Ovatko tunteet vaarallisia työpaikalla?
Hyvä mielenterveys ei ole pelkkää onnea ja autuutta. Suru, ahdistus ja alakulo kuuluvat elämään nekin. Olemmeko vieraantuneet näistä tunteista? Saako vaikeita tunteita näyttää työpaikalla?
Ystäväni hakeutui pitkään jatkuneiden fyysisten vaivojen vuoksi lääkärin vastaanotolle. Hänellä todettiin yllättäen sairaus, joka olisi hoidettavissa, mutta vaatisi suuren leikkauksen. Kuultuaan lääkärin arvion tilanteesta, ystäväni alkoi itkeä. ”Meillä on täällä kyllä psykiatri, haluaisitko päästä hänen arvioonsa?”, sanoi lääkäri ystävälleni. Tähän ystäväni totesi olevansa itsekin psykiatrian erikoislääkäri. ”Itkeminen on tässä tilanteessa täysin normaali reaktio”, hän vastasi lääkärille.
Hyvä mielenterveys ei ole pelkkää onnen tunnetta
Olen pohtinut, onko tunteista tullut jotenkin vaarallisia. Tai olemmeko vieraantuneet siitä, että on normaalia tuntea surua, ahdistusta, alakuloa ja itkeä ajoittain? Hyvä mielenterveys ei ole pelkkää onnellisuutta tai hyvän olon tunteita, se on myös kykyä selviytyä vaikeuksista ja stressistä. Normaaliin arkeen kuuluu surua, ahdistusta, väsymystä ja huolta. Tunteet eivät itsessään ole kuitenkaan vaarallisia. Tunteet ovat osa elämää.
Toisaalta on tärkeää, että meillä on keinoja tukea mielenterveyttämme kriiseissä. Ystävien, työkavereiden sekä läheisten tuki ja asioista keskustelu heidän kanssaan tukevat mielenterveyttä. Myös palautumisesta huolehtiminen, riittävä lepo, uni ja liikunta vahvistavat mieltämme. Työn muokkaus ja matalan kynnyksen tukikeskustelut voivat myös edistää jaksamistamme.
Apua on saatavilla, jos ahdistus tai suru viipyy pidempään
Ystäväni toipui leikkauksesta ja sopeutui tilanteeseensa myös psyykkisesti. Aina näin ei kuitenkaan käy. Joskus ahdistus tai suru valtaa mielen pidempiaikaisesti, toimintakyky heikkenee tai oireet aiheuttavat pitkäaikaista kärsimystä. Tällöin olisi hyvä käydä lääkärin arviossa.
Edelleen vain osa psyykkisistä sairauksista kärsivistä hakee apua tilanteeseensa. Usein lyhytkin tukikeskustelu tai tilanteen arvio voi auttaa löytämään ratkaisuja. Toisaalta, jos taustalta löytyy hoitamaton masennus tai ahdistus, voidaan hoito aloittaa pikaisesti ja suunnitella työ kuntoutumiseen sopivaksi. Masennuksen ennuste on varsin hyvä, kun hoito käynnistetään varhain.
Saako työpaikalla näyttää vaikeita tunteita?
Olen pohtinut myös, onko meillä lupa näyttää vaikeita tunteita työpaikalla? Toivoisin, että nimenomaan työpaikoilla olisi tilaa kaikenlaisille tunteille, myös niille vaikeille. Tarvitsemme kaikki työyhteisön tukea ja läsnäoloa sekä hyvissä että hankalissa tilanteissa.
Toisaalta, jos sairastumme, on työn muokkaus ja osasairauspäivärahalla työssä jatkaminen työpaikalla mahdollista. Vaikeissa psykiatrisissa sairauksissa tarvitaan usein sairauspoissaoloa. Lievemmissä sairauksissa työssä jatkaminen voi kuitenkin myös edistää psyykkisestä sairaudesta toipumista, kunhan työ on sopivaksi mitoitettua.
Parhaimmillaan työ on ihmisille keskeinen voimavara myös vaikeiden ja mieltä rasittavien asioiden keskellä.
