• Alhainen korkotaso ohjaa sijoittajien rahoja huonomman likviditeetin sijoituskohteisiin


    Ennätysmatala korkotaso on johtanut markkinoilla täysin uuteen tilanteeseen. Vanhat lainalaisuudet eivät enää päde riskin hajauttamisesta ja korrelaatiohyötyjen saavuttamisesta korkojen ja listattujen osakkeiden välille.

    Taloussyklin kypsä vaihe, kauppasota ja ennätysalhainen korkotaso. Siinä ainakin kolme keskeistä teemaa, jotka pyörivät varmasti kaikkien globaalien sijoittajien mielessä.

    Monet kansainväliset taloutta ennustavat tutkimuslaitokset ovat höylänneet kasvuennusteitaan alaspäin viimeisen vuoden aikana. Poimin esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n Kiinaa koskevan ennusteen.

    IMF ennustaa Kiinan talouden kasvavan edelleen ensi vuonna merkittävästi globaalia taloutta nopeammin. Ennusteissa on kuitenkin tultu kuuden prosentin rajapyykin alle. Ennuste vuodelle 2020 on 5,8 prosenttia. IMF ei ole tällä arvauksellaan lähelläkään ennustevaihteluvälin alalaitaa. Globaalin talouden IMF olettaa kasvavan 3,4 %:n vauhtia ja euroalueen 1,4 %.  

    Kauppasodan negatiivisista vaikutuksista saatiin lukea jo monista toisen kvartaalin tuloksista. Tämä koski varsinkin vientivetoisten eurooppalaisten ja amerikkalaisten yritysten raportteja. Useat yhtiöt antoivat niissä merkkejä siitä, että kauppasota alkaa todella vaikuttaa kykyyn tehdä tulosta. On erittäin kiinnostavaa ja markkinakehityksen kannalta tärkeää nähdä, onko sama kehityssuunta jatkunut kolmannella kvartaalilla. Olemme kiivaimman kolmoskvartaalin raportointikauden kynnyksellä.

    Korkotaso ennätysmatala, mutta ennätyksellinen on myös korkoero euroalueen ja Yhdysvaltain välillä

    Yhdysvaltojen 10 vuoden valtionlainan korko on painunut kuluvana vuonna alle kahden prosentin. Lasku on ollut nopeaa, sillä viime vuoden lopulla oltiin vielä kolmen prosentin tasolla. Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä korko huiteli yli neljässä prosentissa.

    Vaikka Yhdysvaltain valtionlainan korko on ennätyksellisen matala, niin vielä matalammalla ollaan esimerkiksi Saksan ja Japanin valtionlainoissa. Saksan 10 vuoden lainan korko on jo -0,5 prosentin luokkaa. Alimmillaan se kävi jopa tasolla -0,8 %. Käytännössä Saksan valtion koko korkokäyrä 30 v vuoteen asti on miinuksella, vastaavaa ilmiötä ei ole koskaan aikaisemmin nähty.

    Luvuista huomaa, että samaan aikaan kun korkotaso on poikkeuksellisen matalalla, Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten valtionlainojen korkojen välinen erotus on ennätyksellisen suuri. Saksan ja Yhdysvaltojen lainojen korot kulkivat lähes käsi kädessä vuoteen 2013 asti. Nyt väliä on tullut reilu kaksi prosenttiyksikköä.

    Euromääräisille sijoittajille tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että dollarimääräisten sijoitusten valuuttasuojaaminen ei useinkaan historiassa ole ollut niin kallista kuin mitä se on nyt.  

