Työkyky ei synny täydellisestä aamurutiinista

Aikainen herätys, lasi vettä, hengitysharjoitus, treeni ja kylmä suihku ennen työpäivää. Vielä muutama vuosi sitten lähes kilpailtiin siitä, kuka herää aikaisimmin, mittaa eniten ja optimoi tehokkaimmin. Jos omasta täydellisesti optimoidusta aamurutiinista poikkeaa, onko päivä jo epäonnistunut?

Olen huomannut hyvinvointikeskustelun sekä oman ajatteluni siirtyneen optimoinnista kohti kysymystä: voisiko hyvinvointia rakentaa vähemmällä suorittamisella? Tarvitsenko todella arjessa täydellisesti optimoituja rutiineja voidakseni hyvin ja pysyäkseni työkykyisenä eläkeikään saakka?

Tuliko hyvinvoinnista loputon tehtävälista?

Oman hyvinvoinnin optimointiin on helppo hurahtaa. Kaikissa hyvinvoinnin osa-alueissa, on kyse sitten palautumisesta, liikkumisesta tai ravitsemuksesta, voi aina löytää vielä parempia rutiineja. Jokainen yksittäinen neuvo voi olla järkevä, mutta kokonaisuudesta syntyy helposti loputon tehtävälista. Tehtävälista, joka ei lopulta kestä todellista arkea ja luo paineita suoriutumisesta.

Rutiineissa tai oman hyvinvoinnin seurannassa ei ole itsessään mitään väärää. Parhaimmillaan ne helpottavat arkea ja vapauttavat energiaa olennaiseen. Ongelma syntyy silloin, kun hyvinvointia tukevien keinojen suorittamisessa tulee mittari, jolla arvioimme omaa onnistumistamme tai riittävyyttämme.

Täydellinen rutiinini toimii vain täydellisessä arjessa

Huonosti nukuttu yö, lasten tarpeet, sairastuminen, työruuhka tai loma. Harvan arki muistuttaa kovin usein sitä normaalia viikkoa, jonka varaan hyvinvointirutiinit on luotu. Esimerkiksi monen liikkumisrutiinit muuttuvat merkittävästi lomien aikana, kuten pohdin aiemmassa kirjoituksessani Kesä ja liikunta. Rutiineista poikkeaminen ei tarkoita koko hyvinvoinnin heittämistä lomalle.

Aiemmassa blogissani pohdin myös psykologisen joustavuuden merkitystä työelämätaitona. Psykologinen joustavuus täydellisten aamurutiinien osalta voisi tarkoittaa kykyä tehdä päivästä toiseen sopivia hyvinvointia tukevia asioita. Ei täydellisesti optimoituja, mutta riittävän hyviä. Arvot ja niiden mukaan toimiminen voivat pysyä samana, vaikka konkreettiset teot vaihtelisivat. Jos siis täydellinen aamupuuro ei tänään kuulunutkaan aamuun, on pääasia, että nappasit jääkaapista kuitenkin jotain aamupalaa. Tai jos suunniteltu tunnin harjoitus ei mahdu päivään, hyvinvointia tukeva teko voi olla lyhyt kävely tai aikaisempi nukkumaanmeno.

Täydellisestä optimoinnista löysääminen ja joustavuus ei tarkoita tavoitteettomuutta. Se auttaa kysymään, mikä on tässä elämäntilanteessa ja hetkessä mahdollista ja mikä on pienin hyvinvointia ja työkykyä edistävä teko. Samalla poistuu energiaa vievä ehdottomuus ja tilaa jää elämälle.

Työkyky on aina enemmän kuin yksilön valintoja

Huippuunsa viilatut hyvinvointirutiinit eivät suojaa kohtuuttoman työmäärän, epäselvien tavoitteiden tai muiden työelämän rakenteellisten kuormitustekijöiden negatiiviselta vaikutukselta. Työelämän haasteita ei pidä naamioida aamurutiiniongelmaksi.

Siksi kestävän työkyvyn ja oman hyvinvoinnin kannalta ei olennaisinta ole täydellisten rutiinien toistaminen. Tärkeämpää on pysähtyä kysymään, mitä juuri tänään tarvitsen ja mikä on tässä hetkessä riittävän hyvä teko. Joinain hetkinä se tarkoittaa rauhallista aamurutiinia, toisina hetkinä varttia lisää unta sekä mukaan napattuja eväitä. Työkyky ei rakennu virheettömästä onnistumisesta, vaan kyvystä mukautua, huolehtia olennaisesta sekä palata yhä uudelleen hyvinvointia tukeviin valintoihin.

Elsi Luomi
työhyvinvointivalmentaja, Ilmarinen