Blogit

Kun lapsi sairastuu, koko perheen työkyky järkkyy

Työkyvyllä on monia eri määritelmiä, joista tässä tulee yksi. Työkyky on jotain, joka vaatii keskeytyksettömiä yöunia, sitä ettei ole jatkuva huoli tai jopa kauhu ja sitä että perspektiivi on kauempana kuin maksimissaan yhden tai kahden päivän päässä. Työkyvylle on hyväksi, että omasta tilanteestaan voisi avautua jollekin ja olisi ihmisiä, jotka olisivat kokeneet saman tai eläisivät samaan aikaan samanlaista tilannetta.

Normaali perhe-elämä uusiksi

Lapsen sairastuminen laittoi perheessä kaiken normaalin elämän uusiksi. Alkuun sitä kyseenalaisti koko tilanteen. Oli vaikea uskoa koko sairastumista. Vaikea uskoa, ettei kyseessä ollut vain jokin nopeasti ohimenevä. Ajatukset juoksivat vähän kuin monilla ilmastonmuutoksen kanssa: ei kai tässä mihinkään tarvitse erikseen ryhtyä, jos vaikka aika tekisi tehtävänsä.

Epäusko jatkui, kun mieli lähti normalisoimaan asiaa. Kyllä kai kaikki kohtaa jossain vaiheessa vaikeuksia, kyllä kai monet asiat voisi laskea normaaliuuden piiriin. Kyllä kai jokaisella on jokin, joka asettaa raamit tekemiselle ja jonka ehdoilla voi kuitenkin elää suhteellisen normaalisti.

Sitten tuli tarmonpuuska, jossa tuttuja palasia aseteltiin uusiin kokonaisuuksiin ja järjestyksiin. Tähän liittyi myös voimakas päättäväisyys: tästä perskele selvitään, vaikka hammasta purren. Niinhän muutkin ovat selvinneet, ja monilla on asiat vielä paljon huonommin. Kunnes tuli lisätietoa, josta seurasi luhistuminen ja vaiheet alkoivat taas alusta: epäusko, normalisoiminen, tarmo sekä päättäväisyys ja luhistuminen.

Työ vastapainona vain tiettyyn pisteeseen saakka

Tällaisessa tilanteessa työ on monille henkireikä, palautumista ja irtiottoa. Mutta kun öisin ei saa nukuttua, viimeistään siinä vaiheessa on sellaisessa hämärässä, joka väistämättä vaikuttaa työkykyyn. Ja kun tilanne jatkuu pitkään, alkaa taantuminen. Kun ei väsymyksestä johtuen opi, silloin lähtee kyseenalaistamaan itseään, joka taas johtaa uusien tilanteiden välttelyyn. Pelko tulevasta puristaa viimeisetkin pisarat. Nämä tunteet syrjäyttävät kaikki muut, eikä tilaa ole innostumiselle, riemulle, uskallukselle tai kekseliäisyydelle, jotka ovat keskeisesti työssä onnistumiseen ja sitä kautta työkykyyn liittyviä.

Lopulta perheenjäsenillä on työkyvystä jäljellä vain rippeet. Kaikkien energia tuntuu menevän vain joko asioiden selvittämiseen ja seuraavan reitin löytämiseen tai arjen reunassa roikkumiseen. Välitilassa elämisestä on tullut pysyvää, sitku -elämä muuttunut pelkästään nyt -elämäksi.

Työelämässä olisi hyvä puhua kriiseistä

Työelämässä ei juuri puhuta siitä, miten työnantaja suhtautuu, kun elämässä tulee vastaan kriisejä, jotka eivät suoraan ole työntekijän sairastamista, mutta jotka vaikuttavat isosti työntekijän työkykyyn. Kriisi voi olla läheisen poismeno, sairastuminen, äkillinen taloudellinen ahdinko tai mm. avioero.  

Niin kauan, kun näitä ei tunnisteta ja tunnusteta työkyvyn rapauttajina, voi työntekijälle kriisissä olla helpoin ratkaisu yrittää olla kuin ei olisikaan. Jos näistä juteltaisiin etukäteen työpaikoilla, voisi olla myös helpompi yhdessä löytää keinoja tilanteesta selviämiseen. Esihenkilöillä on luonnollisesti suuri rooli työntekijöiden ja työyhteisön tukemisessa hankalissa tilanteissa.

Katja Atsar
Asiantuntija, koulutukset ja koulutusohjelmat
Ilmarinen
@kmatsar (Twitter.com)

Lue lisää:

