Lasia voi kierrättää loputtomasti ja säästää siten luonnonvaroja ja energiaa – mutta miksi niin ei tehdä?
Kiertotalouden käytännöt vaativat suunnittelua ja tekemistä, mutta pienentävät kustannuksia pidemmällä aikavälillä – sekä kiinteistön omistajalle että ympäristölle. Miksi kiertotalous ja materiaalien kiertäminen ei ole vielä osa kaikkea rakentamista ja purkamista?
Lasit räsähtelevät ja lasinsirut helisevät metallisen kuormalavan pohjalle, kun vinssi vetää lavan kuorma-auton kyytiin. Lavallinen Ilmarisen toimitalon katosta purettua lasikattoa suuntaa kohti Forssaa ja Uusioaines Oy:n lasinpuhdistuslaitosta.
– Tästä lasista tehdään pääasiassa lasisirua, jota voidaan käyttää lasivillan raaka-aineena., kertoo Uusioaineksen myyntipäällikkö Katri Pohjola.
Se, että nämä lasit saavat uuden elämän lasivillan raaka-aineena, ei ole suomalaisen rakennusteollisuuden kokonaisuudessa itsestään selvää.
Kuluttajapuolella pantittoman pakkauslasin kierrätys on kasvanut nopeasti. Kaupan ja teollisuuden tuottajavastuuta hoitavan Rinki Oy:n tietojen mukaan lasipakkausten kierrätysaste nousi viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen nopeasti reilusta kolmestakymmenestä prosentista lähes 100 prosenttiin.
Samanlaisiin prosentteihin pääseminen rakentamisessa vaatii vielä paljon työtä. Siksi esimerkiksi Ilmarisen, Uusioaineksen ja Saint-Gobainin kiertotalouskokeilu Ilmarisen toimitalon remontin yhteydessä on tärkeä.
– Parhaimmillaan kiertotalouteen pääseminen voi vaatia melko pieniä muutoksia. Kun ne on tehty, ne voivat tuntua itsestään selviltä: miten tätä ei muka aiemmin ole tehty näin? sanoo Ilmarisen rakennuttajapäällikkö Niina Nurminen.
– Kyse on esimerkin näyttämisestä: ettei tämä vaadi ihmeellisiä ponnistuksia, kun se otetaan osaksi normaalia työmaiden suunnittelua ja eri toimijoiden yhteistyötä.
Lasia voi kierrättää loputtomasti
Ilmarisen toimitalo Helsingin Ruoholahdessa edustaa vahvasti suurten ja avarien lasipintojen varaan nojaavaa arkkitehtuuria. Kun tällaista rakennusta lähdetään remontoimaan ja vaihtamaan kattojen materiaaleja, purettavaa materiaalia tulee paljon. Kahdesta suuresta aulatilasta yhteensä 84 000 kilogrammaa, rakennusteollisuuden kielellä 84 tonnia.
Tonneista puhuminen on kätevää, koska kilogrammoina pyöritellyissä luvuissa tulee äkkiä nollia perään melkoinen jono.
Rakennusteollisuuden näkökulmasta määrä on pisara meressä. Arviolta pelkästään kaatopaikalle päätyvää lasia olisi noin 20000 tonnia vuosittain.
Kierrätykseen menevä lasi on lajiteltava erikseen ja puhtaana omille lavoilleen. Kaikki sekaan päätyvät muut materiaalit vaikeuttavat kierrätystä tai estävät sen kokonaan. Kaikki epäpuhtaudet ovat myös merkittäviä riskejä myöhemmässä vaiheessa prosesseja. Monen materiaalin kohdalla kyse voi olla esimerkiksi kemikaaliturvallisuudesta tai epäpuhtauksien haitallisesta vaikutuksesta laitteille uudelleen prosessoinnin yhteydessä.
Käytännössä purettava lasielementti ei juuri koskaan ole puhdasta tasolasia. Suurissa lasikatoissa käytettävän lasin on kestettävä lumikuormaa, vettä sekä sään ja lämpötilan vaihtelua. Lisäksi lasin pitää palvella rakennusta eristävänä elementtinä. Siksi Ilmarisen toimitalon katon lasit ovat pinnoitettua eristys- eli lämpölasia. Pinnoitteiden avulla lasi läpäisee mahdollisimman hyvin näkyvää valoa, mutta estää lämpösäteilyä karkaamasta lasin läpi.
Lepakon kattolasit viedään Uusioaineksen lasinpuhdistuslaitokselle Forssaan. Lämpölasien, kuten myös laminoidun lasin, kierrättäminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ilmarisen toimitalon kattolaseista puhdistettu ja prosessoitu siru toimitetaan teollisuuden käyttöön vasta seuraavana talvena.
Pitkän aikavälin kustannukset ratkaisevat
Keskeinen syy sille, miksi rakennusmateriaali ei kierrä on hinta ja tila työmailla. Kierrättäminen maksaa ja vaatii suunnittelua ja oikeita toimintatapoja työmailta. Jätekin maksaa, mutta vaihtoehtoiskustannus verrattuna kierrättämiseen voi olla nopealla laskelmalla pienempi.
