Koronakriisissä työyhteisö tuo valoa, toivoa ja osaamista
Koronan muututtua pandeamiaksi useat ihmiset ovat lamaantuneet ja monet ovat selviytymismoodissa. Kaikki eivät toimi kriisissä näin ja oma työyhteisöni on tästä hyvä esimerkki. Eristäytyessämme omiin kotitoimistoihimme alkoi porukkamme heti suunnitella, miten voisimme olla yhteisöllisiä ja oppia toisiltamme. Nyt on aikaa, kun asiakastyöhön liittyvät päivittäiset tehtävät on siirretty syksyyn tai peruutettu kokonaan.
Fiksuimmat meistä loivat heti virtuaalisia kokouksia, joissa päästiin tuulettamaan päätä. Puhaltamisen jälkeen kollegani alkoivat nopeasti miettiä ajan käyttämistä hyödyksi ja pohtia uusia kokonaisuuksia, joita voisimme nyt opintopiireissä opiskella.
Seuraavaksi keksimme, että monet asiakkaamme on varmaan aika yksin ja meillä on nyt mahdollisuus olla ajan kanssa heille läsnä keskustelemassa tilanteesta ja hyväksi havaituista keinoista. Pian oltiinkin varaamassa aikoja ja kalenteroimassa virtuaalikahveja. Ideoita lensi ja muutama naurunremakka saatiin aikaan.
Keskeiset taidot uuteen tilanteeseen ja työelämään
Uuden työelämän keskeisimmiksi osaamisiksi olen haarukoinut neljä taitoa: oppimiskyvyn, seuraavalle tasolle nostetun vuorovaikutuksen, joustavan ja laadukkaan ajattelun sekä keskittymiskyvyn. Vielä viikonloppuna mietin, että koronavirus kyseenalaisti näissä taidoissa kaiken. Nyt olen aika varma, että keskeisimmät taidot sekä uudessa työelämässä että tässä täysin muuttuneessa tilanteessa ovat juuri nuo edellä mainitut.
Nyt kannattaa opiskella ja oppia toisilta sekä rakentaa toisten osaamisen päälle. Nyt jos koskaan vuorovaikutus on paitsi keskeistä, myös aivan kriittistä ja sanojen merkitys nousee isommaksi vuorovaikutustilanteissa, kun emme voi viestiä ilmeillä ja eleillä, tauoilla ja painotuksilla niin paljon.
Hyvä vinkit jakoon!
Joustavaa, rajojen yli menevää ajattelua tarvitaan enemmän kuin kukaan meistä olisi koskaan osannut ajatella. Ja keskittymiskyky on olennaisen tärkeää, jotta fokus pysyisi ja työtä pystyy tekemään sellaisissakin oloissa, kun lapset pyörivät jaloissa ja lounasta pitäisi tehdä kotiaresteista huolimatta.
Keinoja on, mutta meidän tulee mobilisoitua niiden ympärille. Ja löytää ne konstit, millä olemme entistä paremmassa iskussa, kun poikkeustilanne joskus loppuu. Yhteisen asian äärellä yhteisöllisyys kasvaa, jos sen sallitaan kasvavan.
Mitä sinä voisit ehdottaa omalle porukalle? Minkä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä kasvattavan vinkin sinä voisit jakaa kaikille? Kommentoi alle!
Katja Atsar
työkykyjohtamisen asiantuntija, Ilmarinen
@kmatsar
-
Milma 28.3.2020 klo 18.19
Uusia tapoja tehdä työtä on opittu tiimin kanssa yhdessä tekemällä! Työ on siirtynyt verkkoon ja opettanut paljon. Sekä fyysinen että kognitiivinen erkonomia on ollut kuitenkin koetuksella, johon yksi hyvä ratkaisu oli kävelypalaveri. Koko tiimi samaan puheluun tai Teamsiin, ja ulos kävelemään.Vastaa kommenttiin
Lisää aiheesta
Miksi yhä useampi mielenterveyssyistä kuntoutusta hakenut saa kielteisen päätöksen? – Tässä kolme syytä
Työkyvyttömyyseläkettä haetaan eniten mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Erityisesti nuorten työkyvyttömyyden pitkittyminen on huolestuttavaa, koska heillä olisi paljon työvuosia jäljellä. Miksi kuitenkin yhä useampi mielenterveyssyistä ammatillista kuntoutusta hakenut saa kielteisen päätöksen?
Mistä puhutaan, kun keskustellaan eläkkeiden uudistamisesta ja leikkaamisesta?
Meiltä on viime aikoina kyselty, mitä hallituksen leikkauspuheet tarkoittavat. Lisäksi moni pohtii omalta kohdaltaan, pieneneekö oma eläke, pääseekö vielä osittaiselle vanhuuseläkkeelle tai tuleeko ensi vuonna indeksikorotusta. Kaikesta voi päätellä, että julkinen keskustelu on herättänyt huolta niin työelämässä yhä olevissa kuin eläkeläisissä.
Miten muokataan työtä konkarille sopivaksi?
Työuraa ei voi ainakaan koko matkalta painella maaliin asti täydellä vauhdilla ja itseään jatkuvasti ylittäen. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää, että sovitamme ja muokkaamme työtä elämäntilanteeseen sopivaksi. Sekä työssä olevasta että työelämään tulevasta työvoimasta täytyy pitää hyvää huolta. Miten voisimme entistä paremmin huomioida työn vaatimusten lisäksi työntekijöiden perustarpeet, elämäntilanteen ja terveydentilan?