Työelämässä tarvitaan psykologista osaamista
Osallistuin taannoin mentorina PsyHack -tapahtumaan, jossa opiskelijoista ja nuorista asiantuntijoista kootut joukkueet etsivät ratkaisuja työelämän henkisiin haasteisiin. Keskeisin haaste tapahtuman ideoinnin perusteella on työelämän kehittäminen sellaiseen suuntaan, että työ voisi olla luonteva, työkykyä ja terveyttä edistävä osa elämäämme.
PsyHackissa (thinkcompany.fi) pohdittiin vastauksia kysymyksiin, kuten
- Mitä tarpeita yksilöillä, yrityksillä ja organisaatioilla on muuttuvassa työelämässä?
- Onko psykologisesta osaamisesta apua työyhteisön haasteiden ratkaisussa?
- Miten psykologista osaamista voi soveltaa uusien keinojen löytämiseksi työhyvinvoinnin edistämiseen?
PsyHackin mentorointikierroksen alkaessa ryhmät olivat hyvässä vauhdissa niin ongelmien tarkemman määrittelyn kuin ratkaisujen kanssa. Minun ja muiden mentorien tehtävänä oli kysymysten ja neuvojen kautta auttaa ryhmiä kirkastamaan omia ratkaisuehdotuksiaan.
Työelämätaidot – ei pelkkää stressinhallintaa
Itsensä johtamisen, kestävän ajankäytön ja stressinhallinnan merkitystä työelämässä nostetaan toistuvasti esille. Lisäksi teknologian ymmärtäminen ja valmiudet hyödyntää digitaalisia työkaluja ovat ymmärrettävästi tärkeitä taitoja.
Maailman talousfoorumi WEF on nostanut (weforum.org) näiden rinnalle lähivuosien tärkeimmiksi taidoiksi koko joukon ajatteluun liittyviä taitoja kuten analyyttisyyden, luovuuden, päättelyn ja ongelmanratkaisun sekä jatkuvan oppimisen, johtamisen ja muihin vaikuttamisen.
Siinä missä ajanhallinta on yksilöllistä, ongelmanratkaisu, oppiminen ja vuorovaikutus tapahtuu ihmisten välillä. Ihmismieltä ja käyttäytymistä ymmärtävää psykologista osaamista tarvitaan siis vahvasti myös työyhteisöjen tasolla.
Katse ylös yksilöstä
Ilahduttavasti monet ryhmien sanoittamista ongelmista ja niihin muotoilluista ratkaisuista lähestyivätkin psykologista osaamista juuri tästä yhteisöllisyyden näkökulmasta. Keskeiseksi teemaksi nousi ymmärryksen lisääminen niin omasta kuin muiden toiminnasta ja ajattelusta, yksilön ja ryhmän yhteensopivuuden arviointi ja kehittäminen sekä kenties tärkeimpänä: vuorovaikutuksen tukeminen, mahdollistaminen ja sujuvoittaminen.
Voittajajoukkue tarjosi ratkaisuehdotuksen yhteen polttavimmista työelämän kipupisteistä. Tämä haaste on riittävästä vuorovaikutuksesta huolehtiminen niin, että yritys pysyy ajan tasalla henkilöstön ajantasaisista mielipiteistä ja huolista, työntekijät kokevat tulleensa kuulluksi ja esihenkilöille tarjotaan räätälöidyt täsmävinkit esille nousevien ongelmien ratkomiseen. Luonnollisesti tässä ratkaisussa hyödynnetään tekoälyä.
Hyvinvoinnista huolehtiminen on vastuullista
Toinen laajempi teema liittyi avoimuuden ja rehellisyyden merkitykseen. Usealla ryhmällä ratkaisut perustuivat siihen, että erityisesti työpaikan arkeen ja työtehtävien sisältöihin liittyvät asiat ovat mahdollisimman hyvin kaikkien saatavilla.
Esimerkiksi yrityksille ajateltu pakollinen tai vähintäänkin suotuisa sertifiointijärjestelmä, joka osoittaa, että he pitävät työntekijöistään hyvää huolta. Lupaus vastuullisesta henkilöstöjohtamisesta on taatusti yksi tulevaisuuden yritysten menestystekijöistä.
”Ne jyrää meitin”, ihan niin kuin pitääkin
Vietettyäni pari puolikasta päivää ennakkoluulottomien ja työelämää sopivasti haastavien ideoiden parissa, en voi muuta kuin lainata mentorikollegaa. Hän totesi, että jäämme näiden uusien ideoiden jalkoihin. Ja niin sen pitää ollakin.