– Kierrättämisen kustannukset pitää ottaa huomioon, kun tehdään urakkasopimuksia ja aikatauluja työmaille. Täällä Ilmarisen toimitalon työmaalla on kohtuullisen paljon tilaa. Mutta ei täälläkään mahtuisi kaikkea lasia varastoimaan odottamaan poiskuljetusta, Niina Nurminen sanoo.
– Monilla vanhojen kohteiden työmailla on paljon ahtaampaa. Mitä vähemmän tilaa on sitä enemmän ennakkosuunnittelu ja toimitusketjun sitoutuminen korostuu. Keväällä sitouduimme rakennusalan järjestö RAKLIn ja ympäristöministeriön uuteen green deal -purkusopimukseen, joka edistää purkumateriaalin kierrätystä.
Kiertotalouden edistäminen on Ilmariselle tärkeää sen perustehtävän kannalta. Ilmarinen on yksi Suomen suurimmista rakennuttajista ja kiinteistösijoittajista. Sen hoitamista yhteisistä eläkevaroista noin 6,5 miljardia euroa on sijoitettu kiinteistöihin. Sijoittamalla eläkevaroja Ilmarinen turvaa sitä, että nykyisiin ja tuleviin eläkkeisiin riittää rahaa. Siksi sijoituksille tarvitaan mahdollisimman hyvää tuottoa.
Nurminen uskoo, että kiertotalouden huomioiminen on kiinteistöjen rakennuttajalle edellytys saada hyvää tuottoa pitkällä aikavälillä.
–Kun kiertotalouden ratkaisut mietitään kunnolla ennen remontteja ja jopa ennen rakentamista, työmäärä ja kustannukset jäävät paljon pienemmiksi. Pitkällä aikavälillä kiertotalouden huomioiminen vaikuttaa esimerkiksi ylläpidon kustannuksiin, Nurminen sanoo.
Hiekkakin voi käydä vähiin ja kalliiksi, jos kierrätystä ei kehitetä
Laajemmassa mittakaavassa kierrättämättä jättäminen voi kostautua jo lähitulevaisuudessa. Se voi vaikuttaa esimerkiksi rakennusteollisuuden keskeisten raaka-aineiden hintoihin. Puhumattakaan mahdollisista energian hinnan muutoksista esimerkiksi tulevien päästörajoitusten myötä.
Isossa kuvassa jätteistä kertovat tilastot tulevat harmillisen paljon perässä. Eurostatin uusin jätetilasto on vuodelta 2016. Sen mukaan suomalaiset tuottivat keskimäärin yli 22 tonnia jätettä asukasta kohden. Tämä oli enemmän kuin missään muussa EU-maassa ja yli neljä kertaa EU:n keskiarvon verran.
Oman sävynsä kokonaismäärien vertailuun tuo toki se, että Tilastokeskuksen mukaan kolme neljäsosaa Suomen tuottamista jätteistä oli vuonna 2017 kaivosteollisuuden jätteitä. Rakentamisen jätteitä kokonaismäärästä oli hieman yli kymmenesosa eli 14,7 miljoonaa tonnia. Purkamisen jätteitä taas on arvioitu syntyvän vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia. Viimeisimmän arvion mukaan tämän jätteen hyödyntämisaste oli vuonna 2017 noin 54 prosenttia.
Tarkennetaan vielä lasijätteeseen, josta noin 20 000 tonnia päätyy kaatopaikkasijoitukseen.
Vaikka lasilla on kohtuullisen pieni rooli jätteiden käsittelyn kokonaismäärissä, lasi on hyvä esimerkki kiertotalousratkaisujen tarpeellisuudesta. Ja siitä, kuinka suuria kiertotalouden hyödyt voivat olla suhteessa kustannuksiin. Lasi nimittäin on raaka-aine, jota voi kierrättää käytännössä loputtomasti.
Sen pääraaka-aine on kaikille tuttu: hiekka. Hiekkaa syntyy luonnossa, kun esimerkiksi vesi tai jää kuluttaa kallioperää.
Hiekka on yleinen luonnonmateriaali, jota esiintyy maapallolla valtavia määriä. Siitä huolimatta YK:n ympäristöjärjestö UNEP on useaan otteeseen ilmaissut huolensa hiekan käytön jatkuvasta kasvusta. Järjestön mukaan hiekkaa nimittäin syntyy luonnossa hitaammin kuin ihmiset sitä käyttävät.
Hiekan kohdalla kyse ei ole pelkästään materiaalin loppumisesta sinällään. Kyse on vahvasti myös luonnon monimuotoisuudesta ja hiekan kaivamisen vaikutuksista koko ekosysteemiin.
Lasin lisäksi hiekkaa tarvitaan rakentamisessa monessa muussakin vaiheessa, esimerkiksi betonissa ja asfaltissa. Lasin valmistukseen ei kuitenkaan kelpaa mikä tahansa hiekka. Siinä on oltava korkea kvartsi- eli piioksidipitoisuus. Piioksidista kilpailee myös elektroniikkateollisuus, jolle se on yksi keskeisimmistä raaka-aineista.
