Blogit

Väki vanhenee – mitä pitää tehdä, että eläkevarat riittävät?

Jo 1990-luvulla oltiin huolissaan siitä, että Suomen väestö vanhenee ja ikäluokat pienenevät. Eläkkeenmaksajista alkoi olla pulaa. Sama ongelma vaivaa edelleen. Mitä pitäisi tehdä, että eläkevarat riittävät myös tuleville sukupolville?

Vuonna 1997 tuli voimaan lakimuutos, jonka tavoite oli antaa työeläkesijoittajille mahdollisuuden ottamaa suurempaa riskiä kuin aiemmin, jotta voisimme saada parempia tuottoja sijoituksillemme. Korkeampia sijoitustuottoja tarvittiin, koska meillä Suomessa väki vanheni ja painetta korottaa työeläkemaksuja kasvoi. Avasin lakimuutosta tarkemmin tämän blogin ensimmäisessä osassa (ilmarinen.fi). 

Vuoden 1997 lakiuudistus on auttanut paljon, mutta esimerkiksi koska syntyvyys on entisestään laskenut, tarvitaan lisää viilauksia lakiin ja eläkesijoittajien sijoitustoimintaa ohjaaviin raameihin.

Sijoitustuotoilla on iso vaikutus pitkän tähtäimen eläkemaksutasoon, ja siten järjestelmätason tuotto-odotusta nostavia keinoja kannattaa jatkuvasti tutkia ja etsiä. Tuotto-odotuksen nostamiseen tietenkin liittyy riskitason nostaminen, mutta eläkevastuuvelan pitkä luonne antaa siihen mahdollisuuden.

Esimerkkejä tutkimisen arvoisista teemoista ovat ainakin:

1. Joustava vastainen vanhuuseläkevastuu

Tarkoitus olisi hyödyntää vastaisen vanhuuseläkevastuun pitkää kestoa ja näin välttää sijoitusinstrumenttien myymistä huonolla hetkellä.

Jouston voisi toteuttaa esimerkiksi indeksoimalla vastainen vanhuuseläkevastuu ennalta määrätyn sijoituskorin tuottoon. Tämä lisäisi vastuuvelan joustavuutta alaspäin laskusuhdanteessa, ja vähentäisi siten myötäsyklisyyttä mahdollistaen ei ainoastaan riskillisten sijoitusten pitämisen salkussa kriisin yli vaan jopa niiden määrän lisäämisen silloin kun “halvalla saa”.

2. Vakavaraisuusrajan ylityksen tarkastelu liukuvasti

Menetelmä palauttaisi vakavaraisuusrajan alkuperäisen merkityksen ’Aikainen lintu’ -rajana. Se sallisi hetkittäisiä rajanalituksia ja tarkastelisi vakavaraisuusasemaa liukuvasti pidemmällä aikavälillä. Menetelmä vähentäisi toimijoiden riskipuskureiden tarvetta, kun tarvetta varautua lyhytaikaisiin voimakkaisiin markkinaromahduksiin liudennettaisiin.

Muutoksen vaikutus olisi edellisen kohdan kaltainen mutta toki kokoluokaltaan pienempi; pakkomyyntien tarve vähenee minkä seurauksena ennemmin tai myöhemmin seuraavaan korjausliikkeeseen ylöspäin päästään mukaan korkeammalla riskitasolla mistä puolestaan seuraa korkeampi tuottotaso jne. jne.

Nyt vakavaraisuusrajan lähestyessä eläkeyhtiö saattaa joutua myymään omistuksiaan huonoon hintaan surkeimmalla mahdollisella hetkellä, mikä on täysin pitkän tähtäimen sijoituslogiikan vastaista ja aiheuttaa järjestelmälle pahimmillaan massiivisia tuottomenetyksiä.

3. Nykyisten riskiluokkien muokkaaminen, esim. erillisen infrastruktuuririskiluokan lisääminen 

Tämä mahdollistaisi ja jopa rohkaisisi sijoittamaan instrumentteihin (esimerkiksi isoihin infrahankkeisiin), joiden pääomavaade on nykyisin liian korkea suhteessa niiden todelliseen riskiin. Tämä muutos on vaikutuksiltaan edellisiin verrattuna pienehkö mutta veisi järjestelmää oikeaan suuntaan riskinkannon näkökulmasta ja tekisi samalla useammista putkessa olevista isoista infrahankkeista eläkeyhtiöille kiinnostavampia sijoituskohteita.

Tuotto-odotusta nostavia keinoja siis kyllä löytyy, ja niitä kannattaa aktiivisesti edistää. Lakimuutoksia tarvitaan, jotta me eläkesijoittajat voimme saada sijoituksille riittävän hyvän tuoton, ettei tulevien työntekijä- ja työnantajasukupolvien eläkemaksuja tarvitse nostaa kohtuuttomasti samalla kun väki Suomessa vanhenee.

