Blogit ja artikkelit

Tuoreen EVAn kyselyn mukaan 44 prosenttia suomalaista näyttää pelkäävän, että eläkejärjestelmä on romahtamassa. Näin ei ole käymässä. Järjestelmää on kehitetty vuosikymmeniä, ja se on rakennettu niin, että ansaitut eläkkeet maksetaan.

Mitä jos yrityksesi ei saisi rekrytoitua huippuosaajia siksi, että työkykyjohtamisen taso ei teillä ole työnhakijan mielestä tarpeeksi hyvä? Työnantajamielikuvan merkitys kasvaa, ja erityisesti nuoret tutkivat työpaikkaa etsiessään organisaation arvoja ja vastuullisuutta sekä mielikuvaa työnantajana.

Vuoden edetessä kohti loppua tulee miettineeksi, mitä kaikkea on tapahtunut kuluneen vuoden aikana ja mitä jäi tehtäväksi seuraavalle vuodelle. Näin teen myös Ilmarisen vastuullisen sijoittamisen osalta. Vuosi 2019 oli ammatillisesti yksi antoisimmista ja yksi vaikeimmista vuosista koskaan.

Tämä kirjoitus ei ole puheenvuoro itseohjautuvuuden puolesta tai sitä vastaan. Haluan havahduttaa jo ennestään tutun asian äärelle: kun työ muuttuu, työkykyriskitkin muuttuvat. On tärkeää pohtia, kuinka työpaikalla vastataan itseohjautuvasta työstä nouseviin inhimillisiin tarpeisiin sekä autetaan tarvittavien uudenlaisten taitojen kehittämisessä.

Otsikon kysymyksen esitin Kauppalehden Menestyjät -tapahtumassa Ilmarisen puheenvuorossa. Jo muutama luku Finterveys 2017 -tutkimuksesta liittyen suomalaisten terveyteen pysäyttää: 60 prosentilla naisista on korkea kolesteroli, 75 prosenttia miehistä on vähintään ylipainoisia ja 25 prosenttia nukkuu mielestään liian vähän. Työkyvyn käsite on vielä laajempi.

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Minulle kävi niin kuin monelle meistä: hukkasin itseni kiireiseen työelämään. Pieni paussi auttoi minua ymmärtämään, miten hyvä työyhteisö rakentuu pienistä teoista. Tajusin, että oma energia kannattaa suunnata hyviin asioihin ja samalla auttaa muita onnistumaan työssään.

Asiakas kertoi, että työntekijä oli ilman ennusmerkkejä palanut totaalisen loppuun. Työntekijä oli sanonut, ettei ollut itsekään huomannut mitään varoittavia signaaleja, mutta yhtäkkiä ruuhkabussissa ei enää tiennyt mihin oli menossa.

Aloitin vastikään Ilmarisessa vastuualueenani työkykyriskien ennakointi ja tutkimus. Tutkimus on helppo ymmärtää olemassa olevan tutkimustiedon hyödyntämisenä, tutkimusyhteistyönä Ilmarisen ulkopuolisten tahojen kanssa sekä sen valtavan tietomassan analysointina, joka Ilmariseen suomalaisista työntekijöistä kertyy. Mutta miten työkykyriskien ennakointi liittyy työeläkeyhtiön toimintaan?