Työelämässä voidaan puhua osaajapulasta ja tietotyön ongelmakentästä. Keskeisin kysymys, johon tässä esiteltyjen kaltaiset ideat toivottavasti tarjoavat ratkaisun, on kuitenkin työelämän kehittäminen sellaiseen suuntaan, että työ voi olla luonteva, työkykyä ja terveyttä edistävä osa elämäämme.
Simo Levanto
asiantuntijapsykologi, Ilmarinen
@shlevanto (twitter.com)
Lue lisää:
- Ilmarisen raportti: Entä jos työ tukisi mielenterveyttä?
- Ilmarisen TyökykyAreena tarjoaa tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyjohtamiseen.
-
Ville Vallaton 20.4.2023 klo 09.10
Kylläpäs kuulostaa ihmeelliseltä. Silloin kun itse aloitin työelämän niin ainoa mitä tarvittiin oli riuskat kädet ja jalat sekä kova tahto tehdä töitä. Nyt kaikkien pitää näköjään olla täysin oppineita psykologeja ja sosiaalimatameja samaan aikaan jo työuran alussa. Onneksi tässä ollaan terveenä joka rintamalla täydellä työeläkkeellä 42 vuoden kokoaikaisen työrupeaman jälkeen ilman vikinöitä ja Ilmarinen koittaa saada kaikki nykyiset hienohelmat ja lökäpöksyt tekemään vähintään samoin. Tsemppiä Ilmariselle!Vastaa kommenttiin
-
Eeva M. 24.4.2023 klo 08.06
Ville Vallaton, kuten itsekin, on elänyt työelämänsä pitkälti autoritäärisen johtamisen alla. Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut todella paljon. En sano, mihin suuntaan mielestäni, mutta niin johtamistaitoja kuin alaistaitoja tulee nykytyöpaikoissa opetella. Pahimmillaan olen itse kohdannut johdon taholta ongelmien maton alle lakaisemista ja työntekijöiden kohdalla sitä, että jotkut rakastavat kiusaamista ja muiden nöyryyttämistä. Jokaisen tulisi katsoa peiliin ja kehittää itseään sekä työtaidoissa että sosiaalisesti. Mitä tulee työelämään ylipäätään, ollaan erikoisella tiellä, kun nuorisoa on tukien varassa ja samalla on työvoimapula. Uudellamaalla usean palkka ei riitä elämiseen/asumiseen ja tuet menevät vuokrien kautta sijoittajille. Jossain mättää aika pahasti!Vastaa kommenttiin
-
Ville Vallaton 25.4.2023 klo 10.06
Eeva M, vikisemällä ei saa muuta kuin lisää vikinää itselleen ja läheisilleen. Kääriköön suurelta osin nää nykyiset vetelät nuoret lökäpöksyt ja hienohelmat nyt vuorostaan hihansa ja tehköön seuraavat 42v. itsekkin raakaa kokoaikaista palkkatyötä vikisemättä. Kuten allekirjoittanut ja myös omat vanhempani. Ja muistutuksena sinnekkin, tärkeämpää kuin tulot on aina menot. Joten kyllä sitä uudellamaallakin kykenee elää vaikka täyspainoista perhe-elämää, kunhan oma pää on ensisijaisesti täyskunnossa kokoajan eikä vain sillointällöin Kummankin vanhemman. Silloin ei tarvi enää mitään muuta kuin keskittymiskykyä olennaiseen, muut asiat tulee siinä sitten siististi perässä kyllä, nykyäänkin ja tulevaisuudessakin. Kyllä jämpti on näin! Eli se mikä mättää on kunkin korvienvälissä, jos mättää. Vapaus on tosiaan aina yhtä iso tai pieni kuin vastuukin. Niin myös työpaikkojen ala- kuin ylätasolla.Vastaa kommenttiin
- Tapio 25.4.2023 klo 12.44
xDVastaa kommenttiin
- Tapio 25.4.2023 klo 12.44
-
Tietoisuus 25.4.2023 klo 11.41
Edelleen, meditoimalla kykenee itse kukin nostamaan omaa stressinsieto kynnystään. Sen jälkeen myös työpaikan mahdolliset kiusaajat ym. muuttuvat pikkulapsiksi joiden jorinat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos saman tien. Eihän sitä oikeidenkaan pikkulapsien jutuista kukaan aikuinen ihminen voi loukkaantua tai mennä sekaisin. Paitsi tietysti jos kyseinen aikuinen on vielä itsekin edelleen henkisesti pikkulapsi jolla stressinsieto kynnys on matalampi kuin lattiataso.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?