Blogit ja artikkelit

Työterveyden toimintatapoja perustellaan monesti toiminnan lakisääteisyydellä. Kun asiakas kysyy, miksi jotain pitää tehdä juuri näin, tulee vastaukseksi ”laki edellyttää”. Monesti näin on, mutta ei aina.

Tänään meillä on ollut syytä juhlia. Kansainvälinen, YK:n aloitteesta syntynyt sijoittajayhteistyö Principles for Responsible Investment (PRI) valitsi Ilmarisen mukaan esimerkillisten sijoittajien joukkoon, PRI Leaders’ Group -listalle. Lista nostaa esiin tänä vuonna erityisesti ilmastotoimiin liittyvän avoimen raportoinnin.

Katsoin Ylen Tilipäiväkirjat yhdeltä istumalta. Siinä joukko nuoria naisia kertoi reaaliaikaisesti, miten koronakevät vaikutti arkeen, työntekoon ja mieleen. Kaikkien arki muuttui kertaheitolla maaliskuussa dramaattisesti. Tarinat olivat valtavan koskettavia, aidon ja rehellisen oloisia.

Mielenterveys on noussut erityisesti tänä vuonna keskeiseksi puheenaiheeksi työkykyjohtamisessa. Miten mielenterveyttä voi edistää työpaikoilla entistä paremmin?

Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön. Kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, ei työntekijän työkyky ole osittainen, vaan täysi – kroonisesta sairaudesta tai vammasta huolimatta.

Me työeläkevakuuttajat elämme ja hengitämme työeläkettä. Puhumme sen merkityksestä omaan toimeentuloon ja tiedämme, kuinka tärkeästä turvasta on kyse. Mutta entäpä suurin osa suomalaisista. Tuntevatko he työeläketurvansa tai pitäisikö edes tuntea? Onko sillä nyt niin väliä?

Valtiovarainministeriön tuore ehdotus varhennetun osittaisen vanhuuseläkkeen lopettamisesta sai minut pohtimaan historiaa. Tulin työeläkealalle 80-luvun puolivälissä yhtä aikaa yksilöllisen varhaiseläkkeen kanssa. Yksilöllinen varhaiseläke (YVE) oli työkyvyttömyyseläkkeen muoto, jolle pääsi 55-vuotiaana varsin vähäisellä työkyvyn alenemalla ja parinkymmenen vuoden työhistorialla.

Koronapandemia on vaikuttanut eri tavoin eri yrityksiin ja ihmisiin. Työnantajan turvatoimet ja panostus henkilöstön hyvinvointiin ovat voineet kääntää paineisen tilanteen jopa voimavaraksi. Toisaalta viestinnän ja turvaverkkojen puute voi johtaa pinnan alla kytevien ongelmien eskaloitumiseen. Ennakoiva mielen hyvinvoinnin tuki voi ehkäistä ahdistuksen kehkeytymistä työkykyongelmiksi ja mielenterveyden haasteiksi. WHO:n mukaan investointi masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa nelinkertaiset säästöt ja parantaa elämänlaatua. Siitä hyötyvät sekä työnantaja että ihminen itse.

Näin Yrittäjän päivän kynnyksellä mietin, millainen yrittäjien arki on mahtanut olla tänä vuonna. Voin vain yrittää kuvitella ja arvailla.