Veera Pohjolainen
psykiatri, asiantuntijalääkäri, Ilmarinen
Lue lisää:
- Mielenterveys ja työkyky
- Työhön paluu, työn muokkaus ja mielenterveys
- Tietoa mielenterveyden vaikutuksesta työkykyyn
Hyödynnä oppimisympäristömme koulutukset:
- Löydät oppimisympäristöstämme kursseja, koulutuksia ja videoita mielenterveyden edistämisestä. Tutustu »
-
Tietoisuus 28.9.2023 klo 10.12
Todellisuudessa tunteet ovat meille kaikille viestejä meiltä itsestämme itsellemme. Eivät siis mitään samaistumisen kohteita saman tien kuten eläimillä ja imeväisillä pienillä lapsilla. Mennään syvemmällä, eläimet ja pienet imeväiset lapset toimivat aivojen limbisellä järjestelmällä josta toimitaan vain "uhan" ja "turvallisuuden" välimaastoissa, elävät vain tässä hetkessä. Kasvaessaan pieni ihminen pääsee käyttämään enenevässä määrin aivojensa kehittyneempiä, ylempiä osia. Eläimillä nämä juuri puuttuvat, joten ne ovat sidottu "uhan" ja "turvallisuuden" limbiseen järjestelmään ja toimivat vain vaistojensa varassa. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä ei ole ymmärtänyt vielä omaa potentiaaliaan kehittyä henkisesti koko elämänsä ajan juuri tämän ihmisen aivojen ylempien rakenteiden avulla. Ja se ei vaadi muuta kuin omaa halua. Palataan alkuun, tunteet ovat tosiaan meille kaikille vain kompasseja joiden avulla voimme jokainen suunnistaa juuri meidän jokaisen omaan paratiisiin. Negatiivinen tunne kehottaa vain välttämään kyseistä asiaa joka saa negatiivisuuden nousemaan ja positiivinen tunne saa kiinnittämään enemmän huomiota juuri kyseistä asiaa joka herättää positiivisia tunteita itselle. Ja jos ei ole mitään tunnetta niin antaa koko asian vain olla ilman omaa reaktioita. Mennään vielä syvemmälle, ensimmäinen ajatus on aina positiivinen ajatus. Sen jälkeen astuu yleensä esiin "järkeily", joka vie taas ojasta allikkoon eli "sitku/mutku" maailmaan jossa negatiivisuus vain vahvistuu. Todellisuudessa siis negatiivinen tunne on myös hyvä tunne koska se ohjaa meitä samalailla kuin positiivinen tunne. Suurin osa ihmisistä ei vain ymmärrä tätä vielä vaan elävät mieluummin tutussa maanpäällisessä helvetissään kuin lähtisivät kohti tuntematonta taivastaan maan päällä.Vastaa kommenttiin
-
Pasi Ontermaa 10.10.2023 klo 11.36
Oikeen tunteellinen työpaikka olisi vaihtelua. Vähän sellainen kuin Turkan kiimaiset poliisit.Vastaa kommenttiin
-
Tietoisuus 10.10.2023 klo 19.48
Kiima on kemiaa, tunteet ovat viestejä meille itseltämme itsellemme. Mennään syvemmälle, rakastuminenkin on vain kemiaa, rakkaus on päätös. Joten jos työpaikoille halutaan nyt vihdoinkin levittää järkeä, on tunteet siellä sen jälkeen vain viestejä itselle itseltämme kullekkin. Eivät siis lapsellisia/eläimellisiä samaistumisen kohteita samantien enää. Ps.Jos joku on kiinnostunut vihdoinkin ymmärtämään, eikä vain saamaan ymmärrystä, niin lukekoon Harville Hendrixin kirjoittaman kirjan "Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu".Vastaa kommenttiin
-
Tarja Kaltiomaa 11.10.2023 klo 09.53
Aikuisten ihmisten tulee käsitellä omat tunteensa itse. Monissa tämän kirjoituksen kommenteissa näkyy mielestäni viisaasti se, että tunteet ovat viesti itseltä itselle. Yhteisöissä, kuten työyhteisössä, vallitsee käyttäytymiskoodisto, joka ei ole vain työpaikan oma, vaan sillä on sidoksensa muuhun yhteiskuntaan. On olemassa lähes sanaton kommunikaatio hyvän käytöksen osoittajana sen lisäksi, että on työpaikan ohjeet. Ihmisillä on sekä hyviä tunteita että pahaa oloa. Nykyaikana on todella tärkeää, että on niitä puskureita työntekijöiden ja muitten työpaikan ihmissuhteiden välillä, joille saa vaaralliset ja liian voimakkaat tunteensa peilata, jotta ei menetä kasvojaan työyhteisössä. Työterveyshuolto tekee tärkeää työtä. Eräs tärkeä asia, jota olen pohtinut, on se, että työpaikka ei saisi sotkea ihmisen yksityiselämää ja perhesuhteita. Näin on Suomessa kuitenkin usein ollut jostakin 1970-luvulta lähtien - oikeastaan samasta ajankohdasta lähtien, kun suomalaisten vauraus on lisääntynyt. Perhe-elämä on jäänyt usein jalkoihin. Liiallinen kiintymys työtovereihin on vaarallista, ja ihmisen tulisi käsitellä sekin tunne itsekseen ja ammattiauttajien kanssa, vaikka rakkautta sanottaisiinkin hyväksi asiaksi. Perheen rikkoutuminen ei ole hyvä asia.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?