Mikko Mursula
varatoimitusjohtaja, sijoitukset

Lisätietoja

Mikko Mursula

Sijoitusjohtaja Muut blogikirjoitukset kirjoittajalta
Julkaistu 7.2.2023
Lukuaika 3 min
  • heikki 9.2.2023 klo 06.03
    "Mitä pitäisi tehdä, että eläkevarat riittävät myös tuleville sukupolville?" On syytä ensisijaisesti varmistaa sijoitustoiminnan suhteen että rahat ei ole kuin osiltaan sijoitettuja osakkeisiin. Pörssiromahduksen tapahtuessa ne sijoitetut varat menetetään. Ei pidä laskea sijoitustoiminnan varaan tätä eläkevarantoa. Eläkeläisten määrä kasvaa ja eläkerahat ei tule riittämään, ellei menopuoleen , eli eläkkeiden maksuperusteisiin tehdä muutoksia. On suorastaan törkeätä että työelämän pituudella ei ole merkitystä eläkkeen suuruuteen, vain palkkatulolla on. Tämä laskentakertymämenetelmä on aiheuttanut suuret eläketuloerot joka eläkkeen ansaitsijoille jatkuu vielä eläkkeellä 20-30 vuotta. Ei pienpalkkaalalla työtä tekevät tunnolliset ihmiset ole tätä halunneet, se on hyvätuloiisten herrojen sopima menetelmä alun perin. Tästä seuraa että tuloerojen kasvu lisää eläkekuluja ajan saatossa ja ainoa keino saada eläkevarat paremmin ja oikeudenmukaisemmin riittämään, on muuttaa eläke tasavertaiseksi ja maksimieläkkeelle katto. Sen sijaan että sijoitustuloista puhutaan, pitäisi myös puhua eläkemenoista, eli eläkkeistä. Ei se raha lompakossa pysy jos menot ei vähene tai pysy kurissa. Sijoitustuottohan on tavallaan annetun lainan korkotuloa ja työtä tekevältä kansalta se raha viime kädessä tulee, siltä eläkkeen maksajalta ja saajalta.
    Vastaa kommenttiin
  • Kalle Paloheimo / kp-brokers 9.2.2023 klo 08.50
    Asiaa on hyvä myös ajatella ilman rahaa. Kysymys on siis kuitenkin tekemisestä ja itsensä kunnossa pitämisestä. Alunperin maksuperustienen järjestelmä kattaa suurenosan eläkkeistä ja vain vähän rahastoja tarvitaan jotka voisi purkaa toisaalta eläkkeitä nostamalla ja maksuja laskemalla ne tekevät taloudesta raskaanpaa ja tunkkaista. Tekemistä pitäisi arvostaa yhteiskunnassa enemmän kuin rahaa ja rahan ja omisuuden kasaaminen ei saisi enää muodostua niin tärkeäksi suhteessa tekemiseen. Usein on jossain elämän vaiheessa pyrkimys taloudelliseen riippumattomuuteen,joka johtaa pyrkimykseen korkotuotoilla elämiseen. Tosi asiassa siihen ei ole kenelläkään varaa vaan jokaisen tulisi huolehtia tekemällä jotain, itsestään ja tehdä myös Jumalan luomakunnan hyväksi. Myös tuudittautuminen siihen että elää toisten hoitamana ja ylläpitämänä on harha josta tulisi päästä eroon. Lopujen lopuksi,aina pitää tehdä mitä pitää tehdä, oleellista on tehdä. Tekeminen on tuottavampaa kuin raha. Tekeminen pitää kunnossa. Raha on talouden suurin kustannus sitä ei tulisi ottaa enempää kuin tarvitsee. Velka on suurin hintatasoa nostava tekijä, josta tulisi päästä eroon.
    Vastaa kommenttiin
  • Ville Vallaton 9.2.2023 klo 13.25
    Kalle, oleminen tulee aina ja kategorisesti ennen tekemistä. Kun pää on sekaisin ennen tekemistä on tekeminenkin sekavaa. Mutta kun pää on kunnossa on tekeminenkin kunnollista. Rautalangasta, henkinen terveys on oltava ykkönen aina ja kategorisesti. Muu on täysin hörömlöröä lähtökohtaisesti. Eli kannattaa aina ja kategorisesti keskittyä ongelmien juurisyyhyn, ei niiden oireisiin.
    Vastaa kommenttiin
    • Kalle Paloheimo / kp-brokers 14.2.2023 klo 05.30
      On monia syitä mistä henkiset-ja mielenongelmat riippuvat. Ne voivat olla niin yksinkertaisia kuin tekemättömät työt liian kiireen takia, korjaamattomat virheet joita ei ole ehtinyt korjata kiireen takia, mutta aina ei syytä löydy, se voi olla kemiaa tai ruokavaljoa. Oleminen ei ole ihmiselle luonnollinen olotila, ihmisten tehtävä on huolehtia maapallosta ja jos tämä jää tekemättä, ei voi hyvin. Kun nostaa ensimmäisen roskan kadulta roskapönttöön alkaa usein pareneminen ja alkaa mielen solmut omissa ajatuksissa aueta. Kaikessa voi kehittyä ja päästä eteenpäin, sillä ajattelussa ja tekemisessä on monia eri syvyyksiä (tasoja), ongelmien juurisyyt ovat menneisyydessä usein. Masennus joka on nykyaikana suuri ongelma, mutta myös peruste toimeentulolle joka mahdollistaa olemisen, johtuu siitä että on hyvä toimeentulo mutta ei käyttöä sille, usein aikaisemman elämän aikana ensin koettu mania ja sitten debressio johtaa tilanteeseen, jossa on rahaa (mania) mutta pitää kuitenkin elää kuten depressiossa (kun ei ole rahaa),silloin kannattaa miettiä mitä hyvää oman valitsemansa hyvän hyväksi tekee hyvällä, kun siihen on mahdollisuus toimeentulon myötä.
