Ota lomaminäsi mukaan töihin
Näinä viikkona sankat suomalaisjoukot kömpivät mökeiltään, veneistään ja muista lomapaikoistaan ihmisten ilmoille ja palaavat arkeen. Tuhansissa työpaikkojen kahvihuoneissa jaetaan lomakokemuksia ja seuraavaksi huokaistaan, että tuntuu kun ei olisi lomalla ollutkaan. Työpaikalla iskee päälle sama hyörinä ja stressi kuin ennen lomaa. Mikä pahinta, itsekin on taas ihan sama tyyppi. Olisiko meillä jotain opittavaa lomaminältämme?
Tutkimusten mukaan loma on meille hyväksi. Olemme paremmalla tuulella, koemme itsemme terveemmiksi, tyytyväisemmiksi ja energisemiksi (de Bloom ym. 2009 ja 2010) ja olemme hiukan onnellisempiakin (Najwin ym. 2010).
Jos lomalla kokee olevansa olennaisesti mukavampi, onnellisempi ja elämään tyytyväisempi tyyppi kuin arkena, on aika pysähtyä miettimään. Miksi elo on niin paljon parempaa lomalla? Mikä lomailussa on sellaista, joka saa minusta parhaat puolet esille?
Lomalla on aikaa levätä
Jos työ on täysin uuvuttavaa, on vastaus yksinkertainen: kun saa levätä, voi paremmin. Useimmilla meistä ei työssä kuitenkaan ole perustavan laatuista vikaa, eikä se pääsääntöisesti kuormita ihan liikaa. Loman hienoudessa ei silloin ole ei ole kyse siitä, että ei tarvitse tehdä töitä, vaan pikemminkin siitä, mitä kaikkea muuta lomalla tekee.
Moni liikkuu ja ulkoilee lomalla enemmän. Se ei välttämättä ole urheilua urheilun vuoksi, mutta kävely kaupungilla, vedenhaku mökillä tai puutarhan kaivelu tuovat aktiviteettia ja askelia. Se taas saa nukkumaan paremmin. Toiselle loma merkitsee kulttuuririennoissa käyntiä. Suomen kesä on täynnä taidenäyttelyitä, kesäteattereita, konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia. Tapahtumissa käyvät nekin, joita ei suin surmin saisi niihin lokakuussa, mutta kesällä se onkin ihan luontevaa.
Kesä on myös sosiaalisesti erilaista aikaa kuin muu vuosi. Useat meistä näkevät silloin ystäviä ja sukua enemmän kuin muulloin. Toisaalta kesällä on ihan hyväksyttyä toteuttaa sisäistä erakkouttaan, vetäytyä mökille ja ilmoittaa olevansa tavoitettavissa elokuun puolivälissä.
Lomaminä arkeen ja töihin
Loma on parhaimmillaan ihanaa, ei siitä mihinkään pääse. Lomia on kuitenkin sangen rajallisesti, ja arkea paljon enemmän. Haastankin teidät hyvät blogin lukijat pohtimaan, mikä omassa lomailussa on se hyvän olon lähde ja miten sitä hyvää saisi mukaansa arkeen.
Jos kesällä oli ihan hirveän hauskaa käydä ystäväporukalla kesäteatterissa, voisiko se sama sakki käydä kotikaupungin teatterissa marraskuussa? Jos värikkäät kesävaatteet saivat sinut ihanan energisiksi, miksi talvigarderoobisi on tummansininen ja beige? Jos dekkareiden lukeminen riippumatossa toi parhaat puolesi esille, voisivatko dekkarit sohvalla kuulua ympärivuotiseen ohjelmaasi? Jos kävelit kesällä ympäri kesäkaupunkia ja kuntosi koheni, miksi suhaat syksyllä joka paikkaan autolla? Ei koko lomaa mukaansa saa, mutta pieniä osia takuulla.
Rohkaisen kaikkia yllättämään itsensä ja työkaverit tuomalla pienen palan lomaminäänsä mukaan töihin!
Heidi Furu
Johtava asiantuntija, työterveys
Lue lisää:
- Kesäloman ja muun vapaa-ajan psyykkiset terveysvaikutukset (duodecimlehti.fi)
- Haastamme sinut rakentamaan kanssamme huomisen työkykyä. Katso TyökykyAreenasta uusia ideoita, tutkittua tietoa ja arjen työkaluja työkykyriskin hallintaan.
Lisää aiheesta
Miksi huolehtia omasta eläkkeestä - nostalgiamatka oman työeläkeotteen äärellä
Meidän kaikkien on syytä tarkkailla eläkekertymäämme, ettei eläkkeelle jäädessä tule ikävää yllätystä: tuleva eläke onkin ihan muuta kuin mitä mielikuvissasi odotit. Tartuin toimeen itsekin, ja se mitä luulin tylsäksi tehtäväksi, osoittautui sydäntä lämmittäväksi nostalgiamatkaksi omaan työhistoriaani.
Hyvästit taukohuoneelle - täältä tullaan eläke!
Kollegat ja kaverit kyselevät, miltä tuntuu lähteä eläkkeelle. Olen huomannut vastaavani jokaiselle eri tavalla, koska rehellinen vastaus on: en tiedä.
Meidän jokaisen työkyky on hiuskarvan varassa
Työkykymme on uhattuna, jos työ kuormittaa jatkuvasti liikaa – henkisesti tai fyysisesti. Työkyvyttömyyden taustalla voi olla monenlaisia syitä, jotka voivat saada aikaan lumipalloefektin. Myös työn ulkopuoliset tekijät voivat lisätä kuormitusta. Erityisesti henkistä kuormittavuutta voi olla vaikea havaita. Jos kiskoilta putoaminen voi tapahtua kenelle vain, niin onko mahdollista päästä takaisin raiteille? Työn ja toimintaympäristön muutosten keskellä on hyvä muistaa tärkein eli ihminen. Voimmeko empatialla, positiivisella palautteella ja hyvällä käytöksellä auttaa kavereita työkykyisiksi?