  • Tietoisuus 13.4.2023 klo 16.59
    Avainsana on "Järkkyy". Mikä järkkyy näissä tilanteissa aikuisilla, vielä? Mieli. Täsmälääke, myös sinulle joka luet tätä. Meditaatio, päivittäinen sellainen, säännöllisesti ja pieteetillä. Tulos, stressinsieto kyky nousee potenssiin. Tämän jälkeen myös lapsen mahdollinen sairastuminen on pelkkää ihanaa elämää muun tohinan keskellä. Jaa, mitäs se elämä onkaan, todellisuudessa? Se on juuri sitä mitä meille kaikille tapahtuu samalla kun me suunnitellaan kaikkea muuta. Suurin osa muistaa sen taas liian myöhään...vielä.
    Vastaa kommenttiin
  • Teuvo 19.4.2023 klo 14.05
    Olen seurannut läheltä kun siskoni menetti ekan poikansa ja siihen ei riitä sanat kertomaan ja lohduttamaan Vaikka kuinka olisi on kamalaa kun näkee asian terv tepivaari
    Vastaa kommenttiin
    • Katja 19.4.2023 klo 14.58
      Kiitos kommentista! Nämä ovat varmasti elämän vaikeimpia ja epäoikeudenmukaisimpia hetkiä. Hyvää kevään jatkoa!
      Vastaa kommenttiin
  • Tietoisuus 20.4.2023 klo 10.17
    Summasummarum, Teuvolle ja Teuvon siskollekkin olisi ollut parasta vain meditoida päivittäin pieteetillä takavuosinaan. Koska mestaruus ei ole sitä kuinka monta kauheaa asiaa on läpikäynyt, vaan sitä ettei kutsu niitä kauheaiksi asioiksi. Elämä on tosiaan ihanaa, kun sen vain oivaltaa.
    Vastaa kommenttiin
    • Ville Vallaton 20.4.2023 klo 15.13
      Juu, itsekin olen kokenut monen läheisen poismenon enkä ole jäänyt niitä pienen suruajan jälkeen kaipaamaan. Kiitollisena vain yhteisestä vietetystä ajasta. Kyllä se taitaa olla totta että kärsimyksen suuruus on suoraan verrannollinen siihen kuinka nopeasti kykenee päästämään siitä itse irti? Suru ei siis itsessään ole kärsimystä, kokemuksessa sairaalloisesti roikkuminen on. Ja töihin vaan mahdollisimman nopeasti takaisin jotta saa muutakin miettimistä. 42 vuoden työ rupeaman aikana moni läheinen ja muukin tuttu muutti hiippakuntaa, mutta työkyky- eikä halu eivät missään vaiheessa hiipuneet. Viestinä vaan nykyisille hienohelmoille ja lökäpöksyille.
      Vastaa kommenttiin
      • Tietoisuus 20.4.2023 klo 17.26
        Ville se osaa kertoa mitä terve mieli asennoituu elämään, hienoa taas. Ja elänyt itse niin myös, näköjään. Kärsimys on tosiaan aina täysin oma valinta, ja ennen kuin kukaan pillastuu, niin myös lapsen kärsimys. Nimittäin omien vanhempiensa valitsema kärsimys lapsilleen, tiedostamattaan toki. Tietoinen vanhempi ei valitse kärsimystä lapsilleen pitämällä itsestään aina ja ensisijaisesti parasta huolta kokoajana ja näin kykenemällä pitämään omista lapsistaan myös parasta huolta jatkuvasti. Niin kauan kunnes lapsista kasvaa aikuisia ja näin kykenevät vuorollaan taas pitämään itsestään parasta huolta jatkuvasti. Sekapäiset vanhemmat saavat aikaiseksi vain sekapäisiä lapsia. Sairas systeemi jossa elämme vielä, tukee tällaista kehitystä. Mutta, 20 vuotta mennään vielä negatiivisempaan suuntaan ja sen jälkeen tämänhetkisen kapitalismin dekadenssin tuhkasta nousee uudempi ja ehompi järjestelmä niin makro- kuin mikrotasolle. Resurssipohjainen talousjärjestelmä. Yksi kysymys ratkaisee, oletko valmis?
        Vastaa kommenttiin
  • Reiska Korpinen 24.4.2023 klo 20.09
    Nää sekapäät ja niiden jälkeläiset laitetaan sotimaan ympäri maailmaa nyt kun saatiin viimeisetkin itsenäisyyden rippeet ulkoistettua natolle. Sopii tänne erittäin hyvin, eipä tarvi ite eikä omien jälkeläisten siihen hulluuteen osallistua. Ilmarinen siis keskittyköön pelkästään omaisuusmassojen hoitoon ja pitkäaikaiseen jakamiseen meille nykyisille ja tuleville työeläkeläisille. Maailmanparannus ei tosiaan ole Ilmarisen ydinhommaa.
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 28.5.2024

Tarkemmilla ennusteilla parempaa työkykyjohtamista

Työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä on jopa nelinkertainen ero eri toimialojen välillä. Uusi työkyvyttömyyseläkeindeksimme ennustaa työkyvyttömyyden yleisyyttä. Voidaanko tarkemmilla ennusteilla taklata työkyvyttömyyttä entistä paremmin?

Tarkemmilla ennusteilla parempaa työkykyjohtamista

Blogit 13.5.2024

Yli viisikymppisten syrjintä on työelämän pahinta myrkkyä

Suomessa väestörakenne on suuressa muutoksessa. Syntyvät ikäluokat ovat yhä pienempiä, työikäisten suhteellinen määrä vähenee ja vanhempien ikäryhmien osuus kasvaa. Samaan aikaan kun työuria pitäisi pidentää, suomalaisessa työelämässä ikäsyrjitään edelleen yli 55-vuotiaita. Tarvitsemme laajaa asennemuutosta ja monimuotoisuuden tunnistamista työpaikoilla – myös johtamisen pitää muuttua.

Yli viisikymppisten syrjintä on työelämän pahinta myrkkyä

Blogit 7.5.2024

Tilannekuvasta toimeen – Näin tieto ohjaa parempaan työkykyjohtamiseen

Useissa yrityksissä pohditaan, miten parhaiten suunnistaa erilaisen henkilöstön työkykyyn liittyvän datan keskellä. Mikä data on tärkeämpää kuin toinen ja mitä johtopäätöksiä datasta voi tehdä? Tiedolla johtamisen palvelumme tilannekuva antaa kuvan kokonaisuudesta ja auttaa eteenpäin.

Tilannekuvasta toimeen – Näin tieto ohjaa parempaan työkykyjohtamiseen
Lisää ajankohtaisia artikkeleita