      Vastaa kommenttiin
  • Tietoisuus 10.2.2023 klo 00.06
    Mitä pitäisi tehdä? Säästää ja tienaa samaan aikaan. Ja ongelma on se että tämän on alkanut ymmärtää myös liian suuri osa ihmisiä ympäri maailmaa. Kuten rikkaat eivät enää 30 vuotta sitten kuulemma enää halunneet osallistua yhteisen hyvän rakentamiseen, niin ei nyt enää köyhätkään. Liian moni on oivaltanut Bernard Mandevillen oivalluksen, Työläisten hätää on järkevä helpottaa mutta hullua hoitaa, koska hätä pakottaa työläiset olemaan hyödyksi. Resurssipohjainen talous niin makro- kuin mikrotasolla on tulossa, mitä nopeammin siihen sopeutuu sitä helpommalla pääsee.
    Vastaa kommenttiin
  • jotenkin 10.2.2023 klo 19.53
    Vastuuvelka-ehdotusta en ymmärrä. Ehdotus kuului: "Jouston voisi toteuttaa esimerkiksi indeksoimalla vastainen vanhuuseläkevastuu ennalta määrätyn sijoituskorin tuottoon. Tämä lisäisi vastuuvelan joustavuutta alaspäin laskusuhdanteessa, ja vähentäisi siten myötäsyklisyyttä mahdollistaen ei ainoastaan riskillisten sijoitusten pitämisen salkussa kriisin yli vaan jopa niiden määrän lisäämisen silloin kun “halvalla saa”." Olennaista indeksoinnissa olisi se, mikä vertailuindeksiksi lobattaisiin. Haastehan tuossa on se, miten ennalta voi määrätä sijoituskorin - tilanteessa, jossa ei tiedetä, millaisia omaisuuseriä edes on markkinoilla tulevina vuosikymmeninä. Maapallon omaisuudesta yhä isompi osa esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana on ollut virtuaalista. Siis jotain ihan muuta kuin osakkeet tai edes korkopaperit. Virtuaalinen omaisuus uupuu nykyisistä indekseistä silti pitkälti kokonaan, eikä sitä osata laskea kovin hyvin inflaatioindikaattoreihinkaan. Sijoituskoriehdotuksen käytännön ongelma on toki sekin, että jos sijoituskorin osakkeiden, korkopaperien ja muun omaisuuden arvo romahtaisi vaikkapa maailmanlaajuisen laman myötä, jossa siihen liittyvät yhtiöt menisivät vaikkapa insolvenssimenettelyihin, suomalaisten eläkkeetkin saattaisivat menettää arvonsa ilman, että eläkeyhtiöllä on asiassa mitään vastuuta. Tällöin kyse ei olisi tlianteesta, jossa arvot palautuvat kun "halvalla saa", vaan tilanteesta, jossa halvallakin ostettu omaisuus menettää vielä lisää arvoaan - pysyvästi. Absoluuttisella arvonkehitykselläkin on jotain merkitystä. Yksi kysymys on sekin, että mikä kannustaisi työeläkeyhtiöitä kerryttämään olennaisesti enemmän varoja kuin on pakko, ja olemaan jakamatta esimerkiksi asiakashyvityksinä osaa eläkerahastojen tuotosta takaisin sopimuksen omaaville asiakkailleen jo etukäteen. Nythän "ylituottoa" jaetaan takaisin vuosittain vakuutuksen ostaneille yrityksille.
    Vastaa kommenttiin
  • Harhat pois 16.2.2023 klo 13.25
    Eläkeläisten suhteellisen määrän lisäyksellä on myös positiivisia - ei vain negatiivisia vaikutuksia. Vähemmän rikollisuutta ja vankeinhoitoa, vähemmän huumeongemia ja niiden hoitoa, vähemmän kalliita huostaanottoja, vähemmän mielenterveyspalveluita ( yli 65 v suljettu pois), vähemmän sairauseläkkeelle siirtyviä, pienemmät koulutuskustannukset (peruskoulu maksaa 200 000 - 300 000 € erityisen tuen oppilaan ollessa kyseessä) jne. Milloin uskalletaan Suomessa puhua ikääntymisestä myös positiivisesti ?
    Vastaa kommenttiin

Lisää uusi kommentti

0/4000
Viesti on pakollinen
Nimi on pakollinen
Sähköpostiosoite on pakollinen

Lisää aiheesta

Blogit 12.12.2024

Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä

Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.

Blogit 27.11.2024

Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa

Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?

Lisää ajankohtaisia artikkeleita

Muut aihepiirit