Blogit ja artikkelit

Takana on jälleen kaikilla tavoin mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta samalla työn täyteinen vuosi sitten viime kesäloman. Me Ilmarisessa olemme panostaneet vahvasti asiakkaidemme työkykyriskien hallintaa tukevien palvelujen kehitykseen, kehittäneet samalla omaa toimintaamme jatkuvan parantamisen hengessä sekä haastaneet itseämme ja osaamistamme viedä näitä asioita eteenpäin poikkeusajan vallitessa. Vaikka olemme olleet todella innostavien ja mielenkiintoisten asioiden äärellä, on ihan hyvä katsoa peiliin. Miksi näin kesälomien kynnyksellä ”vähän puhalluttaa”, missä asioissa olisi pitänyt ymmärtää toimia fiksummin?

Työntekijän työkyky ja terveydentila saattavat heikentyä niin, että hän ei pysty tekemään työtään kunnolla. Silloin on mahdollista saada apua ammatillisesta kuntoutuksesta. Sen tavoitteena on, että pystyy jatkamaan työelämässä. Kuntoutuksen vaikuttavuutta on mahdollista tehostaa datan keräämisen, tilastoinnin ja analytiikan avulla saadulla tiedolla.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista seurataan Ilmarisessa säännöllisesti. Vaikka valtaosa kokee näiden asioiden toteutuvan työyhteisössämme hyvin, kehitettävää on silti aina.

Työkykyjohtamisen toimiviksi ratkaisuiksi ovat osoittautuneet tuen tarpeessa olevien työntekijöiden varhainen tunnistaminen ja yksilölliset ratkaisut työkuormituksen muokkaamiseen. Usein joudutaan kuitenkin toteamaan, että hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta sairauden jo alentama toimintakyky ei enää riitä työssä jatkamiseen. Siksi tarvitsemme uusia keinoja työkykyriskien varhaisempaan ehkäisyyn.

Työpaikoilla on järjestetty 2000-luvulla paljon työhyvinvointia ja työkykyä tukevaa toimintaa. Työhyvinvointihankkeiden ja -päivien nimissä on tehty hyvin moninaisia projekteja johtamiskoulutuksesta yhteishenkeä kohottaviin seikkailupäiviin. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta toiminta ei ole useinkaan perustunut tieteelliseen näyttöön, ja vaikuttavuuden osoittaminen on ollut vaikeaa.

Työllisyystoimissa on työpaikkojen luomisen lisäksi tärkeää panostaa työkykyyn ja työssä jatkamisen edellytyksiin sekä pitkäaikaistyöttömien työllistymiskyvyn parantamiseen. Tätä varten tarvitsemme täsmätoimia.

Pandemian aikana monet ovat miettineet elämänsä suuntaa ja harkinneet työpaikan vaihtoa. Uusi työnantaja, uusi työympäristö, uudet ihmiset ja toimintatavat – mikä siinä uudessa niin viehättää?

Viimeaikaisten tilastojen ja analyysien valossa näyttää nousevan esiin hyvin huolestuttava ilmiö: yhä useampi meistä ei kykene selviytymään työssään, mutta nykyiset keinot eivät ole riittäviä ongelmien ratkomiseen. Ilmiön parempaan ymmärtämiseen sekä ratkaisujen kehittämiseen ja toimeenpanoon tarvitsemme työelämän kaikkia toimijoita.

Suomi on ollut pitkään sijoittajalle lähes turvasatama. Poliittinen ympäristö on vakaa ja yhteiskunta jopa onnellinen. Lämmintä vettä tulee hanasta, asiat tapahtuvat ajallaan ja säntillisesti. Mutta onko asia enää jatkossa näin?