Työkyky

Yrittäjät ja mikroyrittäjät yllättävät minut säännöllisesti positiivisesti. Vaikka tämä porukka on heterogeenista, löytyy muutama monia yhdistävä yhteinen asia. Ensinnäkin yrittäjät ovat valtavan hyviä jossakin asiassa. Heillä on todellista syväosaamista, jonka he ovat myös tunnistaneet, osanneet sanoittaa ja perustaneet yritystoimintansa tämän osaamisensa ympärille. Oli kyse ohjelmoijasta, lvi-asentajasta, sisustussuunnittelijasta tai kampaajasta, he ovat osaamisen osalta usein huippuja omassa jutussaan.

Työkykyjohtamisen vaikuttavuuden osoittaminen on noussut keskusteluun alan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa. Haastava taloustilanne ja tuottavuutta koskevat puheet kiihdyttävät keskustelua entisestään. Henkilöstön työkyvyllä ja sen johtamisella on yhteiskunnallista merkitystä: jotta työurat pitenevät, on löydettävä keinoja, joilla ihmisten työkyky säilyy.

”Mitäs sitten, kun työntekijällä on tällainen sairaus sekä ongelmia kotona ja vapaa-ajalla, eihän me voida asialle mitään!”

Monilla työpaikoilla on jo pitkään ollut käytössä varhaisen tuen toiminta, jonka avulla pyritään havaitsemaan työntekijöiden työkyvyn haasteita ja puuttumaan niihin mahdollisimman varhain. Mutta entä jos kiinnittäisimme huomiota myös työn sujuvuuteen liittyviin varhaisiin merkkeihin? Millaisia ne voisivat olla?

Ilmarisen uravalmennuspalvelu on apuna silloin, kun työntekijäsi tarvitsee uuden työn, joka sopii paremmin hänen muuttuneeseen terveydentilaansa. Uravalmennuspalvelua voivat saada Ilmarisen ammatillisen kuntoutuksen asiakkaat.

Naapurustossani on monia yrittäjiä. Muutamilla menee ihan kivasti, mutta suurin osa sinnittelee jotenkuten. Sinnittelyn syitä on karkeasti kolme: ensinnäkin taloudellinen tilanne on todella vaikea. Toisekseen kaikenlainen byrokratia veroineen, maksuineen, lakeineen ja lomakkeineen tuntuu vievän yrityksen pyörittämisen ajasta paljon ja hermoista leijonan osan. Kolmanneksi oma työkunto mietityttää. Löytyisikö yrittäjien tilanteeseen jotain helpotusta?

Uutisia ja somekeskustelua seuratessa saa helposti kuvan, että työelämämme on kriisissä. Työ uuvuttaa, mielenterveys murenee ja eläkeaikaan on entistä vaikeampi jaksaa. Hans Rosling (2018) kutsui tällaista ilmiötä ylidramaattiseksi maailmankuvaksi. Media luo poikkeuksista sääntöjä ja yksittäisistä tarinoista muodostuu koko todellisuus. Kun pysähdymme tarkastelemaan tilastoja pidemmältä ajalta, kuva muuttuu yllättävän paljon. Monella keskeisellä mittarilla mitattuna suomalaisessa työelämässä menee nyt paremmin kuin koskaan.

Millä perusteella joku pääsee (tai joutuu) työkyvyttömyyseläkkeelle? Kysymys voi herätä silloin, kun kuulet jonkun tutun siirtyneen eläkkeelle. Asia ei ole ihan yksinkertainen, sillä jokaisen ihmisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti.

Kirjallisen ja allekirjoitetun työsopimuksen lisäksi työnantajan ja työntekijän välillä vallitsee sanattomia odotuksia, joihin vastaaminen määrittää työhyvinvointia ja työhön sitoutumista. Työelämän muuttuessa tämä psykologinen sopimus on murroksessa. Jotta voimme rakentaa enemmän, parempia ja pidempiä työuria, meidän täytyy löytää tapoja neuvotella myös sanattomat sopimukset uusia olosuhteita vastaaviksi.