Työelämä

Yritysten henkilöstöhallinnon ammattilaiset törmäävät työkykyjohtamisessa usein kahteen todellisuuteen yhtä aikaa. Ensimmäinen on työhyvinvoinnin ja työkyvyn keinojen runsaus: malleja, viitekehyksiä, koulutuksia, oppaita, työterveysyhteistyötä ja kyselyjä. Toinen maailma on taloudellisen tuloksellisuuden osoittamisen vaikeus muuttuvassa yrityksessä ja markkinassa.

Oletko huolissasi nuorten työntekijöiden mielenterveydestä? Löydätkö itsesi pohtimasta, mihin katosivat sinnikkyys, nöyryys ja muut työelämässä vaadittavat valmiudet. Ne, jotka muistat itselläsi olleen urasi alussa? Jo muinaisten roomalaisten mielestä nuoriso on ollut pilalla. Valitettavasti tämä oletus värittää parhaillaankin tapaamme puhua työelämästä.

Vaikka työelämässä on tällä hetkellä useita ratkottavia haasteita, on monella mittarilla tilanne parempi kuin koskaan ennen. Silti työkyvyttömyyden uhka koskettaa meistä monia suoraan tai läheistemme kautta.

Tilastot osoittavat, että Suomessa tuhannet työnantajana toimivat yritykset saavat vuosittain uuden omistajan*. Omistajanvaihdos on merkittävä käännekohta, joka vaikuttaa sekä luopujaan että jatkajaan. Muutos vaikuttaa myös työntekijöihin. Työeläke jatkaa karttumista muutoksista huolimatta, kunhan vakuutusasiat on hoidettu oikein.

Työkykyjohtamisen vaikuttavuuden osoittaminen on noussut keskusteluun alan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa. Haastava taloustilanne ja tuottavuutta koskevat puheet kiihdyttävät keskustelua entisestään. Henkilöstön työkyvyllä ja sen johtamisella on yhteiskunnallista merkitystä: jotta työurat pitenevät, on löydettävä keinoja, joilla ihmisten työkyky säilyy.

”Mitäs sitten, kun työntekijällä on tällainen sairaus sekä ongelmia kotona ja vapaa-ajalla, eihän me voida asialle mitään!”

Monilla työpaikoilla on jo pitkään ollut käytössä varhaisen tuen toiminta, jonka avulla pyritään havaitsemaan työntekijöiden työkyvyn haasteita ja puuttumaan niihin mahdollisimman varhain. Mutta entä jos kiinnittäisimme huomiota myös työn sujuvuuteen liittyviin varhaisiin merkkeihin? Millaisia ne voisivat olla?

Uutisia ja somekeskustelua seuratessa saa helposti kuvan, että työelämämme on kriisissä. Työ uuvuttaa, mielenterveys murenee ja eläkeaikaan on entistä vaikeampi jaksaa. Hans Rosling (2018) kutsui tällaista ilmiötä ylidramaattiseksi maailmankuvaksi. Media luo poikkeuksista sääntöjä ja yksittäisistä tarinoista muodostuu koko todellisuus. Kun pysähdymme tarkastelemaan tilastoja pidemmältä ajalta, kuva muuttuu yllättävän paljon. Monella keskeisellä mittarilla mitattuna suomalaisessa työelämässä menee nyt paremmin kuin koskaan.

Millä perusteella joku pääsee (tai joutuu) työkyvyttömyyseläkkeelle? Kysymys voi herätä silloin, kun kuulet jonkun tutun siirtyneen eläkkeelle. Asia ei ole ihan yksinkertainen, sillä jokaisen ihmisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti.