Ruostuuko kultainen nuoruus?

Nuorten voinnista kannetaan juuri nyt paljon huolta, eikä syyttä. Nuorisobarometri on jo usean vuoden ajan kertonut nuorten tulevaisuudenuskon heikentymisestä, ja kouluterveyskyselyissä ja eri hoitorekistereissä on nähty masennus- ja ahdistuneisuusoireiden yleistymistä. Keskustelussa esiin nousevat usein maailmantilanteen epävarmuus, ilmastohuoli ja sosiaalisen median paineet. Ne ovat kaikki todellisia ilmiöitä, jotka koskettavat monia nuoria.

Samaan aikaan on tärkeää pysähtyä sen äärelle, miten nuorista puhumme. Nuorten niputtaminen yhdeksi tahoksi on ongelmallista ja harhaanjohtavaa. Nuoret ovat tiettyä kriittistä elämänvaihetta läpi käyvä ikäryhmä, mutta heissä on elämäntilanteiltaan hyvin monenlaisia ihmisiä. Historiallisesti nuoriin on aina kohdistettu monenlaisia odotuksia ja toisaalta huolia heidän voinnistaan ja näkemyksistään.

Pitääkö nuorista olla huolissaan?

Erilaisten kyselyiden tuottamat oiresignaalit voivat kertoa ajastamme monenlaista. Kulttuurimme muuttuminen mielenterveysmyönteisemmäksi on ollut monille helpotus, Samalla se voi vaikuttaa myös siihen, miten oireita tunnistetaan, sanoitetaan ja tilastoidaan. Onpa joku tutkija ruvennut puhumaan esiintyvyyksien inflaatiosta, kun ihmisten pyrkimys hakea selityksiä ongelmilleen tuottaa myös näennäistä mielenterveyden häiriöiden lisääntymistä. Varsinaisten mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys ei ajan saatossa juurikaan vaihtele, mutta niiden tunnistaminen palvelujärjestelmässä kylläkin.

Pitääkö meidän oikeasti olla huolissamme nuorisosta? Vastaus on kyllä, mutta sillä tavalla, kuin vanhempienkin ylipäänsä: kuunnellen, välittäen ja tukien. On kuitenkin tunnistettava ja huomioitava suuret yhteiskunnalliset epävarmuudet ja arjen läheisemmät huolet, kuten pääsy opintoihin, työelämän alkuun ja oman suunnan löytymiseen. Sosiaalinen media voi lisätä paineita, vertailua ja ulkopuolisuuden kokemuksia, mutta samalla on muistettava, että valtaosa nuorista voi hyvin ja rakentaa aktiivisesti omaa tulevaisuuttaan.

Nuoret ovat hyvän huomisen tekijöitä

Ilmarisessa on tarkasteltu nuorten hyvinvointia erityisesti työelämään kiinnittymisen näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan suurin työkykyriski ei liity työssä oleviin nuoriin, vaan siihen, ettei työelämään päästä ollenkaan kiinni. Siksi myös työpaikoilla on tärkeä rooli nuorten tukemisessa ja antamalla turvallinen startti työelämään.

Nuorissa on myös voimaa ja halua muuttaa asioiden kulkua. Kautta aikojen nuoret ovat olleet tulevaisuuden tekijöitä, kun me ikääntyvät sukupolvet uraudumme omiin asenteisiimme. Meidän pitää kuulla nuoria muutenkin, kuin sukupolvesta toiseen perittyjen toiveiden toteuttajina ja antaa samalla kaikki mahdollinen apu niille, jotka uhkaavat jäädä kelkasta.

Nuoruus voi edelleenkin olla joillekin kultainen, mutta kaikille sen pitäisi olla mahdollisuus kasvaa turvallisesti aikuiseksi. Meidän varttuneiden pitäisi ymmärtää, että myös työelämässä nuorten aktiivinen ja yksilöity tukeminen omille poluilleen on niin nuorten itsensä, kuin koko yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeää.

Sami Pirkola
asiantuntijalääkäri, Ilmarinen
sosiaalipsykiatrian professori, Tampereen yliopisto

Lisätietoja

• TyökykyAreena | Rakenna kanssamme huomisen työkykyä