Kari-Pekka Martimo
johtaja, työkykyriskien ennakointi ja tutkimus
Iästä on tehtävä nykyistä suurempi numero
Täytin 60 vuotta neljä vuotta sitten. Sen jälkeen Ilmarisen OmaEläke-palvelu on alkanut kovasti kiinnostamaan. Kertyneen eläkkeen määrän lisäksi palvelu nimittäin ilmoittaa kolme mielenkiintoista päivämäärää. Niistä kaukaisin on päivä, jolloin täytän 69 vuotta ja eläkkeen karttuminen päättyy. Toinen on lähempänä ja tarkoittaa tavoite-eläkeikäni ajankohtaa. Hätkähdyttävintä oli kuitenkin nähdä se kolmas päivämäärä, joka pisti miettimään vanhenemista ja työn henkilökohtaista merkitystä aivan uudella tavalla.
Milloin mielenterveyden oireesta on häiriöksi?
Terveydenhuollossa korostetaan sairauksien varhaista toteamista, jolloin hoitotulokset ovat parempia. Siksi on hyvä, että mielenterveyden häiriöistä puhutaan aikaisempaa enemmän, kun esillä on tunnettuja henkilöitä kertomassa omista paranemistarinoistaan ja mielenterveyden ongelmiin liitetty ikävä leima on vähentynyt. Tämä kaikki auttaa tarpeen ja tarjonnan kohtaamisessa terveydenhuollossa edellyttäen, että hoidon tarve on todellinen ja hoitoa saavat siitä eniten hyötyvät.
Työkykyjohtamisen fokus työhön
Työkykyjohtamisen toimiviksi ratkaisuiksi ovat osoittautuneet tuen tarpeessa olevien työntekijöiden varhainen tunnistaminen ja yksilölliset ratkaisut työkuormituksen muokkaamiseen. Usein joudutaan kuitenkin toteamaan, että hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta sairauden jo alentama toimintakyky ei enää riitä työssä jatkamiseen. Siksi tarvitsemme uusia keinoja työkykyriskien varhaisempaan ehkäisyyn.
Osaatko voida työssäsi hyvin?
Nopeasti muuttuvassa työelämässä osaaminen ja jatkuva uuden oppiminen nähdään usein hyvinvoinnin edellytyksenä. Siksi työkyvyttömyyden ehkäisyssä osaamisen kehittämisen tulee kuulua keskeisiin toimenpiteisiin koko työuran ajan. Tulevaisuuden osaamistarpeita kannattaa pohtia työpaikoilla niin, että oppimisesta tulee myös osa strategista työkykyjohtamista.
Työkyky ei ole mustavalkoinen – harmaan alueen presenteismi
Presenteismi eli ”puolikuntoisena” työskentely maksaa yhteiskunnalle vähintään sairauspoissaolojen verran. Korkeasta hinnasta huolimatta ilmiötä tunnetaan huonosti. Miten presenteismiä voi mitata ja vähentää työpaikoilla?
Vad har corona lärt oss om sjukfrånvaro?
Sjukdom är bara en av de många faktorer som påverkar sjukfrånvaron. Under coronatiden har rapporterats att antalet sjukledighetsdagar har minskat bland personalen. Vilka är de orsaker som kan ligga bakom denna förändring?
Mitä korona on opettanut meille sairauspoissaoloista?
Sairauden vuoksi työstä poisjäämiseen vaikuttavat monet tekijät, joista itse sairaus on vain yksi. Koronan myötä sairauspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi. Mitä syitä on muutoksen taustalla?
Osittain vai riittävän työkykyinen?
Kenestäkään meistä ei ole kaikkiin töihin, mutta kaikista on johonkin työhön. Kun työn vaatimukset ovat sopivalla tasolla, ei työntekijän työkyky ole osittainen, vaan täysi – kroonisesta sairaudesta tai vammasta huolimatta.
Täsmätoimilla tuloksia työkykyjohtamisessa
Mitä tarkemmin työkykyriskiin vaikuttavat tekijät tunnistetaan, sitä varmemmin saadaan vaikuttavia tuloksia aikaan. Entä miten valita vaikuttavimmat toimet?