Kaiken tämän lisäksi hiekan tuotantoon liittyy ihmisoikeuskysymyksiä. Kun raaka-aineiden hinta nousee, se alkaa houkutella myös rikollista toimintaa. Tämä asettaa omat haasteensa toimitusketjujen vastuullisuudelle.
Valuuko hiekka hukkaan?
– Pahin vaihtoehto sille, että lasia ei kierrätetä, on sen päätyminen kaatopaikalle rakennussekajätteen alitteena. On suorastaan tyhmää jättää hyödyntämättä materiaaleja, jotka eivät prosessoituina katoa koskaan. Nämä saataisiin pienellä lisävaivalla takaisin käyttöön, sanoo Saint-Gobain Finlandin vastuullisuuspäällikkö Anne Kaiser.
Saint-Gobain on globaali kiviperäisten tuotteiden valmistaja, jolle hiekka on keskeinen raaka-aine. Siksi yhtiölle on tärkeää miettiä, miten sen raaka-aineet kiertäisivät mahdollisimman tehokkaasti.
Ilmarisen, Uusioaineksen ja Saint-Gobainin pilottiprojektissa Saint-Gobain tuottaa Uusioaineksen kierrättämästä lasisirusta lasivillaa.
– ISOVER-lasivilla sisältää korkeimmillaan 80 prosenttia kierrätyssirua. Yleisesti ottaen kierrätetyt materiaalin osuus on 60–80 prosenttia, kertoo Saint-Gobainin vastuullisuuspäällikkö Anne Kaiser.
– Mitä isommaksi kierrätysaste saadaan, sen suurempi vaikutus sillä on energiankulutukseen ja päästöihin.
Lasivillan mallina toimi alun perin Havaijilla vulkaanisessa toiminnassa syntynyt hiusmainen materiaali, jota kutsuttiin merenjumalatar Pelen hiuksiksi. Lasivillan valmistus simuloi prosessia, jossa vulkaaninen kiviaines puristuu pienistä raoista ja hyytyy hiusmaisiksi suortuviksi.
Kierrätetyn lasisirun sulattaminen vaatii vähemmän energiaa kuin neitseellisenä materiaalina käytetyn hiekan sulattaminen. Kiertotalous ei siis sinällään ole ratkaisu energiankäytön kysymyksiin. Sen sijaan keskiössä on maksimoida materiaalien kiertäminen. Mitä tehokkaammin tuotteissa käytetään materiaaleja, jotka voidaan kierrättää uudelleen, sitä pienempi tarve on ottaa uusia luonnonvaroja kulutuskäyttöön.
Palataan vielä hetkeksi takaisin työmaalle, jossa lasit erotellaan omille lavoilleen. Lasivillan tekemisessä esimerkiksi lasin mahdollisella sävytyksellä ei ole väliä. Siitä huolimatta lajittelujakeen puhtaus on erittäin tärkeää: pienetkin epäpuhtaudet tukkivat laitteita. Pahimmillaan sulatettu materiaali menee pilalle. Tällöin myös kaikki prosessiin käytetty energia valuu hukkaan.
– Meidän näkökulmastamme on tärkeää, että kierrätysjakeesta pidetään huolta jo työmaalla. Pieni määrä epäpuhtauksia, kuten vaikkapa yksittäinen tippapelti tai puun kappale, voidaan perata lasien joukosta pois, eikä kierrätys vielä ole epäonnistunut. Parhaat tulokset saadaan, kun materiaalit lajitellaan jo purkutyömaalla oikein ja mahdollisimman puhtaasti, Katri Pohjola sanoo.
– Kaikki ylimääräinen erottelu vaatii paljon aikaa ja vaivaa, ja se lisää turhaan kierrättämisen kustannuksia.
Lue lisää:
Lisää aiheesta
Via Tribunalin ”yhden hengen HR-osaston” tukena ovat Ilmarisen työkykypalvelut
Napolilaisista pizzoistaan tunnetussa Via Tribunalissa työntekijöiden työkyvystä huolehtiminen on tärkeää. Nuoressa ja pienessä yrityksessä Ilmarisen kyselyt ja oppimisympäristö ovat HR-päällikkö Hanna Rauhalan tukena työvireen seuraamisessa ja esihenkilötyön kehittämisessä. Henkilöstöhallinnon tiimin paikkaa on täyttänyt Rauhalalle Oma asiantuntija -palvelu, jossa hän on voinut puhua yhteistä ”HR-kieltä” toisen ammattilaisen kanssa.
Palkkaatko työvoimaa kesäkaudelle? Muista eläketurva!
Pitääkö kesäapulainen tai -tuuraajakin eläkevakuuttaa? Kun tietyt reunaehdot täyttyvät, vastaus on kyllä. Lisäksi sinun tulee ilmoittaa kausityöntekijöille maksamasi palkat tulorekisteriin.
Sairauspoissaolot – mitä niistä tulee tietää?
Sairauspoissaoloja ei toivo kukaan – olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä. Milloin osa-aikainen sairauspoissaolo on vaihtoehto? Pitääkö sairauslomasta aina maksaa palkka? Entä mitä työpaikalla kannattaa tehdä, jos työntekijän sairausloma pitkittyy?