Työkyky

Maanantaina kiireisen toimistotyöntekijän päivästä suurin osa kuluu palavereissa. Lounaan hän syö työpöydän ääressä sähköposteihin vastaillessaan. Kotiin mennessä haetaan lapset, tehdään ruokaa ja viedään esikoinen jalkapalloharjoituksiin. Nuorin lapsi kiikutetaan kiireellä tanssiharrastuksen pariin. Kotona ollaan kahdeksan aikaan illalla, jolloin aloitetaankin iltatoimet.

Oletko huomannut viime aikoina saavasi suhteettoman voimakkaita tunnereaktioita asioihin, joihin yleensä reagoisit maltillisemmin? Palaako pinna herkästi? Vaihtelevatko mielialasi? Keväällä alkaneen pandemian tunnemiinat räjähtelevät nyt.

Työterveyden toimintatapoja perustellaan monesti toiminnan lakisääteisyydellä. Kun asiakas kysyy, miksi jotain pitää tehdä juuri näin, tulee vastaukseksi ”laki edellyttää”. Monesti näin on, mutta ei aina.

Mielenterveys on noussut erityisesti tänä vuonna keskeiseksi puheenaiheeksi työkykyjohtamisessa. Miten mielenterveyttä voi edistää työpaikoilla entistä paremmin?

Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön. Kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, ei työntekijän työkyky ole osittainen, vaan täysi – kroonisesta sairaudesta tai vammasta huolimatta.

Ihmisen terveydentilan heiketessä voi olla hankalaa jatkaa vanhassa työtehtävässä. Tukea työssä jatkamiseen ja kuntoutukseen on kuitenkin mahdollista saada. Toivoa ei kannata koskaan menettää, sanoo ammattiaan vaihtanut Minna Viman.

Valtiovarainministeriön tuore ehdotus varhennetun osittaisen vanhuuseläkkeen lopettamisesta sai minut pohtimaan historiaa. Tulin työeläkealalle 80-luvun puolivälissä yhtä aikaa yksilöllisen varhaiseläkkeen kanssa. Yksilöllinen varhaiseläke (YVE) oli työkyvyttömyyseläkkeen muoto, jolle pääsi 55-vuotiaana varsin vähäisellä työkyvyn alenemalla ja parinkymmenen vuoden työhistorialla.

Koronapandemia on vaikuttanut eri tavoin eri yrityksiin ja ihmisiin. Työnantajan turvatoimet ja panostus henkilöstön hyvinvointiin ovat voineet kääntää paineisen tilanteen jopa voimavaraksi. Toisaalta viestinnän ja turvaverkkojen puute voi johtaa pinnan alla kytevien ongelmien eskaloitumiseen. Ennakoiva mielen hyvinvoinnin tuki voi ehkäistä ahdistuksen kehkeytymistä työkykyongelmiksi ja mielenterveyden haasteiksi. WHO:n mukaan investointi masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa nelinkertaiset säästöt ja parantaa elämänlaatua. Siitä hyötyvät sekä työnantaja että ihminen itse.

Digitalisaatiossa ja alustataloudessa tapahtui viime keväänä merkittävä loikka eteenpäin. Myös työkykyjohtamisessa ollaan siirtymässä kohti alustataloutta.