Blogit ja artikkelit

Hybridityö eli työn vuorottelu työpaikan ja etätyön välillä puhututtaa monella työpaikalla. Mitä linjauksia hybridimalli tarkoittaa meidän työpaikallamme? Mitä saavutamme ja toisaalta menetämme hybridityön ollessa osa arkea? Tarvitsemmeko pelisääntöjä vai luotammeko maalaisjärkeen? Oli niin tai näin, hybridityö asettaa uudenlaisia odotuksia esihenkilötyölle sekä uusia rakenteita vuorovaikutukselle.

Lehdet, verkkosivut ja sosiaalinen media ovat täynnä ajatuksia ja vinkkejä työelämän kasvavien vaatimusten aiheuttaman ylikuormittumisen varhaiseen havaitsemiseen ja siltä suojautumiseen. On hyvä, että työelämän vaatimuksista keskustellaan. Keskeinen ongelma tässä keskustelussa on käsitys työstä lähtökohtaisesti myrkyllisenä ja työelämästä vastakkainasetteluna, missä työ aina vaatii ja ihminen koittaa epätoivoisesti luovia oman jaksamisena äärirajoilla eteenpäin.

Terveydenhuollossa korostetaan sairauksien varhaista toteamista, jolloin hoitotulokset ovat parempia. Siksi on hyvä, että mielenterveyden häiriöistä puhutaan aikaisempaa enemmän, kun esillä on tunnettuja henkilöitä kertomassa omista paranemistarinoistaan ja mielenterveyden ongelmiin liitetty ikävä leima on vähentynyt. Tämä kaikki auttaa tarpeen ja tarjonnan kohtaamisessa terveydenhuollossa edellyttäen, että hoidon tarve on todellinen ja hoitoa saavat siitä eniten hyötyvät.

Arkisten velvollisuuksien pyörittäminen syksyn pimenevissä päivissä voi tuntua ajoittain kuormittavalta. Lähestyvän joululoman odottelun sijaan huomiota kannattaakin suunnata omasta jaksamisesta huolehtimiseen, vaikka kalenteri näyttäisi kuinka täydeltä. Oman jaksamisen ja mielen hyvinvointia edistävien asioiden vaaliminen sopivan itsekkäästi välittyy arkeen lisääntyneenä jaksamisena, tarmokkuutena ja hyvinvointina.

Yritysten tuotannosta, logistiikasta ja markkinoinnista tutut tiedolla johtamisen keinot otetaan tulevaisuudessa yhä useammin käyttöön myös työkykyjohtamisessa. Digitalisaatiossa on kuitenkin edelleen sokeita pisteitä, ja vastuulliselle työkyvyn tiedolla johtamiselle on tilausta.

Olemme keränneet hyvinä sijoitusvuosina hyvin vakavaraisuuspääomaa, jolla puskuroidaan sijoitustuottojen vaikutuksia huonompina sijoittamisajanjaksoina.

Vuosi 2022 on toistaiseksi ollut eläkesijoittajan kannalta synkkä. Osakemarkkinat ovat luisuneet, inflaatio lähtenyt pahemman kerran laukalle, korkosijoitusten tuotot ovat nousseiden markkinakorkojen myötä olleet historiallisen surkeat. Samalla Eläketurvakeskuksen julkaisemien pitkän aikavälin laskelmien mukaan eläkkeiden rahoitusnäkymät ovat parantuneet merkittävästi viime vuosien hyvien sijoitustuottojen ansiosta. Silti rahoitukselle riittää haasteita rahapolitiikan kiristyessä, syntyvyyden jatkuessa matalana ja työikäisten määrän vähetessä.

Kertynyt työeläke on monen suomalaisen suurin varallisuuserä. Siihen nähden se tunnetaan yllättävän huonosti. Me tiedämme kyllä aika tarkkaan, paljonko euroja meillä on pankkitilillä tai kuinka paljon osakesijoituksemme ovat tuottaneet, mutta moniko tietää, kuinka paljon eläkettä on karttunut?

Taannoisten tutkimustulostemme mukaan yli kaksi kolmesta eläkeläisestä haluaisi tehdä ansiotöitä eläkkeellä. Virallisissa tilastoissa eläkeläisten työnteko näyttäytyy kuitenkin vähäisenä, ja esimerkiksi eläkeläisten piilotyöttömyys on vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Mikä on totuus – ovatko eläkeläiset valmiita töihin vai eivät?