. Historiallisesti matalan syntyvyyden myötä osuuden odotetaan kasvavan 32 prosenttiin vuoteen 2065 mennessä. Samalla 15–64-vuotiaiden osuus alenee 62 prosentista 56 prosenttiin. Näiden kahden ikäryhmän suhde, eli niin sanottu vanhushuoltosuhde heikkenee merkittävästi. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua jokaista työikäistä kohti on yli puolet nykyistä enemmän eläkeikäisiä, eli juuri kun tämän päivän lapset ovat parhaassa työiässä. Vanhushuoltosuhde ei ota kantaa työllisyysasteeseen, opiskelijoiden tai nuorten työkyvyttömien osuuteen väestöstä.

Mitä käy eläkerahastojen tuotoille nollakorkoympäristössä?

Suomessa on osittain rahastoiva eläkejärjestelmä, joka auttaa edellä kuvatun sukupolvien välisen tasa-arvo-ongelman ratkaisussa - nimensä mukaisesti osittain. Eläkejärjestelmän sijoitusvarat ovat kasvaneet jo 225 miljardiin euroon. Eläkevarat kasvoivat, vaikka eläkkeitä maksettiin vuonna 2020 lähes kahdeksan miljardia euroa enemmän kuin maksuina kerättiin. Summaa kasvattivat koronavuonna sovitut tilapäiset maksunalennukset.

Kun eläkevarat ovat hyvien toteutuneiden sijoitustuottojen myötä kasvaneet, on eläkevarojen odotettu tuotto samaan aikaan kuitenkin laskenut alenevan korkotason takia. Saksan valtion 10 vuoden korko on laskenut vuosituhannen vaihteen 5-6 prosentin tasoilta negatiiviseksi nollasta -1 prosentin tasoihin. Riskitön korko on taustalla kaiken omaisuuden hinnoittelussa. Käytännössä jokaisen omaisuuserän arvo määritetään diskonttaamalla* tulevat kassavirrat diskonttokorolla, joka on riskitön korko lisättynä riskipreemiolla**. Ellei riskipreemioiden odotetussa tasossa ole tapahtunut muutoksia, kaikkien sijoituskohteiden odotettu pitkän aikavälin tuotto on merkittävästi alempi kuin vuosituhannen alussa. Eläkejärjestelmässä jokainen prosenttiyksikön muutos sijoitustuotossa vastaa karkeasti kolmea prosenttiyksikköä tarvittavassa eläkevakuutusmaksun tasossa, jotta luvatut eläkkeet kyetään maksamaan nykyisellä rahastointimekaniikalla.

Korkojen lasku nostaa eläkelupausten arvoa

Toinen tapa tarkastella laskeneiden korkojen merkitystä eläkejärjestelmälle on katsoa, mitä korkotason laskiessa on tapahtunut kertyneiden eläkelupausten nykyarvolle suhteessa kerättyjen varojen arvoon. Tilastokeskuksen mukaan kertyneiden eläkelupausten arvo kahden prosentin diskonttokorolla vuonna 2018 oli 800 miljardia euroa (tuoreempia tietoja ei asiasta ollut saatavilla). Jos tämän eläkevastuun olisi diskontannut vuoden 2020 lopun markkinakorkoja, päädytään noin 1 100 miljardiin euroon. Toistaiseksi kerätyt 225 miljardia alkavat näyttää pikkurahoilta tässä tarkastelussa.

Sijoitustuottojen nousu vähentää tulevien sukupolvien maksutaakkaa

Eläkelupauksen nykyarvo kertoo, paljonko eläkejärjestelmässä pitää kerätä rahoja, jotta eläkelupaukset kyetään kattamaan, mikäli säästöille saa diskonttokoron suuruisen tuoton. Tilastokeskuksen lukujen perusteella yhden prosenttiyksikön diskonttokorkomuutoksen vaikutus vastuiden arvoon on 100 miljardin euron suuruusluokkaa. Näin paljon tulevien sukupolvien maksutaakkaa saataisiin siis vähennettyä, jos eläkevarojen odotettuja tuottoja kyettäisiin nostamaan yhdellä prosenttiyksiköllä.

Yksityisten alojen (TyEL) eläkejärjestelmässä eläkevarojen sijoittamista säännellään eläkevakuutusyhtiöiden vastuuvelkaan*** ja vakavaraisuuteen liittyvillä säännöillä. TyEL-yhtiöiden sijoitusallokaatioissa osakesijoitusten ja osaketyyppisten sijoitusten osuus on karkeasti puolet (lasken mukaan riskilliset korkosijoitukset ja osan hedge fund -sijoituksista). Pitkällä sijoitushorisontilla toimivien sijoittajien salkuissa osakepaino on perinteisesti selvästi suurempi. Esimerkiksi Norjan valtion eläkerahasto (”Norjan öljyrahasto”) sijoittaa yli 70 prosenttia varoistaan osakkeisiin. Mikäli työeläkeyhtiöiden osakepainoa kyettäisiin kasvattamaan esim. 10-20 prosenttiyksiköllä, tämä vastaisi (oletetusta osakeriskipreemiosta riippuen) noin 0,5-1,0 prosentin parannusta odotettuun sijoitustuottoon.

Eläkejärjestelmässä sijoitusten odotettua tuottoa voitaisiin parantaa lisäämällä sijoitustuottojen vaihtelua puskuroivia joustoja esimerkiksi siihen, miten eläkeyhtiöiden vastuuvelka lasketaan vakavaraisuuslaskennassa tai millaisia vakavaraisuusvaateita yhtiöiltä edellytetään. Erityisen tärkeää olisi mahdollistaa eläkeyhtiöiden riskinottokyky osakemarkkinaromahduksissa, kuten tapahtui keväällä 2020. Työeläkealalla onkin selvitetty vaihtoehtoja, joilla voitaisiin vahvistaa eläkelaitosten riskinkantokykyä ja parantaa odotettuja sijoitustuottoja. Tälle selvitystyölle on syytä toivoa menestystä. Kyse on hyvinkin 100 miljardin euron kysymyksestä.

Keskeinen tekijä niin työeläkejärjestelmän kuin hyvinvointivaltionkin kestävyyden kannalta on kuitenkin edelleen työllisyyden ja palkkasumman kehitys. Toivotan siis samalla voimia ja viisautta Suomen talouspolitiikan suurista linjoista päättäville.

Matias Klemelä
Talous- ja riskienhallintajohtaja
Ilmarinen
@matiasklemela

Kirjoitusta on päivitetty 29.4. klo 13 Tilastokeskuksen tuoreemmilla, vuoden 2018 luvuilla.

* Diskonttaus tarkoittaa tulevaisuuden rahavirran nykyarvon laskemista.
** Riskipreemio tarkoittaa sijoituksien tuotto-odotusta verrattuna riskittömiin sijoituksiin.
*** Vastuuvelka on työeläkeyhtiöillä tilinpäätökseen kirjattu arvio tulevaisuudessa aiheutuvista eläkemenoista siltä osin kuin ne on rahastoitu.