Eläkesijoittamisen ensimmäinen kvartaali tuotti hyvin

Kvartaalilla tarkoitetaan yleensä neljännesvuotta. Me eläkesijoittajat tarkoitamme sillä kuitenkin neljännesvuosisataa. Takana nyt tavallaan ensimmäinen kvartaali, ja se tuotti hyvin.

Laki vaatii meitä sijoittamaan tuottavasti ja turvaavasti, ja Ilmarisessa sijoitamme myös vastuullisesti. Sijoitushorisonttimme on niin pitkä, että normaali neljästi vuodessa tehtävä kvartaaliraportointi on siinä silmänräpäys.

Meillä suomalaisten eläkevaroja sijoittavilla on takana nyt tavallaan ensimmäinen kvartaali: eläkevaroja on toki rahastoitu jo 1960-luvulta alkaen, mutta vuonna 1997 tuli voimaan lakimuutos, jonka ansiosta sijoittaminen pääsi kunnolla vauhtiin.

Vielä vuosi sitten olisi voinut sanoa, että suomalaisilla eläkesijoittajilla on takanaan superhyvät 25 vuotta. Osakkeet ja inflaation ja korkotason laskun seurauksena myös korkosijoitukset olivat tuottaneet hyvin.

Murheelliseksi muodostunut sijoitusvuosi 2022 muutti kokonaistilannetta jonkin verran, olihan kyseinen vuosi esimerkiksi USA valtionlainasijoituksille huonoin yli vuosi 100 vuoteen.

Inflaation ryöpsähtäminen selkeästi yli ennustettujen tasojen ja siihen liittynyt keskuspankkien harppauksittainen rahapolitiikan kiristäminen yhdistettynä Venäjän Ukraina hyökkäyksen aikaansaamaan energian hinnan nousuun ja kasvaviin taantumapelkoihin pilasi markkinatunnelman totaalisesti tunnetuin seurauksin: osakemarkkina laski, korkotaso nousi ja luottoriskipreemiot levisivät. Näin ollen hajautetuistakaan sijoitussalkuista ei turvasatamia juurikaan löytynyt, vaan käytännössä kaikki pääomaisuusluokat tuottivat heikosti.

Mutta tuollaisenkin vuoden jälkeen eläkesijoittajien neljännesvuosisataiset eli kvartaalituotot ovat edelleen hyvällä tasolla, eikä yksittäinen surkea vuosi niitä pilaa. Vuoden 1997 eläkeuudistuksen yhteydessä toteutetut toimenpiteet, joiden seurauksena muun muassa sijoitusriskitasoa nostettiin, kantavat siis edelleen hedelmää.

Lisää sijoituksia ulkomaille ja pörssiyhtiöihin

Mitä eläkesijoittamisessa tapahtui neljännesvuosisata sitten?

Vuonna 1997 eläkesijoittamista uudistettiin, jotta työeläkesijoittajat pystyivät ottamaan aikaisempaa suurempaa riskiä, jotta ne saisivat parempia tuottoja. Korkeampia sijoitustuottoja tarvittiin, koska Suomi vanheni. Piti pystyä vähentämään väestörakenteen muutoksen synnyttämää painetta korottaa työeläkemaksuja. Siitä kun eivät pidä työnantajat eivätkä työntekijät. Riskiä pyrittiin vähentämään lisäämällä hajautusta eli eläkeyhtiöiden sijoituksia ulkomaille ja pörssiyhtiöihin.

Mitä tehtiin?

Vastapainoksi isommalle riskinotolle luotiin eläkeyhtiöille vakavaraisuussäännöstö: tuli valvontaa ja seurauksia, jos ei noudattanut sääntöjä tarkkaan.

Työeläkelaitoksen valvontarajat sidottiin sijoitusomaisuuden riskipitoisuuteen: eläkelaitos voi ottaa sijoitusriskiä sitä enemmän, mitä vakavaraisempi se on.

Mitä muutoksista seurasi?

Työeläkevakuuttajien sijoituskanta on lakimuutoksen jälkeen muuttunut selkeästi. Vielä 1990-luvulla hyvin yleinen takaisinlainaus yrityksille on miltei hävinnyt ja osakesijoitusten osuus kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi meillä Ilmarisessa 1990-luvun lopulla osakesijoituksia oli sijoituksista alle viidennes, nyt lähes puolet.

Myös sijoitusten maantieteellinen hajautus meni aivan uusiksi:

Vuonna 1997 yksityisen sektorin työeläkelaitosten sijoitusvaroista oli sijoitettu Suomeen peräti 97,4 prosenttia ja ulkomaille vain 2,6 prosenttia. Syyskuun 2022 lopussa Suomeen oli sijoitettu 23 prosenttia, muihin euroalueen maihin 16 prosenttia ja euroalueen ulkopuolelle 61 prosenttia.

Lakia on uudistettu myös vuoden 1997 jälkeen, mutta tuo uudistus pisti muutokset liikkeelle.

Sijoittajien vuosituotot heittelevät hurjasti

Sijoittamisessa vuodet eivät ole veljiä keskenään. Neljännesvuosisataan mahtuu luonnollisesti niin loistavia ja hyviä kuin kohtuullisia ja umpisurkeitakin sijoitusvuosia.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa suomalaiset osakesijoitukset, jotka ovat monelle myös omassa elämässä tuttuja: Viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana paras tuottovuosi oli juuri ennen vuosituhannen vaihdetta ja teknokuplan puhkeamista vuonna 1999, kun osakkeet tuottivat yli 60 prosenttia. Seuraavaksi paras vuosi oli heti umpisurkean finanssikriisivuoden jälkeen vuonna 2009, kun tuotto ylitti 40 prosenttia.

Surkeimmat osaketuotot tulivat ymmärrettävästi finanssikriisivuonna 2008: tuolloin osakesijoituksilla tuli takkiin lähes 50 prosenttia. Toiseksi huonoin vuosi oli jo huomattavasti parempi: vuonna 2011 miinusta tuli “vain” 25 prosenttia.

Haitari on siis reilusta miinus 45 prosentista reiluun plus 60 prosenttiin. Yksittäisen vuoden, saati vuosineljänneksen katsominen pitkän aikavälin eläkesijoittamisen näkökulmasta on kuitenkin turhaa eikä anna oikeaa kuvaa salkun menestyksestä tai menestymättömyydestä.

Olemme Ilmarisessa onnistuneet sijoittamaan asiakkaidemme eläkevarat varsin hyvin:

Vuoden 1998 alusta kaikkien sijoitustemme nimellistuotto on ollut 5,6 prosenttia per vuosi. Viimeiset 10 vuotta ovat olleet sitäkin parempia vuosituoton ollessa 6 prosentin hujakoilla. Reaalituotot eli tuotto miinus inflaatio vastaavilla ajanjaksoilla ovat olleet 3,8 ja 4,3 prosenttia. Tasot ylittävät esimerkiksi eläketurvakeskuksen koko eläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa käyttämät tuotto-olettamat selkeällä marginaalilla.

Toistaiseksi kaikki siis hyvin, mutta entäs tästä eteenpäin? Blogin seuraavassa osassa tarkastelen sitä, mitä pitäisi tehdä, että vähen vanhetessa eläkevarat riittävät. Blogin toinen osa julkaistaan viikolla 6.  

Mikko Mursula
varatoimitusjohtaja, sijoitukset

Lisätietoja

• Lue blogin toinen osa Väki vanhenee – mitä pitää tehdä, että eläkevarat riittävät?
• Ilmarisen sijoitukset
• Vastuullisuus sijoittamisessa