    Työeläkeyhtiöiden suurimmat omaisuusluokat ovat historiassa olleet valtionlainat ja listatut osakkeet. Perinteisesti valtionlainat ovat tarjonneet sijoittajille korrelaatio- ja hajautushyötyjä osakemarkkinan oireillessa ja mahdollisesti kääntyessä laskuun. Jos tuli huoli osakesalkusta ja otti rahaa ulos osakemarkkinoilta, löytyi tälle rahalle valtionlainoista luonteva ja likvidi parkkipaikka. Sinne pystyi siirtämään isojakin rahamääriä nopeasti. Kun osakkeet ja korot laskivat usein samanaikaisesti, kompensoitui osa osakekurssien laskun myötä syntyneestä sijoitustappiosta sillä, että valtionlainasalkkuun kirjattiin pääomavoittoja korkotason laskun myötä. Näin nämä kaksi isoa omaisuusluokkaa yhdessä tasapainottivat salkun kokonaisriskitasoa.

    Nyt tällaista korrelaatiohyötyä ei oikein uskalla enää olettaa olevan. Ellei sitten usko, että esimerkiksi Saksan 10 vuoden valtiolaina voi pudota selkeästi vielä lisää näiltä jo ennätysalhaisilta tasoilta. On myös helppo todeta, että valtionlaina-omaisuusluokan odotettu tuottoriskisuhde ei koskaan ole ollut näin huono kuin mitä se on nyt.

    Vaihtoehtojen puuttuminen ajaa sijoittajat kilpasille epälikvideistä omaisuusluokista

    Jokainen kursseja seuraava muistaa, millainen oli vuoden 2018 viimeinen kvartaali. Osakemarkkina tuli melkein 20 prosenttia globaalisti alaspäin. Silloin markkinatunnelmaa dominoi pelko korkotason noususta ja nousun negatiivisista vaikutuksista muihin, finanssikriisin jälkeen kovastikin kallistuneisiin omaisuusluokkiin.

    Keskuspankkien odotettiin siirtyvän kiristyvän rahapolitiikan linjalle ja kauppasodan eskaloituvan nopeasti ja tyrehdyttävän talouskasvun. Juuri nyt ei näytä todennäköiseltä, että sama toistuisi, ainakaan lähitulevaisuudessa. Kauppasodan saralla ei kylläkään parannusta ole tapahtunut. Keskuspankit ovat kuitenkin siirtyneet keventävän rahapolitiikan linjoille ja korkotaso näyttäisi pysyvän pitkään alhaalla.

    Jos esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden on aikana rakentanut monen omaisuusluokan euromääräisen salkun käyttämällä pelkästään likvidejä listattuja sijoituksia kuten osakkeet ja joukkovelkakirjalainat, on saanut kohtuullisella riskillä melko korkean 5–9 %:n vuosituoton. Hyvä, jopa erinomainen tuotto selittyy osakekurssien nousulla ja korkotason laskun mukanaan tuomalla hyvällä korkosalkun tuotolla.

    Suotuisa markkinahintakehitys on muuttanut tilanteen totaalisesti. Katsotaan, mitä edellä kuvaamani salkkuharjoitus tarkoittaisi nyt: käytetään tämänhetkisiä tuotto-odotuksia ja rajataan edelleenkin sijoitusuniversumi käteiseen, listattuihin osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin. Näillä oletuksilla saisi kasaan salkun, jonka tuotto-odotus korkeimmillaan yltäisi juuri ja juuri 4 %:iin. Alalaita olisi lähellä nollaa. Toisin sanoen vallitsevien tuotto-odotusten ympäristössä on listatulta markkinalta hyvin vaikeaa rakentaa sijoitussalkku, jonka tuotto-odotus täyttää esimerkiksi globaaleille eläkejärjestelmille asetetut tuottotavoitteet.

    Kun tuotto-odotus listatuissa sijoituksissa laskee, rahaa siirtyy listaamattomiin omaisuusluokkiin. Siis esimerkiksi kiinteistöihin ja erilaisiin infrastruktuurihankkeisiin. Tämä siirtymä tarkoittaa tietenkin myös hintatason nousua näissä ei-perinteisissä omaisuusluokissa.

    Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimistokiinteistöjen kauppaa käydään entistä pienemmillä tuotto-odotuksilla eli hinnat ovat olleet nousussa. Kymmenen vuotta sitten tuskin kukaan olisi ostanut Helsingistä toimistokiinteistöä nelosella saatikka sitten kolmosella alkavilla tuotto-odotusprosenteilla. Nykyisin kun noita mainittuja odotustasoja vertaa esimerkiksi Saksan valtionlainan negatiiviseen korkoon, saattaa kohde näyttääkin varsin kiinnostavalta.

    Listaamattomien sijoitusten allokaatio-osuuden kasvaessa laskee tietenkin myös sijoitussalkun likviditeettitaso. Tämä sinänsä ei ole ongelma niin kauan kuin sijoittajat salkunrakennuspuuhissaan muistavat huomioida edustamansa tahon likviditeettitarpeet ja peilaavat niitä riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

    Alhaisen korkotason kannustamana, vai pitäisikö pikemminkin sanoa pakottamana, tämä kehitys eli vahva kiinnostus listaamattomiin sijoituksiin tulee jatkumaan. Ilmiö ei ole enää aikapäiviin ollut ainoastaan globaalien isojen sijoittajien tutkalla. Niin isot kuin pienemmät sijoittajat etsivät jatkossakin yhteistuumin ja keskenään kilpaillen vaihtoehtoja odotetun surkean tuottoriskisuhteen korkosijoituksille. Jossain vaiheessa pää sitten tulee vetävän käteen, vaikka ultra-alhainen korkotaso venyttää kuminauhaa. Aika näyttää kuinka kauan ja pitkälle venyminen jatkuu.

     

    Lue myös 


    2 kommenttia

    Anna-Leena

    Tätä se on, kun korot eivät määräydy luontaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan eli vapailla markkinoilla vaan niitä ohjaillaan poliittisesti.

    Viljo Heinonen

    Alhaisten korkojen taustalla on ylipaisunut virtuaalitalous. Se on noin 10 kertaa suurempi kuin reaalitalous. Se kaikki on velkaa ja samalla jonkun muun tahon saatavia. Velasta peritään korkoa. Nyt vain ollaan siinä pisteessä, ettei halukkaita velan ottajia, joilla on mahdollisuus myös maksaa valkansa, ei ole ainakaan riittävästi. Suurin riski on siinä, että lainoihin perustuva virtuaalitalous romahtaa kokonaan, kuten sen pitäisikin, kun se ei tuota mitään. Todellisuudessa se on arvotonta. Sillä on vain hinta. Hinnoittelun taustalla ovat tuotto-odotukset, mutta ei mitään muuta. Virtuaalipääomaa hankkineiden perusoletus on, että sijoituksen hinta nousee, kun kysyntää erilaisille futuureille ja niiden johdannaisista koostuville sijoituspaketeille on toistaiseksi riittänyt. Koko ajan lähenee kuitenkin se päivä, jolloin sijoittajat huomaavat omistavansa tyhjää. Romahdushan siitä seuraa, mutta oikealla tavalla hoidettuna, ei siinä mikään muu romahtaisi kuin virtuaaliomaisuuden hinnat. Kun tyhjä romahtaa jäljellä ovat edelleen kaikki koneet ja laitteet, tiet, rautatiet, satamat lentokentät ja kaikki reaalinen omaisuus sekä ihmisten ammattitaito. Reaalitalouden päältä vain olisi poistunut sen keskeisin näivettäjä. Näin sen pitäisi mennä, mutta vallalla on sellainen käsitys, että tilanteesta selviämiseksi pitää kuristaa tuotantotoimintaa ja ihmisten toimeentuloa. Loputtomiin tuottamaton virtuaalinen velkatalous ei voi kasvaa. Mielenkiintoista tässä on seurata, miten kauan kestää, milloin maailmanlaajuinen pyramiidihuijaus suurelle yelisölle paljastuu.

    Lisää kommentti